Sanomattomista sanoista
olet rakentanut ympärillesi muurin,
jäätyneistä tunteistasi.
Enkä tiedä
pakenetko minua,
sitä eilistä
vaiko huomisen ahdistusta.
Tiedän vain
katseesi harhailleen ohitseni,
minuun pysähtymättä.
Mutta älä minusta välitä !
Kaikki palavaksi kelpaavan
tunteemme poltti.
Eivätkä huulenikaan enää
herätä tulta huulillasi.
Siltikin tiedä,
olen itkenyt kuljetulle pisteen.
olet rakentanut ympärillesi muurin,
jäätyneistä tunteistasi.
Enkä tiedä
pakenetko minua,
sitä eilistä
vaiko huomisen ahdistusta.
Tiedän vain
katseesi harhailleen ohitseni,
minuun pysähtymättä.
Mutta älä minusta välitä !
Kaikki palavaksi kelpaavan
tunteemme poltti.
Eivätkä huulenikaan enää
herätä tulta huulillasi.
Siltikin tiedä,
olen itkenyt kuljetulle pisteen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Viimeinen säe pysäytti minut kerta kaikkiaan: "--olen itkenyt kuljetulle pisteen." Tuo on niin hienosti sanottu, että voin vain todeta, että hienosti sanottu. :) Runo on muutenkin sellaista sanoilla maalailun ilotulitusta, tasapainoisia kielikuvia, että nyt kyllä napsahti. Viidettä säkeistöä ("Kaikki palavaksi--" jne.) muokkaisin hieman, hmmm, abstraktimmaksi, enemmän muiden säkeistöjen kaltaiseksi. Suomeksi sanottuna toivoisin siitä hiukan epämääräisempää, jotta lukija saisi itse päässään rakentaa siitä konkreettisen kuvan, kuumat huulet sun muut. Vaan enpä minä tässä enempiä jurputa. *tapu-tap*
PS. Oletko muuten sinä tuo Rellu., joka on alemmas kirjoitellut joskus kello kahden kieppeissä viime yönä? Kuinkas sinä niin myöhään, ihmettelen ma.
Tuota, tuota. Avustajallani on suuri osuus näissä
runoissani nykyään, etten voi ottaa kaikkea
kunniaa niistä itselleni. Hän on korvaamaton
apuni, ja olen todella onnekas hänen
olemassaolostaan.
' Sanoilla maalailun ilotulitulitusta ' kiitos.
Jaa että liian selvästi sanottu kaikki, heh.
Saatat olla oikeassa. Ehkä olisi hyvä jättää lu-
kijalle enemmän purtavaa. Mutta siinähän tuo nyt
on, minkäpäs sille enää mahtaa.
En todellakaan ole tuolla alempana olevaa kirjo-
tusta kirjottanut. Tapanani on sulkea kone noin
19-20:n aikoihin, myös eilen. Tosin tein sitten
myöhemmällä poikkeuksen, innostuin vielä
kirjottamaan tuolla aiemmin mainitsemalleni avus-
tajalla. Mutta sen kirjeen jälkeen säällisesti
suljin koneen. Milloinkaan en ole tällä enkä
muillakaan palstoilla yöllä. Se vähä minkä nyt
yleensäkkään saan nukuttua, teen sen yöllä enkä
seikkaile nettimaailmassa.
Joskus kyllä kirjotan runojakin silloin, kun en
saa unta, mutta että olisin täällä, ei.
Tulin pikasesti poikkeemaan, ja palaan tänne myö-
hemmin. Nyt on riennettävä muihin askareisiin.
Mukavaa lepopäivää Hessu ja lämmin kiitos palaut-
teestasi.
PS Kiitos postista. Vastaan siihen jos
mahdollista vielä tänään.
edelleen sana hallussa sinulla :) Kaunista.
hmmm, edelleenkin-kö :)
No, jos se on ollut hallussa, niin tokkopa se
siitä alenemaan päinkään on, niin toivon ainakin.
Kiitos paljon sinulle vierailustasi. Huomaan,
että sinultakin on tullut runoja, jahka aika
antaa enemmän periksi, käväsen niihin
tutustumassa.
No niin no, en ole pitkään aikaan näillä sivuilla käynyt ja silloin kun aktiivisemmin kävin niin sinun kirjoituksistasi pidin todella paljon, sitä tuolla edelleen sana hallussa -maininnalla tarkoitin :) Upea taito tuo sinulla kun sujuvasti kirjoitat erilaisissa tunnelmissa. Jospa nyt tuo omakin kynä alkaisi taas luistaa, mikä lie hiljainen kausi ollut menossa.
niin, ymmärsin toki mitä tarkoitit :)
En todellakaan muista, kuinka pitkään siitä on
kun olet täällä vieraillut.
Lupaan jatkossa tutustua runoihisi, eilenkään ei
ollut nimittäin aikaa. Ja tänään olen ollut koko
päivän reissun päällä, kotikin odottaa toimiani.
Kyllä niitä hiljaisia kausia itse kullakin on,
usko pois. Minulla on vaan tallennettuna kaikki
runoni, että ei niitä minultakaan synny edes
joka päivä. Tuolta levyltä nappaan tänne sillon,
kun kynä ei kulje.
Hyvin paljon kiitoksia sinulle ja kirjoitusintoa
toivon, niin sinulle kuin itsellenikin.
Minulla on ollut hieman synkeitä nämä viime aiko-
jen runot, mutta yritän pikkuhiljaa taas saada
niihin valoisampaa otetta.
Mitä parhaimpia kevätpäiviä toivotellen,
Rellu
"Kaikki palavaksi kelpaavan
tunteemme poltti."
Hienosti sanottu!!!
Olet saanut uutta voimaa ja tekstisi vahvistuvat edelleen...
Kiitos
mjaah - no niinhän siinä voipi käydä, jos on
käydäkseen.
Niin tässä, kuin kaikissa runoissani on aina elä-
mästä jotain, mutta ei tämäkään ole aivan sitä
mitä lukiessa voisi ymmärtää.
Kiedon vain aiheet rakkausrunojen ympärille, on
se alkuunpaneva tekijä sitten mikä tahansa
elämän helminauhassa.
Olen saanut kyllä oikeasti uutta voimaa, kiitos
siitä kuuluu erittäin monelle ystävälleni niin
täältä kuin live-elämästäkin. Niin paljon olen
saanut empatiaa ja kauniita viestejä,
kannustusta elämään. Niillä on ollut
uskomattoman suuri vaikutus.
Kiitos kuuluu sinulle.
Hieno runo.
Joskus entisestä on luovuttava jatkaakseen eteenpäin.
:) Aurinkoisia päiviä sinulle.
todellakin, pitkästä aikaa.
Olen itsekkin pitänyt tässä välillä muutamien
päivien taukoja täältä, mutta aina vaan palaan
takaisin. Kai liiaksi tottunut, en tiedä.
Niinhän se on, olet oikeassa.
Kyllä tässä runossani, kuten sanoin jo tuolla
aiemmin on elämästäni jotain, jotain mikä on vain
minua eikä tule tänne. Tuntojani toki tässä
käsittelen, mutten suoraa juuri sitä mitä se
antaa siis ymmärtää, ei.
Aurinkoa myös sinun elämääsi, ja kiitos
sanoistasi.
Olen itkenyt kuljetulle pisteen. Hieno runo kokonaisuudessaan.
niimpä, joskus tulee kaikelle loppu.
Ja itkuja kun on tarpeeksi itkenyt, niillekkin
tulee loppu. Jäljelle jää vain haikeus ja
muistot, sellaista on elämä.
Lämmin kiitokseni myös sinulle.
Rauhaa ja rakkautta olkoon elämässäsi.
Mitä silloin tuntee, kun tunteet kuolee?
Yhden lauseen minä olisin jättänyt pois
nimittäin tuon 'Mutta älä minusta välitä'
Kun minusta näissä kolmessa eka säkeistössä tulee ilmi
että se tunne on sieltäpäin juuri kuollut.
Tulee sellainen 'martyyrimainen ote'
Uskon kuitenkin että haet oikeesti
ajatusta, 'ei tarvi välittää kun en
minäkään tässä enää sen suurempia'..
No, minähän aina lyhentelen,,
'tautini' on varmaan tullut tutuksi! :)
Iloista muaanantaita kuitennii, R ! :D
Eihän silloin mitään tunnekkaan kun tunteet
kuolee, on vain olemista elämisen eteen.
No, en ainakaan kirjotushetkellä ole osannut aja-
tella ko. lausetta marttyyriytenä. Mutta ehkä sen
niinkin voi ajatella, jos oikein syvällisesti
sitä alkaa pohdiskelemaan.
' Uskon kuitenkin että haet oikeesti
ajatusta, 'ei tarvi välittää kun en
minäkään tässä enää sen suurempia '
on se ajatus kyllä, mitä olen runossani hakenut.
Tautinsa meillä kullakin :D
Sanoisko, että ilo oli ja ei tässä päivässä, kun
se maailmalla kului. Jokunen tovi sitten
kotiuduin ja pikkasen on väskä olo.
Ei oikein intoa enää mihinkään.
Lupsakkaa iltaa sulle kuitenkin ja lämmin
kiitos, että vierailit.
Huokaus...
Lähisokeus,se yleisin.
Suljettuja kaivoja,
kansi päällä.
Kaikki ne viimeiset sanat,
ne on helmiä.
Eläissä ois pitäny sanoa,
useimmin - minä rakastan sinua.
Toivoa, ei saa menttää.
Lämmin linnun lento,kämmenelles siihen.Liisa
Löysit oikeat sanat jälleen kerran ' lähisokeus '
Runossani ei kuitenkaan jätetty jäähyväisiä pois-
menneelle, mutta kyllä nuo sanasi pätevät ihan
elämässä muutoinkin. Kyllä me olemme toisinaan
sokeita sille, mitä pitäisi milloinkin sanoa tai
kenties vain muuten kyvyttömiä.
Joskus ne lausumattomat sanat - hiljaisuus
synnyttää kuvaamani muurin. Muurin läpi ei
mennä, se on jykevä suoja.
Aivan ihana palautteesi päätös. Olet niin
herkällä sulkakynällä jälleen sanasi piirtänyt.
Halaus ja kiitos,
Rellu
Sanomattomat sanat,
niistä usein rakentuu muuri,
joka jäätyessään muuttuu aina vain kylmemmäksi.
Joskus pakenee, niin mennyttä kuin tulevaakin,
jota ei saisi tehdä, vaan pitäisi avautua puhumaan.
Kun katse alkaa harhailla ohitse, pysähtymättä rakkaaseen,
on herätettävä, käden heilautus silmien edessä, "hei, mä olen tässä"!
"Mutta älä minusta välitä" jätetäänkö pois?
sillä välittämistähän me tarvitsemme ja haluamme!
Jos ja kun kaikki palavaksi kelpaava on palanut (hyvä sanonta),
huulten hehku sammunut, silloin hiillokseen on puhallettava,
tunteet henkiin herätettävä (ainakin yritettävä)!
Pystyykö koskaan itkemään itkuille pistettä?
tai siis, kuljetulle itkenyt pisteen, taitaa olla eri asia?
Runosi oli hienoin sanavalinnoin punottu runo, kiitos!
Nimenomaan sanomattomista sanoista, ehkä myöskin
vastapuolen kannalta katsottuna epätietoisuus.
Kylmyys on silloin valmis, jota ei muurinkaan
läpi pystytä murtamaan.
Avautuminen vain ei ole kaikille helppoa, vaikka
haluakin riittäisi - me olemme rakennettuja niin
erilaisista aineksista itse kukin.
' Hei, mä olen tässä ' sekään ei aina riitä.
Minusta se ' mutta älä minusta välitä ' kävi
mielessäni ehkä sellaisena ajatuksena, että jos
minut on jätetty, niin unohda sitten minut. En
osannut ajatella asiaa, kuten Murukulta, marttyy-
riytenä - silloin. Mutta nyt, kun hän mainitsi
asiasta, toki sen voi sitenkin ajatella.
Yritykset on yritetty tässä runossa. Kuten olen
sanonut tuolla jo aiemmin, ei tämäkään runo ole
aivan sitä todellisuudessa, mistä se kertoo.
Mutta kun olen tälle palstalle jäänyt niin sano-
tusti jumiin, ja tätä runoa aiemmat muutamat
muuni käsittelevät tavallaan samaa aihetta, niin
ajattelin vielä tehdä asialle jatkoa.
Joten se hehkukaan ei enää voi syttyä.
Olen kyllä muitakin runoja aiheesta synnyttänyt,
mutta luulempa että on aika ottaa toisenlainen
ote vaihteeksi.
Olen vain niin taipuvainen enemmälti näihin tum-
mempiin runoihin ollut aina, ja nyt on ollut se
vaihde ehkä liian kauan jo päällä.
Kuten kysyt, voidaanko pistettä itkuille laittaa,
niin eipä taida. Sanat vain syntyvät runoihin
jostain eikä ajatus välttämättä kulje aivan jär-
jellisesti kaikessa mukana. Mutta se suotakoon
runojen kaikille kirjoittajille.
Lämpöinen kiitos sinulle pitkästä ja
perusteellisesta kommentoinnista, ajatuksistasi
mitä runoni synnytti.
Kirjoitusintoa myös sinulle ja kevään aurinkoa.