Semmoista olen tässä pienessä päässäni pähkäillyt että miten perheet jaksaa jos lapset on sairaana pidemmän aikaa ja molemmat vanhemmat käy töissä..
Itselläni voimat ovat aika koetuksella, teen kolmivuorotyötä ja lapset ovat nyt sairastelleet (&tervestelleet) vajaa 2vkoa.
En voinut olla alkuun yhtään poissa, koska vasta aloitin uudessa paikassa..
Lapseni olivat ensin isän kanssa kotona, sitten välillä hoidossa vuoron perään ja yhdessä, ja sitten taas jouduttiin jäämään kotiin..
Nyt sain todistuksen 3pv:lle(samalla kun lapsi lääkärintarkastuksessa) joista aion olla vain maanantain poissa (koska mies silloin työssä)..
vaan en tosiaan tiedä mitä teemme jos sairaudet edelleen jatkuu ja jatkuu..
Voimille ottaa ja mietittyttää kovin..on tämä yhteiskunta ja maa aika ihmeellinen monessakin suhteessa. En vaan kehtaa kyllä jatkuvasti jäädä töistä poiskaan tai sitten saa odotella lähtöpasseja, se on varma. Ja siltikin lapseni ovat etusijalla kaikessa ja ilman heitä en paljonkaan tässä jaksaisi pähkäillä.
Itselläni voimat ovat aika koetuksella, teen kolmivuorotyötä ja lapset ovat nyt sairastelleet (&tervestelleet) vajaa 2vkoa.
En voinut olla alkuun yhtään poissa, koska vasta aloitin uudessa paikassa..
Lapseni olivat ensin isän kanssa kotona, sitten välillä hoidossa vuoron perään ja yhdessä, ja sitten taas jouduttiin jäämään kotiin..
Nyt sain todistuksen 3pv:lle(samalla kun lapsi lääkärintarkastuksessa) joista aion olla vain maanantain poissa (koska mies silloin työssä)..
vaan en tosiaan tiedä mitä teemme jos sairaudet edelleen jatkuu ja jatkuu..
Voimille ottaa ja mietittyttää kovin..on tämä yhteiskunta ja maa aika ihmeellinen monessakin suhteessa. En vaan kehtaa kyllä jatkuvasti jäädä töistä poiskaan tai sitten saa odotella lähtöpasseja, se on varma. Ja siltikin lapseni ovat etusijalla kaikessa ja ilman heitä en paljonkaan tässä jaksaisi pähkäillä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse olen yhteishuoltajuudessa ja yleensä minä jään lapsen kanssa kotiin, kun hän sairastaa tai käytän häntä tutkimuksissa usein. Itsekin aloitin vasta hiljattain uudessa työssä ja poissa oloja on ollut lapsen takia ja vähän itsenikin. Oma lapseni on kuitenkin jo koulu ikäinen, mutta ei niin vanha selviytyäkseen yksin noista sairauksista sekä pakollisista tutkimuksista jota koulun tiimoilta on järjestetty. Niinhän sitä sanotaan että lapsi ensin ja sitten työ. Kuitenkin tuo sanonta ei pidä paikkaansa kun työkin on tärkeä. Kyllä poissa olot vaikuttaa varsinkin uudessa työpaikassa ja katsovathan työkaveritkin jo sillä silmällä että "jaahas".
Itse pelkään että jatkot heinäkuun jälkeen työpaikassani on vaarantuneet, tuokin työ oli oikein lottovoitto saada ja milläs sitten lapseni elätän. Sitten saa haukkuja: loiseläjät ja yhteiskunnan varoja käyttävä.
näinhän se vaan on mennyt että pienempi lapsi on ollut melkein joka vko jonkun päivän tai enemmänkin poissa...luulen etten kyllä jatka työsopimusta tämän rupeaman jälkeen. On se nimittäin hemmetin vaikeeta ja kallista, ja kun ei ole sukulaisiakaan jelppimässä kotikaupungissamme.......