Kokemuksia serotoniinista?

Suosittelen sua käyttämään masennuslääkkeitä, jos lääkärisi sitä suosittelee. Parin ensimmäisen viikon, sisäänajovaiheen, aikana ahdistusoireesi voivat jopa lisääntyä, mutta sen jälkeen voi pikkuhiljaa odotella hoitovastetta.

Lääkkeitä syödään yleensä pitkään, jopa 6kk oireiden loppumisen jälkeen. Näin pyritään estämään masennuksen uusiutuminen.

Uuden polven masennuslääkkeet voivat olla kalliita, mutta Kela tulee tässä asiassa vastaan - sen takia ajatusta lääkkeistä ei kannata hylätä.

On hyvin yksilöllistä, mikä antidepresantti sopii kellekin, joten ensimmäinen lääkekokeilu ei välttämättä tuo heti parhaita mahdollisia tuloksia. Eli kärsivällisyys voi joutua koetukselle, ennen kuin oikea lääke löytyy.

Sivuvaikutusten voimakkuus ja kestokin on hyvin yksilöllistä. Tämän vuoksi on tärkeää olla lääkkeen sisäänajovaiheessa ja sen jälkeenkin tiiviissä yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa. Yleisimmät serotoniinilääkkeen sivuvaikutukset ovat väsymys, suun kuivuminen ja pahoinvointi.

Mainittakoon vielä, että nykyajan masennuslääkkeisiin ei kehity riippuvuutta. Niillä ei myöskään saavuteta huumausainereaktion kaltaista "onnellisuutta". Ne vain pitävät pään vedenpinnan yläpuolella ja ovat näinollen turvallisia käyttää.

Hyvää jatkoa Sinulle ja muillekin masentuneille.

Vertaisryhmä meikäläisille löytyy muuten osoitteesta

www.verkkoklinikka.fi/keskustelupalstat/masennus

Tervetuloa sinne jakamaan ja tukemaan, jaksimien mukaan! Tai vain lukemaan ja huomaamaan, että meitä on monta.


tt

Olen käyttänyt serotoniinia nyt 11 päivän ajan. Alkuun tuli pahoinvointia, ruokahaluttomuutta. Nyt edelleen jatkuu hikoileminen. Saa mielen pysymään tasaisena, on ikään kuin vähän ulkopuolisena omissa ongelmissaan. Mitään onnellisuuden tunnetta ei ainakaan vielä ole tullut, mutta vaikutuksen pitäisikin alkaa vasta kuukauden kuluessa.

Vastasin äsken melko etäisestä näkökulmasta... serotoniinilääke on ollut avuksi minulle. Minulla on ollut depressio monen vuoden ajan ennen lääkitykseni aloittamista. Ei lääke yksin todellakaan ratkaise ongelmiani. Mutta se auttaa tasoittamaan oloa... äärimmäiset tunnetilat eivät ehkä ole niin äärimmäisiä enää.

Voin vilpittömästi suositella.

tt

Söin keskivaikeaan depressiooni Cipramil-nimistä serotoniiblokkaajaa n. neljä vuotta. Lääkäri olisi vielä jatkanut lääkitystä, mutta halusin pitää tauon. Tauko alkoi n. pari kuukautta sitten. Olin kyllä aiemminkin yrittänyt lopettaa koko lääkityksen, mutta vieroitusoireet olivat niin hurjat, etten koskaan onnistunut. Psyykkinen riippuvuus oli pahinta, puhumattakaan fyysisistä, kuukauden lopettamisen jälkeen kestäneistä inhottavista huimauskohtauksista. Päässä "humahteli" ja joskus tuntui että kaatuu...

No mutta nyt ovat oireet ohi ja TUNTUU SILTÄ KUIN OLISIN HERÄNNYT PITKÄSTÄ UNESTA! Huomasin, että olin ollut vuosien ajan jonkinlaisessa horroksessa, mm. seksi ei maittanut ennen eikä tuntunut miltään -nyt en voi lopettaa rakastelua kun se tuntuu niin mahtavalta, klitoris on herännyt!

Lääkkeiden lopettaminen on tuonut takaisin maanis-depressiivisyyteni, mutta jotenkin sekin tuntuu hienolta (ei tietenkään sillä hetkellä) kun reagoi nykyään asioihin täysillä -okei, poikaystävä hyppii seinille...

Ja itseni fyysinen pahoinpitely psykoosihetkinä on tietty palannut, mutta jotenkin en enää pelkää itseäni. Eli lääkkeistä ( terapiasta) ollut paljon perusteellista hyötyä, joten uskallan suositella kaikille..'

sori tuli hiukka sekava viesti kun yritän kirjottaa salaa pomon valvovan silmän alla...

Tässä hieman omia kokemuksiani masennuslääkityksestä:
Söin muutaman kuukauden ajan 20mg Cipramilia ahdistukseen ja masennukseen. Oireeni olivat kärjistyneet ulkopuolisen stressin -- jonka tiesin kuitenkin loppuvan -- aiheuttamana sietämättömiksi ja ajattelin, että voin käyttää lääkitystä apukeinona tilanteen ylipääsemiseksi. Alussa muutaman ensimmaisen viikon aikana havaitsin lisääntynyttä ahdistusta , mutta sen jälkeen lääkkeen todellinen vaikutus alkoi tulla esiin. Turhat pelot katosivat, mielialakin oli suht hyvin balanssissa, vaikka monasti ajatus siitä, että tämä on vain tilapäistä, nousi mieleen. Kuitenkin menetin jollain tavalla kosketuksen sisimpääni, mikä saattaa myös osittain johtua manitsemastani ulkopuolisesta stressitekijästä. Myöskään ahdistusta tämä lääke ei poistanut kokonaan, se vain tavallaan "kovetti" ihmisen. Sen jälkeen kun lopetin lääkityksen, havaitsin muutaman viikon ajan outoa huimausta -- ikäänkuin päässä olisi muljahtanut joku:) Tunnen, että vanha olotilani on nyt palaamassa hiljalleen takaisin samanlaiseksi, kuin se oli ENNEN ulkopuolisen stressin mukaantuloa. Pystyn kuitenkin tulemaan toimeen ahdistukseni ja masennukseni kanssa, koska kykenen kontrolloimaan niitä riittävästi elämäntavoillani ja näin elämään suht normaalia elämää.
Pitää muistaa, että lääkkeet ovat aina (toivottavasti) vain TILAPÄINEN apukeino, ei pysyvä ratkaisu. Tsemppiä.

vastanneille!

Aloitin Cipramil-lääkityksen kolmisen viikkoa sitten: ei pahoinvointia eikä muitakaan sivuoireita, lääke on kuin suunniteltu minulle. Voin todella paljon paremmin, olis pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.