Loppuuko isyys eroon?
Eikö tule kaipausta omia lapsia kohtaan?Miksi työ on tärkeämpää kuin olla "harvemmin tapaamiensa" lasten kanssa?
Minne katoaa isältä kasvatusvastuu erotessa?
Miksi siitä "jätetystä"puolisosta tulee yhtäkkiä paska?Miksei mies osaa erota sovussa,etenkin kun jätti lapsensakin...
Haluaisin tietää,sillä erosin lasten isästä 2004.Hänellä uuden perheen/uuden lapsensa myötä
kadonnut halu säännöllisiin tapaamisiin kokonaan.
Ei ota kantaa mihinkään lapsia koskevaan,ei korvaa lasten tekemiä tuhoja.Joista 13v.murkkuikäinen tehnyt siten,että joutunut poliisin ja sosiaalitoimen kanssa tekemisiin,useasti!
Poika ihannoi isäänsä,vaikka isä olikin se joka piti lapsia kurissa nyrkin avulla.
Nyt tuo kyseinen lapsi hakkaa pienempiä sisaruksia,ja minua äitiään,mennen tullen.Ei kunnioita ketään muuta kuin isäänsä,jota näkee vain harvoin..kun isälleen on tärkeämpää se työ/uusi perhe.
Miten pitäisi toimia oikein?Estänkö tuota 13v poikaa tapaamasta isäänsä,koska sieltä tullessaan hän huutaa ja raivoaa,aina!
Isä on jokin jumal olento poikansa silmissä,ja minä olen se paha joka rajoja asettaa.
En jaksa enää suojella pienempiä,ja itseäni.
Olen totaalisen uupunut jatkuviin ristiriitoihin,joita 13v poika aiheuttaa.Muut lapset kärsivät..vanhempi poika oireilee anorektisesti veljensä tekemisiin...kaikilla on paha olla.
Millä saada lapsi uskomaan että elämässä ei selviä väkivallalla...että muunlainen tapa kantaa pidemmälle.
Olen uudessa liitossa,hyvän ja ymmärtävän miehen kanssa mutta hän ei ole lapsen isä,eikä kaikki velvollisuudet häntäkään koske.
Yrittänyt hän kyllä on saada 13v poikaan kontaktia,mutta poika uhmaa yhä enemmän....ja enemmän...ja kohta tämä uusperhe hajoaa lopullisesti näihin ristiriitoihin,joita poika aiheuttaa...
Onko neuvoja...
Eikö tule kaipausta omia lapsia kohtaan?Miksi työ on tärkeämpää kuin olla "harvemmin tapaamiensa" lasten kanssa?
Minne katoaa isältä kasvatusvastuu erotessa?
Miksi siitä "jätetystä"puolisosta tulee yhtäkkiä paska?Miksei mies osaa erota sovussa,etenkin kun jätti lapsensakin...
Haluaisin tietää,sillä erosin lasten isästä 2004.Hänellä uuden perheen/uuden lapsensa myötä
kadonnut halu säännöllisiin tapaamisiin kokonaan.
Ei ota kantaa mihinkään lapsia koskevaan,ei korvaa lasten tekemiä tuhoja.Joista 13v.murkkuikäinen tehnyt siten,että joutunut poliisin ja sosiaalitoimen kanssa tekemisiin,useasti!
Poika ihannoi isäänsä,vaikka isä olikin se joka piti lapsia kurissa nyrkin avulla.
Nyt tuo kyseinen lapsi hakkaa pienempiä sisaruksia,ja minua äitiään,mennen tullen.Ei kunnioita ketään muuta kuin isäänsä,jota näkee vain harvoin..kun isälleen on tärkeämpää se työ/uusi perhe.
Miten pitäisi toimia oikein?Estänkö tuota 13v poikaa tapaamasta isäänsä,koska sieltä tullessaan hän huutaa ja raivoaa,aina!
Isä on jokin jumal olento poikansa silmissä,ja minä olen se paha joka rajoja asettaa.
En jaksa enää suojella pienempiä,ja itseäni.
Olen totaalisen uupunut jatkuviin ristiriitoihin,joita 13v poika aiheuttaa.Muut lapset kärsivät..vanhempi poika oireilee anorektisesti veljensä tekemisiin...kaikilla on paha olla.
Millä saada lapsi uskomaan että elämässä ei selviä väkivallalla...että muunlainen tapa kantaa pidemmälle.
Olen uudessa liitossa,hyvän ja ymmärtävän miehen kanssa mutta hän ei ole lapsen isä,eikä kaikki velvollisuudet häntäkään koske.
Yrittänyt hän kyllä on saada 13v poikaan kontaktia,mutta poika uhmaa yhä enemmän....ja enemmän...ja kohta tämä uusperhe hajoaa lopullisesti näihin ristiriitoihin,joita poika aiheuttaa...
Onko neuvoja...
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä auttaisko perheneuvola kun on noin vanhasta lapsesta kyse? Vaikka koko perhettähän asia koskee. Käy TK:ssa puhumassa. Saat lähetteen jollekkin perhepsykologille tms.
On varmasti kamala tilanne ja pahalta tuntuu. Minulla äitipuolena varmasti sama edessä kun lapsi purkaa turhautumistaan tuttuun ja luotettavaan lähteeseen.. Ajatus tuon tilanteen ja hetken selvitykseen olisi sellainen että: olet lapsen kanssa kahden täysin hiljaisessa ympäristössä ja puhut kuin isommallekkin ihmiselle konsanaan. Kerrot että tuntuu pahalta ja että vaikka mikä olisi niin rakastat lasta kovasti mutta nyt sinä pyydät apua omaan pahaan mieleesi ja oloosi joka johtuu näistä riidoista.. Näin jotenkin minä yrittäisin koska lapsi ei näemmä ymmärrä minkälaisia tunteita se sinussa herättää (ehkä) Tämä oli vain ehdotus josta voi alkaa kutoa jonkinlaista verkkoa... Voimia sinulle ja perheellesi.
Mun mies pitäis lapsiaan enempi, mutta ex vaimo ei anna. Siellä kans 13v poitsu joka ei äitiään tottele yhtään eikä entistä isäpuoltaan räksyttää päin näköä. Meillä on kuin mikäkin kiltti poika tottelee isää ja myös minua. Mulla on kotonani oikeus olla rauhassa ja mun mielestä sun uudella miehellä on täys oikeus ojentaa poikaa ei tietty nyrkin avulla mutta muuten. Se on paha alku jos on jo tuossa vaiheessa poliisi ja sosku kuvioissa. Meillä oli kans yks kahnaus ja isä on tehnyt selväksi että kun hänelle ei kerran suoda yhteishuoltajuudessa oikeuksia lapsiinsa täytenä kuten äiti hän ei myöskään tule korvaamaan mitään tulevaisuudessa sitten tekevätkin. Nämä on vähän vaikeita nämä uusperheet mun lapset sun lapset ja ne yhteiset. Onneksi on vain meillä ne miehen lapset, ei ole eriarvoisuutta.
Poikasi kaipaa apua,ettei koko elämä menisi pilalle. Soita ihmeessä sosiaaliviranomaisella ja kerro tilanteestasi. Kanna vanhemman vastuu,valitettaa ettei isä halua kantaa ja auttaa lastaan ,mutta ehkä kertomuksesi perusteella parempikin näin.
Hae tukea itsellesi ,niin jaksat paremmin.
Aurinkoista kesää toivotellen ja voimia.