Englannin kanaalissa, Guernseyn - Alderneyn tietämillä sattuneen ufohavainnon tiimalta on keskusteltu tietenkin paljon myös siitä mahdollisuudesta, että kyseessä eivät olisikaan muukalaiset toisesta maailmasta. Tämä on paikallaan, vaikka tämä nimenomainen tapaus on todistajiensa puolesta sangen uskottava ja sinkoaa mielikuvituksen vähintään 2000 jalan korkeudelle vapaaseen lentoon.
Samana iltana, jona luin tapauksesta, juoksulenkilläni näin taivaalla useita, ehkäpä noin kilometrin pituisia, punahohtoisia, reunoiltaan kullankimaltavia sikarin muotoisia, suhteellisen teräväreunaisia ja muodoltaan täysin symmetrisiä pilviä ehkäpä juuri 2000 jalan korkeudessa. Jos laskevan auringon värjäämiä pilviä olisi ollut yksi tai kaksi ja olisin katsonut niitä kymmenen kilometriä kauempaa, olisin katsonut niitä noin 9 minuuttia.
Eräällä ammatikseen lentävien keskustelupalstalla esitettiin lukuisia aika uskottavia selitysyrityksiä, joista suurin osa sisälsi jonkin sotilaallisen tekijän. Eräs henkilö arveli, että kyseessä oli harjoitus jossa ohjusten avulla rakennetaan tärkeitä kohteita kamikaze-tyylisiltä hyökkäyksiltä suojaava savuverho (Herra stealthfighter ehkä tietäisi tästä menetelmästä jotain). Aurora ja sen sellaiset olivat kuvioissa mukana tietenkin. Hauska oli tapauksen yhdistäminen kanaalin rannan maanjäristykseen Kentissä. Kirjoittaja arveli, että lentäjät näkivät episentrin (sitähän tiedetään esiintyvän sähkömagneettsia ilmiöitä järistysten yhteydessä).
Guernseyn keississä häiritsee se, että siitä ei ole tutkahavaintoa. Myöskään kohteesta ei ole kuvaa, vaikka matkustajiakin oli jokunen ja aikaa 9 minuuttia. Superimpossattuja fotoja sen sijaan ilmestyi alle vuorokaudessa. Se siitä.
Tunnustan olevani yksi niistä, jotka sanovat, että eivät välttämättä usko sitä, mitä näkevät ja siihen on perusteita paljonkin, psyykkisiä ja fyysisiä. Ufojen tunnistaminen tunnistamattomiksi on mahdollisuuksien poissulkemista ja ihminen pääkoppansa kanssa tarjoaa loputtomiin mahdollisuuksia. Tässä muutama, mutta älkää katsoko liikaa se nimittäin saattaa oikeasti aiheuttaa pahoinvointia:
http://www.cim.mcgill.ca/~juan/imgs/rotsnake.gif
http://www.cim.mcgill.ca/~juan/imgs/1.gif
http://www.cim.mcgill.ca/~juan/imgs/2.gif
Erittäin suositeltavaa olisi (siis minullekin) tuntea perinpohjin näkökyky ja sen poikkeamat ja ympäristön vaikutukset siihen tästä alkuun: http://foto.hut.fi/opetus/350/k03/luento5/luento5.html
Kun nyt taivaan kohteista puhutaan, niin tässä on tärkeää tietoa: http://www.atoptics.co.uk/ . Tuon sivun linkkien kautta löytyy mm. tämä http://www.allthesky.com/atmosphere/greenflashsequence.html.
Haluamatta ja kykenemättä todistamaan mitään minkään puolesta tahi vastaan
Ystävällisin terveisin
jnex
Samana iltana, jona luin tapauksesta, juoksulenkilläni näin taivaalla useita, ehkäpä noin kilometrin pituisia, punahohtoisia, reunoiltaan kullankimaltavia sikarin muotoisia, suhteellisen teräväreunaisia ja muodoltaan täysin symmetrisiä pilviä ehkäpä juuri 2000 jalan korkeudessa. Jos laskevan auringon värjäämiä pilviä olisi ollut yksi tai kaksi ja olisin katsonut niitä kymmenen kilometriä kauempaa, olisin katsonut niitä noin 9 minuuttia.
Eräällä ammatikseen lentävien keskustelupalstalla esitettiin lukuisia aika uskottavia selitysyrityksiä, joista suurin osa sisälsi jonkin sotilaallisen tekijän. Eräs henkilö arveli, että kyseessä oli harjoitus jossa ohjusten avulla rakennetaan tärkeitä kohteita kamikaze-tyylisiltä hyökkäyksiltä suojaava savuverho (Herra stealthfighter ehkä tietäisi tästä menetelmästä jotain). Aurora ja sen sellaiset olivat kuvioissa mukana tietenkin. Hauska oli tapauksen yhdistäminen kanaalin rannan maanjäristykseen Kentissä. Kirjoittaja arveli, että lentäjät näkivät episentrin (sitähän tiedetään esiintyvän sähkömagneettsia ilmiöitä järistysten yhteydessä).
Guernseyn keississä häiritsee se, että siitä ei ole tutkahavaintoa. Myöskään kohteesta ei ole kuvaa, vaikka matkustajiakin oli jokunen ja aikaa 9 minuuttia. Superimpossattuja fotoja sen sijaan ilmestyi alle vuorokaudessa. Se siitä.
Tunnustan olevani yksi niistä, jotka sanovat, että eivät välttämättä usko sitä, mitä näkevät ja siihen on perusteita paljonkin, psyykkisiä ja fyysisiä. Ufojen tunnistaminen tunnistamattomiksi on mahdollisuuksien poissulkemista ja ihminen pääkoppansa kanssa tarjoaa loputtomiin mahdollisuuksia. Tässä muutama, mutta älkää katsoko liikaa se nimittäin saattaa oikeasti aiheuttaa pahoinvointia:
http://www.cim.mcgill.ca/~juan/imgs/rotsnake.gif
http://www.cim.mcgill.ca/~juan/imgs/1.gif
http://www.cim.mcgill.ca/~juan/imgs/2.gif
Erittäin suositeltavaa olisi (siis minullekin) tuntea perinpohjin näkökyky ja sen poikkeamat ja ympäristön vaikutukset siihen tästä alkuun: http://foto.hut.fi/opetus/350/k03/luento5/luento5.html
Kun nyt taivaan kohteista puhutaan, niin tässä on tärkeää tietoa: http://www.atoptics.co.uk/ . Tuon sivun linkkien kautta löytyy mm. tämä http://www.allthesky.com/atmosphere/greenflashsequence.html.
Haluamatta ja kykenemättä todistamaan mitään minkään puolesta tahi vastaan
Ystävällisin terveisin
jnex
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.cim.mcgill.ca/~juan/imgs/rotsnake.gif
Oivallinen työkalu keskittymiskyvyn testaamiseen. Kun ympyrät eivät pyöri niin pystyt keskittymään.
Olen sillä linjalla näkemisen suhteen, että KAIKKI mitä näemme on enemmän tai vähemmän subjektiivista. Okulaareissa on aina pientä häiriötä. Ihmisen psyykekään ei kykene tarkastelemaan täysin objektiivisesti mitään, olemmehan subjektiivisia persoonallisia olentoja. Voimme kyllä lähestyä objektiivisuutta ja kasvattaa havaintotarkkuutta mm. parantamalla keskittymiskykyä kuten näiden "taikaympyröiden" tarkastelu osoittaa.
Jos haluamme päästä objektiivisuuteen, niin pitäisi tarkastella asioita subjektiivisen psyyken ulkopuolelta, mutta se onkin monien mielestä sellainen asia, jota ei ole edes olemassa.
Erittäin hyvä kirjoitus. Minäkin pistin hiljattain huomiolle englannin maanjäristyksen ja viimeaikaisten havaintojen yhteyden, mikä on mielenkiintoinen yhteensattuma. Toisaalta englannissa on nähty salaperäisiä valoja ja muita ufoja varsin tiheään viime syksystä lähtien, joten se on odotettavaakin.
Nuo illuusiokuvat antavat joka kerta ajattelemisen aihetta. Ne paljastavat hyvin, kuinka silmä voi tulkita väärin. Lukemattomia lienevät ne ufoina raportoidut tapaukset, joissa taivaalla oleva kiinteä tähti tuntuu alkavan liikkua kun sitä tuijottaa hetken aikaa. Lisäksi ihmisen aivot etsivät automaattisesti muotoja kohinasta. Tästä on hyvä esimerkki pilvien tuijottelu: hetken päästä ne alkavat muistuttaa tuttuja kuvioita, kuten lampaita, kasvoja, jne. Siksi aina vähän väliä "löydetään" Jeesuksen, Marian tai muun pyhän henkilön kasvot paahtoleivästä, puun kaarnasta tai tunnelin seinästä.
Toisaalta ei muotojen etsiminen ja silmän puutteellisuudet automaattisesti selitä kaikkia tapauksia. Monet raportoidut tapaukset sisältävät havaintoja sellaisesta, jotka eivät istu psykologisiin tai fysiologisiin selitysmalleihin.
Jokin aika sitten näin kuinka kissamme juoksi ulko oven läpi, vaikka oikeasti tietenkin oli kysymys tapahtumien ajoittumisesta, kissan sijoittumisesta, katseeni suunnasta ja liikkeiden nopeudesta jne. Carlos Castaneda kehoitti jossain kirjassaan säilyttämään tällaiset paivittaiset harhat todellisuutena. Hänen mielestään se tuottaa elämään rikkautta. Enpä ota kantaa, mutta varmaankin on mahdollista manipuloida tajuntaansa suuntaan tai toiseen tahattomasti. Siis, että usko tai addiktio luo aistimuksia. Toisaalta voisin ajatella, että puhdas ennakkoasenteeton mieli tekee puhtaampia havaintoja, mutta voisi kysyä pitääkö siihen pyrkiä tietoisesti vai onko se ihmisessä lähtöasetuksena.
Asiasta kolmanteen tuli päivällä vastaan tällainen historiallinen halo:
http://en.wikipedia.org/wiki/Sun_dog#V.C3.A4dersolstavlan
""Lisäksi ihmisen aivot etsivät automaattisesti muotoja kohinasta. Tästä on hyvä esimerkki pilvien tuijottelu: hetken päästä ne alkavat muistuttaa tuttuja kuvioita,""
Okei.
niin että siis mitä...?