Onko ihmisten "oikeassakin" elämässä yhtä vaikea elää sovussa kuin tällä palstalla? Ei siis tarvitse ihmetellä, mistä sodat syntyvät, kun pelkästään anonyymit viestit saavat niin lihavat kuin norm.painaoisetkin takajaloilleen.
En todellakaan ymmärrä teitä, en lihavia enkä normaalipainoisia. Pieni on elämänne, jos ette muusta jaksa/viitsi piikitellä kuin ulkonäköä, eli kuka kelpaa, kuka ei.
Kuka sen määrittelee, mikä on absoluuttinen kauneus/viehättävyys tai absoluuttinen rumuus/vastenmielisyys? Ei kukaan, sillä mitään absoluuttista todellisuutta ei ole olemassa. Kaikki on kokijasta kiinni ja hänen henkilöhistoriastaan yhdistettynä em kontekstiin.
Minäkin olen lihava ja siis tyhmä, toope, älytön, enkä kykene ymmärtämään tämän palstan tarkoitusta.
En todellakaan ymmärrä teitä, en lihavia enkä normaalipainoisia. Pieni on elämänne, jos ette muusta jaksa/viitsi piikitellä kuin ulkonäköä, eli kuka kelpaa, kuka ei.
Kuka sen määrittelee, mikä on absoluuttinen kauneus/viehättävyys tai absoluuttinen rumuus/vastenmielisyys? Ei kukaan, sillä mitään absoluuttista todellisuutta ei ole olemassa. Kaikki on kokijasta kiinni ja hänen henkilöhistoriastaan yhdistettynä em kontekstiin.
Minäkin olen lihava ja siis tyhmä, toope, älytön, enkä kykene ymmärtämään tämän palstan tarkoitusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Emme voi hyväksyä toisiamme.
Emme erivärisiä.
Emme erimaalaisia.
Emme erikielisiä.
Emme eritavalla pukeutuvia.
Emme .....mitään.
Siis palsta on turha niille, jotka elävät sulassa sovussa itsensä ja muiden kanssa.
Keksikää te muuta tekemistä, me joilla ongelmia, jäämme tänne.
Jooko?
Semmosta se on, ihmisten elämätön elämä, muutamasta kilosta tai muusta vastaavasta kiinni. Siitä ne huonosta itsetunnosta ja sen vuoksi itsekorostuksen tarpeesta syntyvät kaikki konfliktit - niin myös suurvaltojen välillä.
Aina se on ihmisten pienuudesta kiinni. Säälittävien urpojen pitää jollain tavalla todistella olevansa parempia kuin toiset. Eihän tälläkään palstalla muusta ole kysymys.
Ei kukaan määrää mikä on absoluuttinen totuus - ei missään asiassa. Ei ole ihmisen onni eikä sivistys kiinni kiloista eikä mistään muustakaan ulkoisesta. Sisäinen elämä se on joka ratkaisee.
Miten minäkin kertoisin omasta elämästäni. Tekisi mieleni huutaa koko maailmalle onneani. Olen keski-ikäinen, runsasmuotoinen, keskiluokkainen naisihminen. Olen rakastunut ja rakastettu. Mies on nuorempi, huippuvartaloinen ja älykäs. En usko todeksi, että tämä on totta. Mutta totta se on. Hän rakastaa minua sen vuoksi, mitä olen kokonaisuutena. Hän rakastaa minua, koska olen älykäs, mukava, hauska, lämmin ja rakastava ihminen. Hän rakastaa minua, koska olen ihana ihminen, vaikken olekaan ulkoisesti täydellinen.
Elämä on ihanaa, kun ei niuhota.
puolestasi.
Älä vaan liikaa suitsuta.Saat vielä selkääsi.
Hyvää kevään jatkoa!!
koetko itsesi onnelliseksi koska miehesi on komea,älykäs ja urheilullinen?
luulempa että noilla eväillä kaikilla olisi "sisäinen elämä" kunnossa.
ihminen tarvitsee onnistumisen tunteita,olet menestynyt rakkaudessa,josta olet ymmärrettävästi onnellinen.
sisäinen onnesi siis syntyi ulkoisesta menestymisestä.
olisitko yhtä tyytyväinen itseesi lihavan miehen kanssa?rehellisesti?
Tarkoitatko että, jos ihminen uskaltaa olla "onnellinen", siitä on seurauksena "rangaistus"? Elämä ei mene niin. Vanha sananlasku "ylpeys käy lankeemuksen edellä", on jo aikansa elänyt.
Onnellisuus on mielentila, joka tuo mukanaan lisää onnellisuutta. Siis, jos uskaltaa olla onnellinen. Negatiivinen ajattelu luo negatiivisia ihmisiä. Niitä, joiden eteenpäin vievä energia on negatiivisuus. Jokaisella on tietenkin vapaus valita, kumpaa ajattelutapaa halua käyttää, positiivisuutta vai negatiivisuutta. Kannattaa ainakin kokeilla positiivista mieltä, sillä ajatuksilla on suuri vaikutus siihen, miten ihminen kokee ympäristönsä.
Ikäviä asioita ja surua on/tulee jokaisen eteen. Sekin kuuluu elämään ja se on elettävä. Mutta rangaistus se ei ole.
Sääliksi käy miestäsi, jos hän sairastuu tai menettää "huippuvartalonsa".
Kirjoitit paljon hyviä kommentteja, mielestäni. Absoluuttista totuutta ei ole, mutta siitä tulisi liian pitkä kirjoitus, jos sitä alkaisi pohtia tässä.
Se, mihin kiinnitin huomion, oli tuo sinun onnellisuutesi syy, eli nuorempi, huippuvartaloinen ja älykäs mies. Eivätkö ne ole juuri niitä ulkoisia asioita, jotka tosiaan ovat "vain" ulkokuorta? Mitä sillä on väliä, jos rakastat tätä miestä ja hän sinua, sen ei pitäisi olla kiinni ulkonäöstä. Mitä sitten tapahtuu, kun ulkonäkö menettää merkityksensä?
Onnellisuus tulee sisältäpäin, ilman em. asioita. Sinä olet rakkautesi ansainnut, olitpa sitten ulkoisesti minkä näköinen tahansa. Rakkaus on sisäinen olotila, eikö silloin rakkauden kohteeksi kelpaisi joku muu kuin komea ja älykäs?
Kukaan ei ole ulkoisesti täydellinen, ei myöskään sisäisesti. Toivon, että minua rakastetaan sen vuoksi millainen olen, ei siksi, miltä näytän.
toivon,kauhistuttaa nämä pinnalliset arvot.
minä en ole komea mies,painoa on tälläkin hetkellä 130kg.
olisinko kumppanilleni häpeäksi?
tuhoaisinko hänen itsetuntonsa?
onko sisäinen kauneus vain naisten juttu?
voiko miehessä olla muutakin kuin komea kuori?
tällaisia kysymyksiä pyörii mielessä.
Miksi sinä olisit kumppanillesi häpeäksi? Eikö jokainen häpäise ainoastaan itsensä. Ei kukaan muu kuin itse, voi häpäistä tai nolata itseään. Siis et sinä nolaa tai häpäise kuin itsesi (jos niin kävisi), kummpanisi hoitaa omat nolaamisensa itse.
Miten tuhoaisit hänen itsetuntonsa? Jokainen rakentaa itsetuntonsakin itse, ja jos sitä ei ole, ei toinen voi sitä lisätä tai vähentää.
Sisäinen kauneus on kaikkien juttu, ei se katso sukupuolta. On mukavia ja empaattisia miehiä ja naisia, sekä omaan napaansa
tuijottavia "narsisteja", jotka luulevat, että muut ovat vain heidän jalkajakkaroitaan.
Eikö komeuskin ole makuasia? Miksi pitäisi olla komea, että "kelpaa"? Sitä paitsi kaikki vanhenee ja nuoruuden "kauneus" katoaa. Jos se on ollut suhteen tärkein asia, mitä jää jäljelle? Ei mitään.
Nyky-yhteiskunnassa ihannoidaan nuoruutta ja kauneutta, silti pitäisi myös olla kokemusta esim. töitä haettaessa. Tuommoinen yhtälö ei vain toimi.
Ei tällainen asenne voi ikuisuuksia jatkua. Jokainen voimme ainakin opettaa omille jälkeläisillemme, että kaikki ihmiset ovat saman-arvoisia. Ei ole olemassa eri rotuisia ihmisiä. On vain yhtä rotua, ja meitä kaikkia kutsutaan ihmisiksi.