Lakeuksilla, aavoilla,
tuulien viestien,
henkii isiemme askelten työ.
Soinu - soi,
taattojemme marssi.
Ylös rinnasta nousee,
siunaa kättemme työ.
Lakeuksien sanoitus - sävellys,
sen soisi sukupolvien kuulla.
Instrumentit..
Mies hevosineen - kyntää,
maaäidin povea.
Maaäidin povea murrettiin,
siihen usko - toivo pantiin.
Povellas kasvaa rukihinen leipä,
ravitsee, kasvaa - uljas kansa.
Rakkaus maaäidin, ravitsit,
sammutit janon.
Maaäiti sun povellas virisi kannell,
lakeuksien aavoilla kiitosta soi.
Maaäiti povellas pisaroi,
povees kätketty siemen.
Kannell,aavoilla soi,
sukupolvien ,sirppien ,viikatteiden,
kultaantuneitten tähkäpäitten,
kätten työ.
Selkä notkollaan - viimeisillään,
kyyhöttää aavoilla,ajan patinaa.
Heinälato vanhus,istahdan ovelles.
Lakeuksilla, aavoilla,
ihailuni kohteena,tarinoi.
tuulien viestien,
henkii isiemme askelten työ.
Soinu - soi,
taattojemme marssi.
Ylös rinnasta nousee,
siunaa kättemme työ.
Lakeuksien sanoitus - sävellys,
sen soisi sukupolvien kuulla.
Instrumentit..
Mies hevosineen - kyntää,
maaäidin povea.
Maaäidin povea murrettiin,
siihen usko - toivo pantiin.
Povellas kasvaa rukihinen leipä,
ravitsee, kasvaa - uljas kansa.
Rakkaus maaäidin, ravitsit,
sammutit janon.
Maaäiti sun povellas virisi kannell,
lakeuksien aavoilla kiitosta soi.
Maaäiti povellas pisaroi,
povees kätketty siemen.
Kannell,aavoilla soi,
sukupolvien ,sirppien ,viikatteiden,
kultaantuneitten tähkäpäitten,
kätten työ.
Selkä notkollaan - viimeisillään,
kyyhöttää aavoilla,ajan patinaa.
Heinälato vanhus,istahdan ovelles.
Lakeuksilla, aavoilla,
ihailuni kohteena,tarinoi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä runossa on voimaa kuin pienessä kylässä...
Silti se nousee kevyesti, kuin leivonen, suoraan pellosta - hieno!
Melkein maistuu rukiinjyvä suussa
Ei kuvata kahden keskeistä,rakkaustarinaa.
Onhan voimaa ja lihaksia ollu ja tarvittu.
Kiitos Mysteriet, et ruisjyvän makusuusas.
Kunnioituksella edesmenneitä sukupolvia,
heidän työtä kohtaan, tunnen.
Hyvää Sunnuntai-iltaa sinulle.Liisa
on hino ylistys menneiden sukupolvien työlle. Kerrassaan hieno runo.
Sen itsessäni koen,lähellä sydäntäni.
Lämmin kiitos,et pidit..hissukka.
Hyvää ja leppoisaa iltaa sinulle.Liisa
ompa tämä runosi kauniilla soinneilla syntynyt.
Ei tietenkään edellisiisi verrattuna millään
muotoa huonompi, ei lainkaan. Mutta tässä on
vain sellainen ajan patinan tuoksu ja sävel.
Kuten kaikissa runoissasi, tässäkin on luontoa
kuvattu todella kauniisti.
Kiitos lukunautinnosta.
Aamu auvoinen hymyilee ja
kiittämään viestistäs tuun.
Hymy tässä, itse suon tuoksuinen ja
lapset taas asfalttiviidakon.
Pienen puheen heille pitäny,
ei leipä kasva Mannerheimilla.
Yhden ladon,sen toivoisin olevan vielä.
Sielä heinien päällä,syötiin mesimarjoja.
Oo,taas tulee niin lämmin olo,kum muistelee.
Aamu katsoo,oottaa nyt hommiin.
Sinulle lämmin kiitos vielä ja vointia.Liisa
Voisiko enempää olla suomalainen runo! :)
Entisakojen havinaa, kaihoa, joka kauas katoaa.
Kuitenkin maa säilyy, se ei muutu!
Kuka siitä huolehtii jatkossa... :o
Hienosti kirjoitettu!
Iloista päivää, L aurinko paistaa! :D
Kätten työ,alkeellisilla,
eismerkiks,risuäkeellä
maa muokattiin, askelia siinä
ei niitä laskettu.
Rakkaus rinnassa, usko sydämessä.
Pieni pirtti ja monta nälkästä suuta.
Ei oo turhaan sanottu,
et ollaan sitkeä kansa.
Kotimaista,siinä maaäidin rakkaus.
Kohta meenki mökilleni ja maata tonkiin.
Keväinen lintujen laulun sävellys sinulle.Liisa