tulossa ja taas sain kuulla:ei tarvii korttia laittaa,on vaan harmia kun pitää säilyttää.
Uskoskohan nyt,niin kuulin ennenkin mutta laitoin vaan kortin.
Uskoskohan nyt,niin kuulin ennenkin mutta laitoin vaan kortin.
Äitienpäivä
laitan,en laita,laitan..?
332369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sinä tunnet äitisi, hänen mieltymyksensä, haaveensa... Jospa etsisit juuri siihen/niihin liittyvän kortin, - oli se sitten äitienpäiväkortti tai ei. Korttiin aiheeseen liittyvä runo tai pätkä suorasanaista tekstiä. Voisiko äitisi kokea niiden kautta, että olet juuri häntä ajatellut, toivon!
Se kortin säilyttäminen ei liene se pääasia? =D
sinun tuntemuksia häntä, äitiäsi kohtaan ?
tiedä, kuinka pitäisi olla.
Anoppini, joka polkee kymmenen km päivässä pyörällä, käy uimassa ja kävelee vielä kuntolenkin päälle, ilmoitti, ettei hänelle mahdu tulla kylään äitienpäiävnä, kun hänellä on niin pienet tilat.
Eikä hän oikein jaksakaan laittaa mitään.
Perheemme ei ole kasvanut, hän ei ole vaihtanut asuntoa???????
Emme siis saa mennä hänelle, mitäs minä , mutta lapset ovat tehneet kortin ja lahjankin ostamista suunniteltiin.
Onko suuri vaiva ostaa paketti jäätelöä ja pullo limsaa, mitä muuta siihen tarvittaisiin "laittaa?
Vanhuusko, nuukuusko, inhoaa meitä ?
Ei sitten , kun ei kerran käy.
Äitienpäivä on taas tänäkin vuonna, pahanmielenpäivä!
menkää kakun kanssa,ja varmasti saatte hyvän palautteen päivästä,,,,,luulisin.
Voihan vaihtaa tarjoilun omina viemisinä.
Lapsetkin saa antaa kortin.
Näin äidin ei tarvitse vaivautua passaamiseen, vaan häntä passataan.
että viekää kakku mennessänne.
Viime vuonna ratkaisin äitienpäivän sillä tavalla, että hain vanhempani luokseni viettämään päivää.
Tosin on helppo järjestää kun asumme samalla paikkakunnalla.
äitienpäivänä lapsia ja lastenlapsia?
Eikö äitiä voisi hemmotella äitienpäivänä tai sopia jostain toisesta kauniista "oman äidin hemmottelupäivästä" toukokuussa?
vuosikaudet?
Toinen kummastuksen aihe on ollut, miksi syntymäpäiväsankarin pitää järjestää omat juhlansa?
Tuolla suuressa maailmassa "ystävät" järjestävät aina yllärit sankarille.
Ei ole saippuaoopperoitten harhaa vaan faktaa sillä olen asunut sellaisessa miljöössä.
passata eikä laittaa tarjoiluja äitienpäiväksi. Tyttäreni vie minut aina jonnekin ravintolaan syömään. Kouluikäisenä osti leivokset ja kun ikää karttui ja oppi leipomaan teki kakun.
ettei väkisin viedä syömään ulos.
Olen itse huomannut ikääntyessä että ei sovi nykyajan ruuat vatsalle ja tulee vaan huono lo.
tytär silloin.
Mulla lapset ovat tottuneet aina minun laittamiin tarjoiluihin ja on vaikea enää niitä totutella muille tavoille ainakaan tässä vaiheessa.
No, jospas tajuisivat joskus.
sitäkin vaihtoehtoa, mutta kun hänellä on niin pienet tilat.
Lapset pyysivät meille, sekään ei käy!
Ajattelin jo, vaikken asiantuntija olekaan, että häneen on hiipimässä masennus tai joku muu sairaus!
Olen järjestänyt monet äitienpäivät meillä, kun lapset olivat pieniä, minua ei koskaan passattu, vaan olin aina juhlien laittaja, ettei se varmaan ole kiinni siitäkään, että hän oli rasittunut liiasta laittamisesta.
Eikä syy hänen vastahakoisuuteensa ole nyt kysymälläkään selvinnyt.
Mysteeri?
Älkää ostako lahjaa........
Viekää äiti ulos syömään TAI VIETTÄKÄÄ se teillä ja
passatkaa te häntä.Meidän mamma ilahtui ikihyviksi.
Äitienpäivä....Sanoit TAAS PAHAN MIELENPÄIVÄ ???
Ai,nekin,jotka olet itse järjestänyt.Tuntuu,että se olet sinä,joka haluat laistaa juhlien järjestelyn.
Leivo lapsillesi ja anna anopin olla "rauhassa".
Poikansa voi viedä vähän kaakkua lasten kanssa.Jää sinä kotiin.
kuulemma riittää, että soittaa.
Se "taas pahanmielenpäviä" tuli siitä, että anoppi on samaisen päivän pilannut monta kertaa käytöksellään, mutta olen sietänyt hänen sanomisaan , itkua niellen.
Jos kyse olisi laistamisesta, niin miksi täällä ihmettelisin tilannetta? Olisin iloinen, kun ei ei tarvitse passata, mutta kysymys on lähinnä hänen poikansa ja lastenlasten halveeraamisesta, näin minä sen näen.
Antaa hänen olla, minä voin katsoa itesäni peiliin vaikka kaksikin kertaa, se ei nyt tilannetta kuitenkaan muuta.
Ei ole kivaa tuollainen.Miten miehesi ratkaisisi
asian ? Omani ei suostuisi menemään,enää,edes pyynnöstä.Aika paljon samalla tavalla eli anoppinikin.Me sitten veimme hänet ravintolaan.
Kokeile "kutsua" tyyliin : poikasi tarjoo meille
äideille lounaan jne.
Jos ei sekään kelpaa,niin anna olla.Onko hän jo kovin iäkäs? Minulla oli "laiska" anoppi,ei koskaan,ei kertakaan ole leiponut kaakkuja.Joka viosi sen tein minä,joko lasten kanssa tai yksin.
Tule pois "peilin" edestä.Olet taitanut tehdä jo parhaasi.Jos EI poikakaan saa mennä,niin antakaa hänen olla.Onko hänellä muita lapsia ?
että se on tehty, mitä ollaan voitu osaltamme tehdä.
Ei miehenikään mene äidilleen, hän soittaa äitienpäivä toivotukset, kuten anoppi toivoi.
Anoppi on kohta 80v ja sairastellut, mutta välimme eivät ole huonot (ainakaan minun mielestäni), mutta nyt YHTÄKKIÄ tuli muutos.
Enkä minä väkisin kenellekään änkeä, eikä meille ole pakko tulla.
Ja se ravintolaan meno ei hänen kihti ja sappivaivojensa takia ole mahdollista.
Hänellä on tytär, joka ilmeisesti menee äidilleen.
Omasta puolestani anoppi saa olla. Halusin vain kertoa sen että jotenkin tilanne kuitenkin lastenlapsten puolesta harmittaa, mutta olkoon!
ja voi hyvin, mutta ravintolaan ei voi mennä,,,kö, vaivojensa takia.
näin on, mutta meidän perhe ei nyt vaan kelpaa, mitä pahaa ollaan tehty, en tiedä, mutta mummot on mummoja ja niillä on mummojen ajatukset.
Ei niistä ota selvää.
ihan omikseen. Onkohan viisasta tuppautua sinne kakkujen ja ison väen kanssa? Kunnioittakaa hänen tahtoansa.
Onnitelkaa sitten vaikka jälkeenpäin. Ei munkaan äitini ikinä piitannut suuremmin koko päivästä, riitti kun noukittiin valkovuokkoja. Lapseni piirsivät mummulle kortteja, joissa oli kukkia, no pojan piirtämässä kortissa oli autokin.
antanu osotetta ku muutti planeettaa!(((
Hyvässä Ravintolassa neljässä polvessa. Vanhin jäsen on 76v ja nuorin 3v.Meitä on porukassa 10 henkeä siinä.
Näin on tehty jo pitkään, siinä saa sitten kaikki 3 äitiä nauttia hyvästä ruuasta,eikä kenenkään tarvitse passata ketään.Tämä sopii meille hyvin.Ruuan jälkeen menemme sitten isomummulle kaikki viettämään aikaa keskenämme.
Kukaan ei osta mitään äitienpäivälahjaa kenellekään äidille, tämä yhteinen ruokailu on se lahja ja kortti meille.
Äiti52v
ei tarvitse kenenkään passata ketään.
Näin se on toiminut meilläkin.
Tai sitten lapset on tulleet tarjottavien kanssa kotikäynnille,ei ole mummun tarvinnut tehdä tarjottavia.
Meillä toiminut mainiosti !!!
SUOSITTELEN,minustakin PARAS LAHJA itsetehdyt kortit
Äitini on silloin tällöin maininnut, "kun sinä et oo ollenkaan enää tehny niitä omia korttejas. Ne oli niin mukavia". Pitääpä tehä, hyvä, kun "muistutuit" :))
Omatekosen täytekakun kanssa vierailulle.
jos vaikka kakun leipoisin itselleni. :)
Poikani vaimo ja poikani antoivat viime vuonna ihanan itsetehdyn runon ja se on vieläkin tallessa jääkaapin ovessa. Vielä kesälläkin itkin liikutuksesta kun luin sitä ääneen tädilleni. Tätinikin itki ilosta ja liikutuksesta ja pyysi siitä kopion. Skannasin ja printtasin sen hänellekin. Ihanaa on olla rakastettu äiti ja saada ihania runoja! En minä ainakaan tarvitse mitään tavaroita.
tärkeintä vaan yleensä muistaminen.
MInä en kannata koko äitenpäivä tai isäinpäivä hössötystä sillä ne ovat kauppiatten keksintöjä.
Pitää muistaa vanhempiaan muulloinkin vuoden varrella.
kun otan äitiäni harteita kiinni ja sanon: "oi katso äiti miten kaunis joulukuusi meillä on". Vitsi siitä tulee, kun sanon sitä sillointällöin milloin tahansa vuodenaikana.
Kerran telkkarissa yhdessä ohjelmassa vanhus sanoi: "muuta ei tarvitse kun ottaa harteilta kiinni ja sanoa: Oi katso äiti miten kaunis joulukuusi meillä on". Eivät ne tavarat ole tärkeintä vaan ihmisen läheisyys ja välittäminen. Sehän se oli tuon ohjelman tarkoitus ja tietenkin ymmärrän sen.
Muistan omaa äitiäni joka päivä ja meillä on hyvät ja lämpimät välit. Myös omien lasteni ja heidän puolisoidensa kanssa minulla on lämpimät välit.
äitienpäivä ilman äitiä.
Kävin eilen istuttamassa haudalle neljä sinistä orvokkia, en pääse äitienpäivänä, kun silloin on keskimmäisen lapseni esikoisen ristiäiset.
Siellä on koolla äitejä monessa polvessa, minä vanhimpana meidän suvusta.
itsellä, kun äitienpäivänä, äitini muistaminen vaihtunut kynttilänvaloksi.
Osanottoni sinulle.
Levyltä kappaleen Äideistä parhain,vaikkei äiti enää
ole sitä tässä lähellä fyysisesti kuulemassa.
äitienpäiväjuhlaa, olen huomannut lukiessani näitä palstoja. Ehkä elämä on mennyt sellaiseksi, että kaikki on paremminkin yhtä pötköä, arki- ja juhlapäivät samanlaisia. Mielestäni juhlapäivät kivasti katkaisevat arjen siinä välillä, ja äitienpäivänä juuri äiti saa olla huomion keskipisteenä. Sitten taas muina juhlina joku toinen. Jotkut pitävät äitienpäivää jopa vastenmielisenä, kaupallisena päivänä. Eiköhän se ole korvien välissä, millaisena sen kokee. Ei tarvi höösätä eikä ostaa paljoa, kunhan hiukan näkee vaivaa.
Koskaan en ole tajunnut, että olisi ihan turha päivä, olankohautuksen arvoinen!