Pitkään olen keskusteluja tällä palstalla seurannut, ja eräs asia on jäänyt kovasti mietityttämään.
Useaan otteeseen ovat keskusteluissa on tullut ilmi, kuinka sijoitettuja lapsia pitäisi hoitaa ainoastaan ammattimaisen viileästi ja pitää heihin tietty etäisyys.
Onko tälläisiä sijaisvanhempia oikeasti olemassa? Mikäli on, miten se käytännössä toimii? Biolasten kanssa halaillaan sijaislapsen nähden, kerrotaan, että rakastetaan, mutta sijaislasten kanssa vältetään kaikkia tunteita? Eivätkö sijoitetut lapset protestoi tasapuolisuuden puutetta? Tunne mustasukkaisuutta biolapsia kohtaan? Tunne olevansa ulkopuolisia, ja hoitajana toimii kylmä, tunteeton robotti? Eikö näin kohdellusta sijoitetusta lapsesta kasva tunteeton, "hylätty" nuori aikuinen, joka etsii hyväksyntää ja rakkautta ehkä kyseinalaisinkin keinoin koko loppuikänsä? Ja ennen kaikkea, miten sijaisvanhempi voi löytää voiman toimia näin viatonta lasta kohtaan?
Itse olen alan ihmisiä (mutta en ainakaan vielä sijaisvanhempi), ja koen, etten voisi työtäni koskaan tehdä ilman, että tekisin työtäni rakkaudella. Jokaiseen hoitamaani lapseen olen ihastunut, jaksan ihmetellä heidän kehitystään, ja ennen kaikkea haluan toimia niin, että heillä olisi hyvä, turvallinen ja rakastettu olo juuri sellaisena kuin he ovat, omana itsenään.
Useaan otteeseen ovat keskusteluissa on tullut ilmi, kuinka sijoitettuja lapsia pitäisi hoitaa ainoastaan ammattimaisen viileästi ja pitää heihin tietty etäisyys.
Onko tälläisiä sijaisvanhempia oikeasti olemassa? Mikäli on, miten se käytännössä toimii? Biolasten kanssa halaillaan sijaislapsen nähden, kerrotaan, että rakastetaan, mutta sijaislasten kanssa vältetään kaikkia tunteita? Eivätkö sijoitetut lapset protestoi tasapuolisuuden puutetta? Tunne mustasukkaisuutta biolapsia kohtaan? Tunne olevansa ulkopuolisia, ja hoitajana toimii kylmä, tunteeton robotti? Eikö näin kohdellusta sijoitetusta lapsesta kasva tunteeton, "hylätty" nuori aikuinen, joka etsii hyväksyntää ja rakkautta ehkä kyseinalaisinkin keinoin koko loppuikänsä? Ja ennen kaikkea, miten sijaisvanhempi voi löytää voiman toimia näin viatonta lasta kohtaan?
Itse olen alan ihmisiä (mutta en ainakaan vielä sijaisvanhempi), ja koen, etten voisi työtäni koskaan tehdä ilman, että tekisin työtäni rakkaudella. Jokaiseen hoitamaani lapseen olen ihastunut, jaksan ihmetellä heidän kehitystään, ja ennen kaikkea haluan toimia niin, että heillä olisi hyvä, turvallinen ja rakastettu olo juuri sellaisena kuin he ovat, omana itsenään.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Sijaislapsillahan on omat vanhemmat, jotka heitä rakastavat ja halailevat. Eihän sijarinkaan biolapset ole siitä mustasukkaisia, vai onko? Niissä tapauksissa, joissa rakastavia vanhempia ei ole, on ratkaisuna adoptio.
kommentoit asiaa, jota et alkuunkaan ymmärrä. Juuri tuollaiset kommentit antavat sinusta kuvan, että olet täysin kylmä ja tunteeton, mutta minä näen siinä vain tietämättömyyden asioista. En usko, että todella olet noin kylmä, kuin kommenteistasi voisi päätellä.
Etkö jo ymmärrä, että tässäkin puhutaan sijoitetuista, jotka asuvat sij.perheessä jatkuvasti. Lapset tarvitsevat hellää huolenpitoa ihan joka päivä. Ei voi edes ajatella, että pienten lasten täytyisi odottaa mahd. joskus tulevaa omien vanhempien tapaamista, mikä olisi heille ainut mahdollisuus kokea olevansa rakastettu ja saavansa hellyyden osoituksia. Erityisesti juuri omista vanhemmistaan erotetut lapset tarvitsevat hellyyttä ja huomiota edes vähän lievittämään sitä mahdollista ikävää ja ainakin sitä mitä omilta vanhemmilta ei ole mahdollista saada, koska eivät ole paikalla.
Mikä voisi olla mielestäsi luonnollisempi ja parempi tapa lohduttaa lasta, kuin halata, paijata ja pitää lähellä?
Väitän, että kaikki lapsia vähänkin ymmärtävät aikuiset, vieraatkin nähdessään esim. itkevän lapsen, joka on hädissään, vaikka eksynyt vanhemmistaan, niin ensimmäisenä pyritään pitämään lasta lähellä ja siten yritetään viestittää, että tässä on aikuinen johon voit turvata ja asiat järjestyy, samalla kun tietenkin puhutaan lapselle rauhottavasti, mutta myös fyysinen kontakti on tärkeä, niin se on myös aikuisille. Mietihän sitä nyt vähän tarkemmin.
Pieni lapsi, joka kaipaa omaa äitiään ja isäänsä tuskin kelpuuttaa vierasta naista tai miestä halailemaan. Jos taas löytää kadulta eksyneen taaperon, niin kyllä kannattaa ihan vaan kädestä taluttaa tai sylissä kantaa turvaan, ilman mitään halailuja. Muuten lapsi saattaa pelästyä entisestään. Vauvoillakin on kausia, jolloin heidän jopa kuuluu vierastaa ulkopuolisia. Olette itsekin sijarit sanoneet, että kestää pitkän aikaa, ennenkuin suhde sijaislapseen on kehittynyt niin pitkälle, että se on kuin äidillä/isällä ikään. Pitkäaikaissijoitukset eivät kuitenkaan tulevaisuudessa tule enää kyseeseen, joten aloittajan teorisointi on siltä osin ajastaan jäljessä. Ammattitaidolla hoitaminen ei estä turvallisuuden antamista. Hoidetaanhan lapsia sairaalassakin kuukausia ja vanhemmat tulevat kun pääsevät välillä lastensa luo sinne. Samoin sijaislapset tapaavat vanhempiaan mahdollisimman usein jatkossa tähtäimenä pikainen paluu omaan kotiin. Nykyinen pitkäaikaissijoittaminen ja olemattomiin minimoidut tapaamiset läheisiin ovat taakse jäänyttä elämää ja toimintamalli tulee muuttumaan. Suomi ei voi jatkaa nykymenoa.
, joko et ole koskaan pitänyt lasta lähelläsi, tai olet todella tunteeton. Saat itse valita.
Lapsi kaipaa hellyyttä, ja lähellä pitämistä, se voi olla vaikka sadun kuunteleminen sylissä istuen, eli ihan samaa kuin lapsen oma vanhempi tekee. Ei hellyyden osoituksen tarvitse olla halailua yms.vaan hiusten silitys, kuuntelu kun lapsella on asiaa, yhteinen leikki ja asiat jotka kuuluvat lapsen jokapäiväiseen elämään.
Kyllä vieras lapsi hakee turvaa vieraastakin aikuisesta, jos aikuinen lapsesta tuntuu turvalliselta. Lapset ovat yllättävän tarkkasilmäisiä.
Toimin jokin aikaa sitten kriisikotivanhempana, ja kyllä lapset tulivat syliin kun ikävä kävi isoksi ja pieni mieli ei käsittänyt missä äiti on, he turvasivat minuun ja puolisooni.
Siinä sitten istuttiin milloin vierekkäin kädestä pitäen, joskus sylikkäin, ja yritettiin sanoin helpottaa pienen ihmisen ikävää. Keinoja ei ole monia, mutta aikuisen turvallinen läsnäolo helpotti oloa, koska lapset pystyivät esim. nukkumaan, leikkimään ja välillä naurunkiherrystäkin kuului.
En minäkään nostaisi eksynyttä lasta syliini, vaan kyykistyisin hänen tasolleen (korkeudelle), jolloin hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan etäisyyteensä vieraaseen ihmiseen. Samoin mielestäni kannattaa pysyä paikoillaan lapsen kanssa ja odotella josko vanhempia näkyisi, koska kyllä lapsen vanhemmat etsivät kuumeisesti lastaan ja näin kohtaaminen on helpompaa.
Minusta lapsen ja sijaisvanhemman suhteen ei tarvitse olla kuin isällä/äidillä ikään.
Lapsen ja sijaisvanhemman suhde on ikäänkuin omien vanhempien, mutta omistaa ei voi, kuten ei voi omiaankaan, kaikki lapset lähtevät aikanaan, toiset omien vanhempiensa luokse, toiset maailmalle, kuitenkin tietoisina, että voivat tulla takaisin käymään tai olemaan.
Osa meni ohi alkuperäisen aiheen, mutta sunnuntain kunniaksi menköön.
kelpuuttaa ja suorastaan haluavat syliin ja lähelle sitä turvaa hakemaan.
Aivan eri tavoin käyttäytyvät sellaiset lapset, jotka ovat omilta vanhemmiltaan saaneet sen turvan ja rakkauden mitä ovat tarvinneet ja vain todella tilapäisesti ovat erossa vanhemmistaan, kuin ne joilla perusturva omien vanhempien puolelta on järkkynyt mistä syystä tahansa.
Sanoit, että otetaan eksynyttä lasta vain kädestä kiinni tai syliin. Niin just sitä se fyysinen läheisyys juuri lasten kanssa on. Siis pidetään sylissä, ehkä vähän silitellään päätä jne. Ei siinä muuta tarvita. Lapsi yleensä itse näyttää, kun hellyydenosoitukset riittää. Lapsi saattaa esim. painaa päänsä aikuisen rintaa vasten tai puristaa kädestä niin, ettei halua päästää irti ja siten viestittää, että haluaa vielä siinä lähellä olla. Kun on saanut tarpeekseen, niin yleensä haluaa pois sylistä ja irrottaa otteensa ja painuu leikkeihinsä. Ei sijaritkaan niitä hellyydenosoituksiaan tuputa, mutta ei halua kieltää myöskään lapselta sellaista mitä lapsi selvästi haluaa ja toivoo.
Sitten vielä pitkäaikaissijoituksista. Siis kyllä lapset tarvistevat aikuisen hyvänäpitoa lähes päivittäin ja jos sijoitus kestää useita kuukausia, jopa vuosia, niin kyllä sitä hellyyttä sinäkin aikana on lapsen saatava.
Vertasit lapsen sairaalassaoloon. Kyllä ne hoitajat sielläkin lapsen päätä silittelevät, pitävät sylissä jne. kun vanhemmat ei ole paikalla. Minusta tuntuu, että ymmärrät taas tänkin ihan hyvin, mutta haluat vaan tapasi mukaan saivarrella ja katsot kuinka kauan jaksan sulle taas rautalangasta mallia taivuttaa. Yritä nyt ymmärtää, jos et, niin ota asioista selvää äläkä jaksa saivarrella, kun minä en enää jaksa sulle selitellä päivänselviä juttuja. no, niin yritetääs nyt taas pärjäillä.
Nyt alkaa Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsi ja mä meen nyt sitä jännäämään. Onneksi asutaan omassa talossa, ettei naapureiden tarvi häiriintyä, kun huudan telkkarin ääressä, olen aivan hullu jääkiekon perään.
Näen aloittajan ongelmana juuri sen, että toisin kuin ammattitaitoisesti työnsä hoitavat sairaanhoitajat, jotka hellivät pieniä potilaita, tuo aloittaja näki sijaislapsen hoidon niin, että ammattitaito poissulkee sylissäpidon. Jos niin on, että pitää valita, kuten tuo aloittaja tuossa, niin itse olen kyllä ammattitaidon kannalla. Millä kannalle te olette tässä sijareita kohdanneessa joko/tai tilanteessa. Sairaanhoitajilla ei vastaavaa ongelmaa ole vaan heillä niin ammattitaitoa kuin hellää ihmisläheisyyttä riittää pikkupotilaille ongelmitta.
Vai annat ohjeita kuinka eksyneeseen lapseen tulisi suhtautua. Kyllä se riippuu siitä, miten paniikissa se lapsi on ja minkä ikäinen. Jos pikku taapero on täysin toissa tolaltaan, niin ei mitään neuvotteluja samalla tasolla aleta käymään vaan AIKUINEN ottaa ohjat käsiinsä ja kantaa shokissa olevan lapsen turvaan ja ilmoittaa viranomaisille, että lapsi on löytynyt. Herranjestas sentään miten kanssakirjoittajia täällä aliarvioidaan, tuo on suorastaan loukkaavaa.
Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja opiskellut lisäksi psykologiaa, sosiologiaa, tilastotiedettä ja sosiaalipolitiikkaa omiksi tarpeiksi. Olen myös sijaisäiti ja viimeksi n. tunti sitten tämä 5v. lapsi sanoi minulle "äiti tahdon syliin" - minun käsitykseni mukaan lapsen tuli silloin päästä syliin, enkä olisi voinut sanoa hänelle, että hänen pitää odottaa, kunnes on seuraava biologisen vanhemman tapaaminen. Tämä lapsi tapaa biologisia vanhempiaan mahdollisimman usein l. niin usein kun vanhemmille sopii. Kotiutus sen sijaan ei ole mahdollista nyt, eikä ole ollut niiden vuosien aikana, jotka lapsi on meillä asunut. Saattaa olla, että joskus jompikumpi biologisista vanhemmista pystyy ottamaan lapsensa kotiin, mutta ei hän täällä ole pakkasessa odottamassa sitä päivää. Adoptioon eivät ainakaan nämä vanhemmat vapaaehtoisesti tule suostumaan koskaan ja epäilen, että maassamme tullaan lakeja muuttamaan pakkoadoptiolle myönteiseen suuntaan ainakaan lähivuosina, toisaalta tuskin on adoptiojonossa on montaakaan pariskuntaa, joilla on toiveena yli 6v. lapsí.
Taas näen punaista kun luen juttujasi. Et taida käsittää, että suurimmalla osalla sijoitetuista lapsista on vaikeita tunne-elämän häiriöitä. Pääosin epävakaan arjen, pitämättömien lupausten, välinpitämättömyyden tai muiden syiden takia. Jokainen lapsi kaipaa hellyyttä, turvallista aikuista, rajoja ja rakkautta. Omassa kodissa ei näitä asioita pystytä tarjoamaan ja lapsi on sitten syystä tai toisesta sijoitettu. Mielstäni on sijaisvanhemman velvollisuus vastata lapsen hellyyden ja rakkauden kaipuuseen samoin kuin omienkin lasten. Ei se vuosikausia kestä, kun lapsesta tulee perheenjäsen ja rakas ihminen. Joidenkin lasten kohdalla suhteen luominen kestää kauemmin, joidenkin kanssa yhteys toimii heti. Kun lapsi siirtyy perhehoitoon, hänestä tulee perheen jäsen ja hänellä on oikeus saada samanlaista hoitoa ja hoivaa kuin perheen biolapsetkin saavat.
Etkö voisi yrittää ymmärtää kirjoituksen pointtia ennen kuin alat valittaa?
Kuvailemasi kaltaiset sijaislapset tarvitsevat ammattitaitoiset sijaishoitajat. Pelkkä tavallisuus ei missään nimessä riitä. Kuinka voitte vähätellä paljon kärsineiden lasten tarpeita tässäkin ketjussa. Kuka vaan tavallinen tallaaja ei siitä selviydy, vaikka hellyyttä kuinka osoittais. Tarvitaan ammattitaito ja kunnon koulutus, joka on ajantasalla. Miksi te ette halua kehittyä työssänne, tämä on suuri arvoitus.
Hei! Missään vaiheessa en sanonut, että ammattitaito sulkisi pois rakastavan hoidon vaan ihmettelin ääneen sitä, miksi tällä palstalla on niin moneen kertaan painotettu, ettei sijaisvanhempi saisi suhtautua lapseen rakkaudella. Olenhan itsekin rakkaudella lapsia kasvattava ja hoitava ammattilainen.
Jatkuvasti jaksat jauhaa, siitä että sijareiden koulutus ei ole riittävä. Mistä sinä tiedät kenenkään kouluksesta tai sivistystasosta? En tahtoisi olla ilkeä, muuta miten ihmeessä sitten biot ovat omilla toimillaan saaneet pääosan lastensa vaurioista aikaan? Ehkä jatkossa mennäänkin siihen, ettei lapsia saa tehdä kuin henkilöt joilla on siihen riittävä koulutus ja ennenkaikkea riittävä taito toimia vanhempina. Silloin ei enää "vähän koulutettuja" sijareita tarvita, kun hyvät ja kunnolla koulutetut biot hoitavat itse omat lapsensa. Se onkin ihanneyhteiskunta.
Miksi tavallinen järkevä aikuinen ihminen, jolla on yläpää kunnossa ja oikeat arvot sekä oikea asenne, ei muka kykenisi toimimaan sijoitetun lapsen sijaisvanhempana? Antamaan riittävää hoivaa, huolenpitoa ja ennenkaikkea rajat sisältävää rakkautta.
Kertoisitko HK vielä, mikä mahtaisi olla sinun mielestäsi riittävä koulutus sijaisvanhemmalle?
Entäpä kertoisitko vielä, kumpaa pidät parempana sijaisvanhempana ja miksi; lapseton henkilö, joka on juuri valmistunut sosiaalialan ammattilaiseksi, mutta on täysin vailla minkäänlaista työkokemusta ja tuntumaa työn todelliseen arkeen vai useamman biolapsen vanhempi, jolla ei muuta koulutusta "kuin" Pride, mutta on tehnyt työtä terveiden, vammaisten ja eri-ikäisten lasten parissa lähes 20 vuotta ja omaa huomattavan työkokemuksen ja näin ollen hyvät valmiudet käsitellä haastaviakin tilanteita?
Kumpi teidän muiden mielestä painaa vaakakupissa enemmän, jos mietitään parhaita valmiuksia sijaisvanhemmaksi?
Ilmeisesti kyse aloituksessa olikin oikeasti siitä, että sillä rakkaudella versus ammattitaito haettiin oikeutusta sijarille kutsua itseään virheellisesti äidiksi ja antaa pikkulapselle harhaluulo sijarin äitiydestä uskotellen itselleen ja muille sen olevan jotain ylevää. Tuossa yksi jo kertoikin 5-vuotiaan sijaislapsen sanovan "äiti, haluan syliin". No jonain päivänä pienokaiselle selviää, että "äiti" ei olekkaan oikeasti hänen äitinsä. Syliä, hellyyttä ja turvaa ette ilmeisesti kykene/suostu lapselle tarjoamaan ilman, että haluatte vastapalveluksena äiti-tittelin. Sairaalassa tämä onnistuu ja tulokset ovat hyvät. Myös päiväkodeissa lapsia pidetään sylissä, no problem. En ole täälläkään kenenkään havainnut vastustavan sijaislasten sylissäpitoa vaikka aloittaja näin kertoo tapahtuneen (ei vaan laittanut mitään linkkiä sellaiseen keskusteluun). Lukijoiden ja kirjoittajien älykkyyden aliarviointi sijareiden taholta on kerrassaan hämmentävää täällä. Onko teillä niin tomppeleita aikuisia lähipiirissänne ja arjessanne, että tollanen pelleily menee siellä läpi?
Ja mistä te tiedätte, ettei joku haluaisi adoptoida vähän vanhempaakin lasta. Ettehän ole suomassa edes mahdollisuutta näille lapsille tulla adoptoiduiksi. Mitä tulee ihmistuntemukseenne, niin ette tähänkään mennessä ole sillä juuri loistaneet, joten varmaan tuokin on virhearvio.
Varmasti ensisijaisen tärkein on älykkyysosamäärä (sillä karsiutuu jo pois vastavalmistunut lapseton tytönhupakko, joka on niin typerä että kuvittelee kykenevänsä noin vaativaan tehtävään) sitten soveltuvuustestit ja sen jälkeen koulutus, joka on nimenomaan räätälöity sijaislapsen hoitajan pätevyysvaatimuksia vastaamaan. Varmaan Suomessa ei sellaista opinto-ohjelmaa ole, mutta se pitää kiireesti rakentaa.
Meillä ei ole varaa uhrata yhtä ainoaa lasta siihen, että kouluttamaton maalaisjärjellä varustettu monilapsisen perheen äiti saa sijaislasten avulla itselleen 20:n vuoden työkokemuksen, vaikka hän tuon rupeaman jälkeen sitten olisikin täysinoppinut. Liian suuri uhraus niiden kokemuksen hankinta-aikana hoidettujen lasten kohtalo, vaikka tämä mamma sitten virheistään jotain oppisi ajan myötä, jos on oppiakseen. Kyllä korostaisin älykkyyttä, koska kauheaa on jos älykäs sijaislapsi joutuu itseään yksinkertaisemman sijarin hoidettavaksi. Näinkin voi nimittäin Suomessa käydä.
valintoja sijaisperheiksi tekevät.
Että "valintapäässä" ymmärretään
mitä, ketä ja mitä varten ollaan
sijaisisiä ja -äitejä valitsemassa.
Sijoitettavalle lapselle tai nuorelle väliaikaista, ensi sijaisesti, asiansa
(ja myös oman osansa, roolinsa tässä todella vaikeassakin tilanteessa)
ymmärtänyttä hoito-, huolto- ja kasvatuspaikan tarjoajaa.
Otsikko oli rakkaudella vai ammattimaisen viileästi, ei rakkaudella vai ammattitaidolla! Kaksi eri asiaa, ymmärrät kyllä varmasti, kun niin "viisas" olet =)
Ja mitä äidiksi kutsumiseen tulee, niin kyllä se on lapsi, joka valinnan tekee, ei sijaisäiti. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä varmemmin hän haluaa kutsua sijaisäitiä äidiksi. Miksi tämä pitäisi lapselta kieltää? Jotta lapsi tuntisi, ettei ole tarpeeksi rakas sijaisperheelleen?
Ja äitihän sijaisäiti lapselle juuri on silloin, kun bioäiti ei lapsesta voi huolehtia. Erityisesti pienet lapset harvoin perustavat biologiasta. Äiti on lapselle se, joka hoitaa/huolehtii/kasvattaa/on läsnä/rakastaa/hyväksyy lapsen omana itsenään ja välittää. Isommat lapset tietävät jo, että heillä on erikseen bioäiti ja arkiäiti. Mikäli lapsi tästä huolimatta haluaa kutsua myös sijaisäitiä äidiksi, miksi ihmeessä se pitäisi kieltää? Jotta bioäiti ei loukkaannu? Kysymyshän on lapsesta, hänen jokapäiväisestä elämästään eikä lapsen pidä joutua miettimään, miten hänen toimintansa (mm sijaisäidin/isän kutsuminen äidiksi ja isäksi) vaikuttaa biovanhempiin.
En ymmärrä, mikä sinua tässä asiassa vaivaa. Vai onko loppujen lopuksi kyseessä se, että sinä olet loukkaantunut, kun oma lapsesi kutsuu sijaisäitiään äidiksi.
nauraa!
Tosiasiahan on se, että kun vieraiden perheiden lapsia kasvatettavakseen ottaa (rahasta)
niin vaatimus taso tämän "valitun" osalta on
OLTAVA aina tiukempi ja VAATIVAMPI kuin luonnollisesti "valitun".........
ja millä pätevyydellä?
etkös mistään muusta kiinni saanut??
luin tekstisi ajatuksella, ja kuin minusta tuntuu aina vain enemmän, ettet tiedä paljoakaan lapsista.
Tässä äitittelykysymyksessä ei ole kyse biologisen äidin loukkaantumisesta vaan kyse on nimenomaan tuon lapsen oikeudest omaan identiteettiinsä ja millaiseksi se hämärrytetään virheelisillä äitittelyillä. Aikuinen on se, jolla pitää olla valmiudet ja kyky luoda terve ja hyvä, mutta rehellinen suhde sijaislapseen. Suhteen rakentaminen ei ole sijaislapsen asia. Jos teille tuottaa ongelmia omien biologisten lastenne kanssa tämä sijaislapsen hoito, niin älkää ruvetko sijaisperheeksi.
Teidän pitää ilmiselvästi saada opetusta biologisten lastenne ja sijaislasten keskinäisen mustasukkaisuuden estämiseksi, jotta sen takia ei tarvitse sijaislapsen identiteettiä rikkoa hämärryttämällä hänen oma biologinen historiansa ja sukujuuret ja äiti.
samaa mieltä, enkä ymmärrä minäkään miksi toi äidiksi kutsuminen on Hellulle niin iso ongelma.
Mutta aivan sama, jos hän sen haluaa ongelmakseen ottaa eikä isompia ongelmia ilmeisesti ole, niin siittä vaan.
Hän on nyt taas lempiaiheestaan saivartelemassa, joten ei kannattane aiheesta enempiä jatkaa, ei päästä kuitenkaan puusta pitkään.
Eipä se lasten asiaa auta eikä eteenpäin vie olemme äiti-nimityksestä ihan mitä mieltä tahansa.
miten he sitten kehtaavat itseään äidiksi nimittää ja antaa lapsenkin nimittää. Sijarit saavat palkan työstään, miten he sitten kehtaavat itseään maksettuna äidiksi nimittää. Amalia, sinäkin olet sanonut, että et toisten lapsia hoitaisi, jollei siitä maksettaisi ja lisää liksaa olet mankumassa. Palkka suon, mutta en äiti-nimitystä.
olet kohdannut sijaisperheessä asuvan lapsen? Tehnyt työtä tunne-elämältään järkkyneiden lasten parissa? Kirjoituksistasi paistaa voimakkaasti läpi se, ettet ymmärrä mitään lasten maailmasta.
mulle ihan maksetaan siitä, että sallin toisten synnyttämien lasten kutsua itseäni äidiksi. Lapset ovat sen myös aina tienneet, että olen heille palkattu äiti, mutta ei se heitä ole koskaan haitannut, ehkä enemmänkin päinvastoin, odottavat, että olen se äiti heille ihan koko rahan edestä.
Lapsetkin ovat sitä mieltä, että olen ollut parempi äiti kuin mitä palkkio olisi edellyttänyt, että se on ollut heidän voittonsa, mutta soisivat minulle lisää liksaa. Et näin meillä.
On se kyllä paljon kovempi juttu lapselle havaita, että äiti ei olekkaan totta kuin että joulupukki ei ole totta. Vai mitä luulet Esikko.
itseltään, miten kehtaa sanoa jokapäiväistä äitiään äidiksi, vaikka hän ei ole elatusvelvollinen. Saattaisit yllättyä.
Miksi sijarit puhuvat täällä sijaislasten yli eikä sijaislasten ääntä kuule sen enempää mediassa kuin näilläkään palstoilla. YK on ihan oikeassa moittiessaan Suomea siitä, että lasta itseään ei kuulla. Eipä niin.
Sosiaalinen äiti on lapselle täysin todellinen niin kauan kuin biologinen äiti ei voi olla se ainoa äiti lapselle. Ja kyllä kaikki vähän vanhemmat lapset tietävät kahdesta äidistä, ei sitä mitenkään salata.
että tämä palsta missä nyt keskustellaan, on tarkoitettu keskusteluille sijaisvanhemmuudesta, ei sij.lapsuudesta.
En tiedä onko heille omaa palstaa, mutta jos on niin siellä varmaan voi kuulla heidän ääntään.
Me voimme puhua vain sij.vanhempina omista tuntemuksistamme ja kokemuksistamme ja kertoa siitä mitä lapset ovat meille kertoneet.
Kyllä joulupukkikin on lapselle täysin todellinen niin kauan kun lapsi uskoo. Ja kyllä kaikki vähän vanhemmat lapset tietävät ettei joulupukki ole totta, ei sitä mitenkään salata.
Kaikki tietävät, että olet feikki.
säälittele noita meidän omia biol.lapsia, kun ne lapsiraukat ovat syntyneet meidän tumpeloiden lapsiksi ja lisäksi ovat vielä joutuneet olemaan meidän harjoituskappaleina, että vähän paremmin osaisimme edes sij.lapsia hoitaa.
Harvalla perheen esikoisella on täysin valmiit vanhemmat, joilla kokemusta lasten kasvatuksesta ja elämästä runsain mitoin. Eiköhän se ole ihan samanlaista harjoittelua kaikilla vanhemmilla ÄO:sta tai koulutustasosta riippumatta.
Minäkin olin työkseni hoitanut vauvoja lastenkodilla ja luulin olevani niin taitava, mutta sitten kun koko vastuu olikin minulla ja vielä olin huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen melko pitkään, niin ei se niin helppoa ollutkaan.
Kuka pystyy vanhemmuutta kirjoista opiskelemaan?
Voihan sitä tietysti yrittää, mutta kyllä tosielämä aina silti yllättää viisaammatkin.
Outoa myös tuo vaatimus, että sijareilla pitäisi olla täydellinen koulutus (mikä, en tiedä), mutta kuitenkin ja lisäksi vankka kokemus elämästä ja lastenhoidosta, mutta ikää saisi olla hekä korkeintaan 30. Outo yhtälö.
Ei saisi lapsista eikä elämästä enää mitään oppia, vaan kaikki oppi pitää olla hallussa jo ennen kuin sijariksi ryhtyy.
Millä muulla alalla vasta työtään alotteleva hyvinkin koulutettu henkilö on kokeneempi ja parempi tehtävässään kuin vuosien työkokemuksen omaava ja mahd. pian eläkkeellekin jo siirtyvä.
Miksiköhän isojen firmojen johtoon yleensä palkataan jo vähän iäkkäämpiä eli kokeneempia henkilöitä, miksi ei otettais suoraan koulunpenkiltä jos kerran heillä koulutus jo takaa pätevyyden.
Hän on täällä kyllä lähes neljä tuntia laittanut teksiä että jaksaakoa enään.
Virhelyöntejä tulee vähän liikaa että kait uuvuksisa.
Mutta odotellaan vielä hetki.
Ilman muuta vielä sijaislapsiakin unohdetumpi ja emotionaalisesti laiminlyödympi lapsiryhmä on sijaisperheiden biologiset lapset, jotka joutuvat luopumaan paljosta ja alaikäisinä toimimaan vaurioituneiden, paljon kärsineiden sijaissisarustensa terapeutteina. Heitä ei ole kuultu senkään vertaa kuin sijaislapsia.
Minua säälittää.
Älykkyysosamäärähän kertookin onko ihminen kykenevä hoitamaan lapsia, omia tai muiden.
Tosiasiassa kaikilla ns. normaalin pistemäärän ÄO-testissä saavilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän kykyä ja taitoa hoitaa lapsia - myöskin huostaanotettujen lasten vanhemmista löytyy ÄO:t laidasta laitaan aina kehitysvammaisista huippuälykkäisiin.
Minusta lapselle ei saa valehdella. Miten hän voi koskaan luottaa ihmisiin tuollaisen vuosikausien valehtelun jälkeen, kun pieni taapero kutsuu äidikseen naista, joka ei ole hänen äitinsä vaan palkattu hoitohenkilö. Entäs sitten nämä ammatilliset perhekodit, joissa on työntekijöitäkin, kaikkiko ne on äitejä ja isiä hoidokeille olevinaan, ja millä oikeudella. Toimeksiantosopimuksissa on kirjattavissa loma-ajoista lähtien kaikki työehdot. Äitiydestä ei lomaa ole, äitiydestä ei eläkettä kerry, äitiys on luovuttamaton oikeus, oli se äiti sitten millainen riivinrauta hyvänsä. Sukuaan ei kukaan voi valita eikä sijaislapsi ole siinä mikään poikkeus. Ainoastaan adption avulla joku synnyttämätön voi muuttua lapsen äidiksi ja saada äidin oikeudet ja lapsi saa itselleen toisen äidin, kuin sen, joka synnytti hänet. Sietämätöntä, että sijarit valehtelevat pikkuisille, joilla on viaton lapsenusko tallella vielä. Ajatelkaa mitä saatte valheellanne aikaan. Miksi ette halua synnyttää omia lapsia, jos kerran haluatte olla äitejä eikä toimeksisaaneita lastensuojeluväkeä.
Heippa Amalia! Istuin konelle tässä kahvinkeiton lomassa. Olen ollut ulkotöissä, niin kuin tiedät! Vilkaisin taas tänne ja niin kuin tavallista täällä on taas tämä juupas, eipäs keskustelu! Helinä-Keiju etunenässä. Ihmettelen, että joku viitsii näin kauniina päivänä istua koneella kinastelemassa monta tuntia! No jokaisen oma asia. En minä ainakaan viitsi moista. Äiti keskusteluun sen verran, että 15v. sijoitettuni sanoi, että haittaako jos sanon koulussa sinua äidiksi ! Se kuulemma tulee niin helposti, kun muutkin puhuvat äidistään. Sanoin, että valinta on sinun. Voit sanoa minua ihan miksi vaan, kunhat et nimittele pahoin:) Hänellä on oma äiti, jonka elämässä hän on myös mukana ja hän meidän. Antakaa lapsen tehdä tämä valinta, miksi kutsuu. Meidän sijoitetut tietävät, etten ole heidän äitinsä ja pidämme lapset myös asioista ajan tasalla! Kun molemmat " äidit" ovat paikalla lapset laittavat vaan äidin eteen etunimen.Ei siinä muuta tarvita. Omat äidit ymmärtävät hyvin asian, eikä mitään ongelmia ole tullut!
Vaikka joku haluaakin adoptoida yli 6-vuotiaan lapsen, ei se tarkoita, että kaikille löytyisi adoptiovanhemmat. Adoptiota odottavat perheet Pelassa ja Interpediassa odottavat järjestään tervettä vauvaa tai ainakin leikki-ikäistä (voit kysyä heiltä, jos et usko).
5-vuotiaamme kutsuu meitä isäksi ja äidiksi, mutta tapaa myös biologisia vanhempiaan ja kutsuu heitäkin isäksi ja äidiksi - ongelma on sinun päässäsi, lapselle tässä ei ole ongelmaa ja kutsumatapansa on valinnut itse. Lapselle on selvää kuka hänet on synnyttänyt (isän rooli sikiämisessä ei vielä tämän ikäiselle ole selvä) ja ajoittain hän on pettynyt siitä, että ei ole kasvanut minun kohdussani - sekin hänelle sallittakoon.
kun sanoit aiemmin, että sijaisvanhempien pitäisi suhtautua ammattimaisesti, eikä tunteella, näihin sijoitettuihin.
Jos sairaanhoitaja hoitaa lasta ammattimaisesti, eikä tunteella, niin se kyllä näkyy ja kauas. Usko pois, että on kaksi täysin eri asiaa silittää jotakuta hiuksista "ammattimaisesti" tai "tunteella". Jälkimmäinen tuntuu siitä silitettävästäkin varmasti mukavammalta. Älä aliarvioi lasten huomiokykyä ja tunteita.
Henkilökohtaisesti en vastusta adoptiota, vanhemmankaan lapsen. Olisin valmis adoptoimaan meille sijoitetun lapsen välittömästi, lapsen, joka sanoo minua äidiksi kun ei muutakaan äitiä edes tunne. Ainoa este adoptoinnille on lapsen biologiset vanhemmat, jotka kuitenkaan eivät pidä edes yhteyttä lapseen.
Joten älä ainakaan minun suuhuni ole sanojasi ja luulojasi tunkemassa.
Olisi hyvä, jos Suomessa adoptioasiat saataisiin pakkokeinona käräjäoikeuden käsittelyyn. Näin teidänkin sijaislapsen oikeat vanhemmat saisivat oikeudessa mahdollisuuden puolustautua adoptiota vastaan ja toisaalta selvittää, miksi eivät itse sitten lastaan hoida. Tuolloin myös sinulla, nimimerkki sinä itse, olisi mahdollisuus saada itsellesi ihan oikeasti rakastamasi lapsi ja äitiys. Pitkäaikaissijoitukset ovat suuri epäkohta kaikille, lapselle, äidille, isälle ja sijaishoitajalla. Minusta pitää kaikkien järjestöjen ryhtyä toimiin asian korjaamiseksi. Sossutantat pysykööt ulkopuolella, syynä osaamattomuus lapsiasioiden hoidossa.
se olisikin noin yksinkertaisen helppoa.
Laitappa omalle kohdallesi tuokin ehdotuksesi.
Olit sitten lapsi tai biovanhempi.
Minä en ainakaan nimeäni tuollaiseen yritykseen laita.
Elämme toivossa siihen pareanemiseen.
vanhempien kanssa toimeen, ettekä totuuden nimessä osaa suojella lapsia riittävästi noissa tilanteissa. Muutama päivä sitten joku sijari kävi raivoamassa bio-palstalla, onko lapsen edun mukaista tavata päihtynyttä vanhempaansa! Käsittämätöntä!
Olen tuhanteen kertaan ehdottanut noihin tilanteisiin valvottuja tapaamisia, mutta ei paljon sijareita kiinnosta.
Ja adoptio silloin, kun lapsen vanhempia ja raitistuminen näytä vuosikausiin kiinnostavan. Mutta se taas ei ole sijarin edun mukaista, koska te pelkäätte palkkojenne ja korvaustenne puolesta! Ja hyvänen aika, lapsesta tulisi ihan oikea oma lapsi, eikä vain rahastusväline!
se on mitattavissa vain tilinauhan suuruudella.
Ymmärtävät, mitä heiltä odotetaan. Tämä on erittäin yleinen piirre niin sijaislapsilla kuin ihan biologisillakin lapsilla Suomessa. Myös aikuisten mielipiteenmuodostus rakentuu pitkälti siten, kuin he uskoo kysyjän toivovan vastaavansa. Harva edes osaa muodostaa ihan ite mielipidettään vielä isonakaan. Sanoisin, että se on ihan selviytymiskysymys suomalaisessa yhteiskunnassa tuo sopeutumisen taito.
Melkoista viihdettä nämä sinun viestisi. HIEMAN sulla on nyt todellisuus hakusessa :DDDD. Ei juma :D.
vallan" edustajiin.
Eiköhän se ole jonkun "yhdistyksen" antamaa, myymää, järjestämää "palvelua" suomalaiselle lastensuojelulle.
jossakin kirjoituksessa
ETTÄ ÄITIEN JA ISIEN ON OLTAVA TÄYSIN VALMIITA
JA JOS EIVÄT OLE
NIIN LAPSET VAAN POIS TÄLLÄISILTA VANHEMMILTA
JA SIJOITUKSEEN!
PERUSTELUNA OLI ETTEIVÄT LAPSET OLE
MITÄÄN MILLÄ HARJOITELLAAN JA OPETELLAAN VANHEMMUUTTA!
tämä oli nimenomaan
kaikkitietävän ja äärettömän viisaan sijaisen kirjoitus......
ettei kukaan ole lapsille mitään valehdellut. Älä laita sanoja suuhumme mitkä ei sinne kuulu.
Lapset itse päättävät miksi kutsuvat meitä, ihan vapaasti.
Meidän lapset ei ole edes kysyneet lupaa, vaan ovat ruvenneet kutsumaan minua äidiksi ja kotona miestäni etunimeltä, koska meillä ei kukaan häntä isäksi kutsu, syistä joita en voi tässä paljastaa, mutta kavereille puhuvat "meidän iskästä". Pitääkö se kotiarestin uhalla kieltää, vai mitä pitäisi tehdä. Kerro, kun kaiken paremmin tiedät.
Mulla oli kylässä 8 pv meidän lasten pikkuveli n. 8-9 v.
Aluksi hän kutsui minua nimeltä, mutta kun lapsenlapseni tuli meille ja oli ollut hänen kanssaan muutaman päivän, niin tämä pikkiveli rupesi kutsumaan minua myös isovanhemmakseen, kuten oma lapsenlapseni. Mitä siinä pitäisi tehdä? Ajattelin, että jos hän niin haluaa, niin aivan sama mulle, olen sitten vaikka hänenkin mummonsa. Hänellä oli varmaankin tarve saada myös itselleen ns. mielikuvitus mummo, koska oikeaa ei hänellä ole olemassakaan ja tiettävästi hänen sij.perheessään ei ole lupa kutsua sij.mummoakaan mummoksi, koska sij.vanhempiakin kutsuu etunimeltä.
Oli siis lapsella niin kova tarve saada itselleen mummo, et tilaisuuden tullen nappasi minut sitä nimitystä kantamaan.
mitä isompi tili sitä enemmän rakastetaan.
aika moni sitten rakastaa, on nämä minimipalkkiot sen verran pieniä. Varsinkin jos on vaihtanut oikean palkan tähän palkkioon niin pakkasen puolelle menee tuo rakastaminen.
Aika kylmää..
;o)
Ihan totta, kyllä varmasti yli 6-vuotiaille lapsille olisi hankala löytää adoptioperhettä.
Miksi se pikkuveli on erotettu sisaruksistaan? Mikään ei ole lastensuojelussa pyhää, ei edes sisaruksia ole pidetty yhdessä. Kuinka te kestätte, kun ei näitä kestä lukea!
käydä koko perheen kanssa yhdessä läpi ennen kuin yhtään sijaislasta omaan kotiin otetaan. näin meillä tehtiin ja jos lapset olisivat olleet yhtään asiaa vastaan niin oltaisiin jätetty juttu siihen. kyllä aina pitää ottaa myös bio lasten mielipide huomioon ja meillä myös sijaislapset tietävät omat sukujuurensa ja pitävät yhteyttä omiin biovanhempiinsa. bioihin meillä on hyvät välit ja yhteistyö toimii, riitely kun ei aja kenenkään etua, varsinkaan lapsen ja siitä näkökulmasta pitää sijareiden ajatellakin, koska he hoitavat ja pitävät lapsesta huolen niin pitkään kun sijoitettu heillä asuu.
Sellasen yhdistyksen pitää tulla julkisuuteen ja avoimesti ilmoittaa kytköksensä joka suuntaan, niin perhekoteihin, sijaisvanhempiin ja ennen kaikkea hoidollisen huostaanoton lääkäritahoihin ja virkamiehiin.
Minusta sijaisperheiden valinta on sen verran vastuunalaista hommaa, että en kyllä millekkään yhdistykselle uskoisi sellaista vastuuta. Ja mikä koulutus ja pätevyys heillä on sijaisperheiksi aikovien arviointiin? Ketkä istuu ko. yhdistyksen hallituksessa ja mitä heille siitä maksetaan? Mistä yhdistys saa rahoituksensa. Pistäkää linkkiä, jos sellaista löytyy. Jos eivät esittäydy netissä, niin sehän kertoo siitä, että ei haluta olla julkisia ja avoimia lastensuojelussa.
Tuskinpa uskallat edes kertoa?
Kun vain haluat jollekkin s-postin kautta kertoa juttusi!
Joo-o!
Ei mitään empatiaa muita kuin itseäsi kohtaan ikinä ole sinulla!
Ja olet itse hupakko vai ikäkkö?
Ihmisen älykkysosamäärällä ei ole merkitystä, jos ei hänen tyhmyytensä aiheuta vahinkoa ulkopuolisille. En ole hakeutumassa sijariksi, joten älä ole huolissasi.
on toi rakastaminen menossa kovasti vähenemään päin.
Saas nähdä mikä päivä on jo miinusmerkkistä koko rakastaminen.
ikäero näiden veljesten välillä. Lapsi oli ensin n. kolme vuotta äitinsä kanssa surkeissa oloissa ennen kun vihdoin huost.otettiin. Oli tehty useita ilmotuksia ja äiti itsekin odotti, että lapsi huost.otettais. Vaikeahoitoinen ylivilkas ja ties mitä. Meillä lapsikiintiö jo täynnä, en olisi voinut edes harkita. Vanhin veljeksistä sanoi mulle jo heti kun kuuli äitinsä raskaudesta, että mun on otettava se vauva, koska hänen äitinsä ei pysty olemaan äiti.
Alussa näytti, että olisi jotain yritystä ollut, mutta hyvin pian kääntyi huonoksi. Lähinnä naapureiden hoidettavana lapsi jotenkin selvisi hengissä.
Mulla oli jo ikääkin sen verran, etten olisi niin pientä enää voinut ottaa. Nämä isotveljet olivat kovin huolissaan minkälaiseen perheeseen veli sijoitetaan. Olivat sitä mieltä, ettei missään muualla voi olla turvassa kuin täällä.
Onneksi lapsi sai aivan ihanat nuoret sij.vanhemmat, jotka ottivat heti myös isoveljet heille kylään ja pääsivät tutustumaan taloon. Sen jälkeen rauhottuivat eikä enää tarvinnut olla huolissaan. Yhteyksiä on pidetty monta vuotta siitä lähtien aivan kuin sukulaiset konsanaan.
Tässä hommassa kun saa noita "sukulaisiakin" ihan joka puolelta. Mikäs siinä kun ovat mukavia ihmisiä, niin kivahan se vaan on kaikkien kannalta ja tietysti lapsille tosi tärkeää.
Saavat edes toisistaan tukea, kun vanhemmista ei ole.
sanatarkasti vaadittu, niin eipä ole sekään kovin asiallista.
En tiedä ketään kuka olisi ollut täysin oppinut vanhempi esikoisensa kanssa.
Tuokin on sellainen asia, mitä minusta nuorille vanhemmille pitäisi painottaa, etteivät luule, että kaikki muut vanhemmat ovat osanneet kaiken heti lapsen hoidosta. Ainakin omat vanhemmat,. eivätkä kehtaa kysyä neuvoa tai pyytää apua.
Sitten turhaan masentuvat ja syyttävät itseään kun kaikki ei suju kuin elokuvissa.
Pitäisi vanhempien muistaa kertoa nuorille vanhemmille, kuinka tumpeloita ja sormi suussa itse olivat ensimmäisensä kanssa ja kuinka sitten mummot tuli hätiin, tai vastaavaa, ettei nuoret luule olevansa maailman ainoita epäonnistujia. Äiditkin yleensä luulee, et jos imetys ei heti onnistu, että he ovat naisina ja äiteinä täysin epäonnistuneita. Neuvoloissa kun hehkutetaan kuinka helppoa ja ihanaa imettäminen on ja niin luonnollista. Kaikki äidit haluavat imettää jne.
Minä en tykännyt imetyksestä ollenkaan se oli mulle aina kauheeta rääkkiä. Mun kutitti ja kihelmöi imettäessä varpaita ja jalkapohjia, niin että kiemurtelin enkä tiennyt miten oisin ollut. Ekan lapsen jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että maidontulo loppui kokonaan.Pitäisi kertoa avoimesti, ettei läheskään kaikilla ole niin helppoa, kuin mitä jotkut antavat ymmärtää.
Se on suorastaan joskus ihan taistelua, jos lapsi vielä on itkuinen ja itsellä unet jää vähiin.
Minun esikoiseni nukkui sikeästi, kun imuri oli päällä.
Laitoinkin aina imurin päälle kun halusin itsekin nukkua ja sitten pojan kanssa nukuttiin onnellisina. Naapurit varmaan luulivat minua siivoushulluksi, kun 30 neliön kämppää imuroitiin joka päivä monta tuntia.
eipä lapsi parat joudu sinun vihan ja äärimmäisen pahan olon kohteeksi, joka välittyy jokaisesta lauseesta mistä kirjoitat.Kirjoitanpa vaikka, että onpa ihanan kaunis kevätilma, niin kyllä sinä näet senkin vesisateena ja kylmänä tuulena.Varo ettet saa sydänkohtausta noilla suruilla mitä kannat sydämessäsi Helinä Hyvä!!
miinusmerkkistä näilläkin palkoilla.
Mutta sijareillehan tämä on vain irvistelyn aihe, koska on niin vaikea myöntää totuutta silmästä silmään.
Eihän näistä asioista täällä suoraan puhua voi, eihän teidän liitonnekaan ole ollenkaan kiinnostunut saamaan alalta pois väärin motiivein työskenteleviä sijaishoitajia. Joku voi tietysti tehdä työtään ihan aidosta välittämisen halusta, mutta irvistelyn aiheko teillekin vain on sijaisperheissä tapahtuva lasten väärä kohtelu?
omilta vanhemmilta vaaditaan täydellisyyttä, varsinkin näiden palstojen kirjoituksissa. Pienikin erhe - vaikka astiat väärässä paikassa - aiheuttaa suuren huudon, miten lapsen kuuluukin ottaa pois noin kelvottomalta äidiltä.
Eikä ole pelkkä palstojen asenne, vaan löytyy sitä sosiaalitoimistoistakin. Ja sijareiden kaikessa vanhempia yleistäen mollaava ja lyttyyn lyövä asenne on piste iin päälle. Ennen vanhaan jokainen sai hoitaa ensimmäisen vauvansakin juuri niin epävarmana ja käytännössä opetellen kuin Amaliakin kuvasi. Mutta ei tänä päivänä.
Ja koska täällä kaikesta haukutaan, niin lisään nyt vielä, että tämä kirjoitus ei sanallakaan väitä, että alkoholistiperheistä ei saisi pelastaa lapsia turvaan. Eikä muutenkaan OIKEASTI huonoista oloista. Mutta kun tämä ryhmä ei huostaanottojen tarvetta riitä nykyisin yksin täyttämään, vaan kahmitaan lapsia hyvistäkin perheistä tehdyllä syyllä tai toisella, eikä se täytä lapsen edun käsitettä missään mielessä. Tosiasiassa se ei ole muiden etu kuin sijaisperheiden. Ette te muuten niin raivoisasti aiheettomia huostaanottoja vastustaisi.
sanoi, että rakkauden määrä olisi verrannollinen sijaispereen tilipussin paksuuteen. Siinä mielessä näillä palkkioilla ei voisi kovinkaan kummoisesti rakastaa. Että ihan asiallisiahan vastauksia siihen tuli.
Lasten väärä kohtelu on eri asia ja tietysti tuomittavaa!
Riittääkö halaaminen esim äidin kanssa kerran vuodessa kattamaan koko loppuvuoden hellyyden tarpeen?
Siinä sinulle kysymys ja odotan vastausta.
Kyseisessäkin tapauksessa äiti siis sanoo rakastavansa lapsiaan joten rakkaudettomuudesta ei ole kysymys, eihän?
Eli adoptio ei tule kysymykseen.
Onko äidillä jokin fyysinen vamma, joka estää halaamisen. Jos on, niin ei se häntä kelvottomaksi äidiksi tee. Kysymyksesi kaktus on niin puutteellinen, että en lähde liukkaalle jäälle siinä vastailemaan. Jos äiti ei lastaan HALUA niin adoptiolakia pitää juuri tältä osin muuttaa Suomessa. Kiva jos olisit siitä kanssani samaa mieltä.
Meillä on kaiken kaikkiaan asustellut 9 sijoitettua lasta. 8 heistä on nimittänyt meitä äidiksi ja isäksi ja aivan omasta tahdosta.
Tämä yksi joka ei nimittänyt meitä siksi, asui luonamme kolme vuotta tapasi vanhempiaan joka viikonloppu. Lomia oli kotonaan jne.
Mutta nämä muut 8, asuvat meillä ja siksi olemme heille arki äiti ja isä. Ei tulisi mieleenkään kieltää heiltä sitä nimitystä.
Jokainen heistä tietää biologisen taustansa ja useimmat tapaavat vanhempiaan, mutt me olemme heidän elämässää ja arjessa nyt vanhempia.
Lapsella pitää olla oikeus kiintyä sijaisvanhempiinsa ja pitää heitä vanhempinaan, se ei syrjäytä mitenkään biologisten vanhempien asemaa. Mielestäni se tukee sitä!
Meillä ei ole ollut asiasta mitään ongelmaa biovanhempien kanssa koskaan.
Oletteko te tavissijaisperhe vai perhekoti, jossa on työntekijät ja yritystunnus?
, vai kovin kiire taas kommentoimaan. Ap. kirjoitti kaiken kaikkiaan, eli jos he ovat olleet sijaiskotina esim. 20 vuotta, ei tuo nyt niin huima luku ole.
Kiitos Ap:lle, olette jaksaneet tehdä hyvää työtä näiden lapsien hyväksi, noin sen pitäisi sujua. Tapaamisia joka viikko, mahdollisuuksien mukaan. Hyvät välit lasten vanhempiin, jolloin kotiuttaminen on kivutonta, lasten parasta ajatellen.
Ap on nimimerkki Esikko, eikä sijaisäiti. Mistä sen voi tietää, jos ei ole sisäpiiriläinen, että koska nää sijarit vaihtaa nimimerkkiä. Ilmeisesti oli arka kysymykseni, kun ei voida vastata. Jos on 9 sijaislasta, niin onko se tavissijaisperhe vai perhekoti, jolla on yritystunnus. Toivoisin, että lukihiriöisellekkin voitaisiin vastata.
Moi!
Minusta olet väärässä. Kyllä sijaisvanhemmat pitäis rakastaa sijoitettua lastaan ja halailla ja olla niin kuin omienkin lasten kanssa. Oudolta kuulosta Sun väittämä, että lapsilla on omat vanhemmat jotka niitä halailee ja rakastaa. Jos ne omat vanhemmat olis vähä enemmän lasta rakastanut, niin tuskin olis lasta pois otettu. Eikös rakastava äiti tekis kaikkeensa, että lapset pysyis hänen kanssa, että ne olis turvassa, että heillä olis kotona hyvää olla, sen oikean äitin kanssa??? Jos kerran otettaan lapsi huostaan, niin minusta nyt kyllä tuntuu, että jotain sen oman äitin rakkaudessa mättää pahasti!
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. En vaan usko, että Suomessa on 15.200 lasta aiheellisesti huostaanotettu, vaan uskon suomalaisäitejä paljon paremmiksi kuin mitä tuo luku antaa ymmärtää. Suurin osa pienen kansakuntamme huotaanottotapauksista on aiheettomia, sanoohan sen jo järkikin ja näillä aiheettomasti huostaanotetuilla lapsiparoilla on ihan omat rakastavat äidit, jotka heitä hellisivät, jolleivät he ja heidän lapsensa olisi ihmisoikeusrikkomuksen uhreja. Näissä tapauksissa on kaksinkertainen ihmisoikeusrikkomus, jos vielä vieras sijari omii lapsen emotionaalisestikin. Äidit/isät varmasti tappelevat lapsestaan, mutta koska eivät saa oikeutta, niin he häviävät. Toivottavasti et joudu itse koskaan kokemaan vastaavan tyyppistä oikeudenloukkausta vaan silmäsi aukeaisivat pehmeämmällä keinolla. Suomalainen hallintokulttuuri on mätä, sen on YK todennut lastensuojelustamme ihan virallisesti.
Ihan oikeessa taidatpa olla siitä Helinän-keijukaisesta. Ihan ällö, miten katkera ja oudo ihminen . Tuntuu tosiaan, ettei mikä ole oikein, ei mikä ole hyvä. Itse olemme halunnut lastaan jo kaksi vuotta. Yksityisellä käynti on vienyt rahat ja toivon. Nyt ollaan aloittamassa viimeistä hoitoa ja jos ei onnistuu, ajatelimme, jos vaikka saadaid sijaislapi. Lapsi tarvitse kotin ja rakkautta ja me taas lapsen. Mutta täällä palstalla ollessa tulee kyllä kamala olo. Aikuiset ihmiset haukkuu puoliin ja toisiin ja yhden mielestä ei ole yksi asia hyvä, toisen mielestä toinen. Oletko Sä itse sijaisäiti? Haluaisitkö kirjoittaa ja keskustella asiasta? Toi ajatus sijaislapsesta alkaa suorasta pelottaa, tuntuu, etä Keijukaisen kaltaiset ovat heti kivellä heittämässä, haukkumassa jokaikisen sijaisperheen...Olisko se itse ollut heittopussina joskus ja sattuunut huonooseen perheeseen ja nyt on täynnä katkeruutta ja vihaa kaikkia sijasperheitä kohti?
Sijaislapsi ei ole vaihtoehto lapsettomuuden hoitoon. Se on ihan jopa viranomaisten mielipide. Sanoppa tuo motiiviksi sosiaaliviranomaiselle, niin saat tämän saman tiedon sieltä. Kokeile!
Luin koko aamu tässä palstalla Sinun ja muiden mielipiteitä. Sinun kirjoitukset näyttää olevan täynnä viha ja katkeruutta. En ymmärrä miksi. Jos olet itse äiti, keneltä on otettu vääryydellä lapset huostaan tai olet itse sijaislapsi, joka on kokenut kovia, no mikset kirjoittaa siitä? Mä haluan oikeesti ymmärtää . En haluais saada väärä käsitystä ja ajatella, että olet joku hulluu, joka nyt sattuu vaan halumaan tapella ja sijaisäitejä haukkua. Mä itse olen harkinnut sijaislapsen ottamista, mutta tässä palstalla ne jutut ihan pelottaa. Jos todella on olemassa huonoja sijaisäitejä, jotka haluaa vaan rahaa tai jotka ei rakasta sijaislasta, niin se on todella vääriin! Mutta uskon, että kevyen mielin ei menee kuka ottamaan vierasta lastaan, jos ne otta, uskon että ne on valmiina hyvässä ja pahassa. minä olisin. Mutta silti, meillä se koko asia on vasta alussa, joten kuuntelen mielellän mielipideitä , koska haluan tehdä mahollisemman oikein, lasta, sen vanhempia ja meidän kohti. Jos vielä kehtaat, niin kirjoita, mä istun tässä vielä vähä aikaa odottamassa...
Helinä-keijusta:
"Olisko se itse ollut heittopussina joskus ja sattuunut huonooseen perheeseen ja nyt on täynnä katkeruutta ja vihaa kaikkia sijasperheitä kohti?"
No mutta Merkka, ei kai nyt tuollaista voi tapahtua SUOMALAISESSA lastensuojelussa, että heittopussina ja huonoissa sijaisperheissä. Mistäs sellasta olet päähäs saanut. Kaikkihan on vähintään yhtä hyviä kuin sinä sitten kun saat sijaislapsen.
Ei tarvitse vastata, mutta sinun kannattaa itseltäsi kysyä: Jos saisit nyt sen yrittämäsi oman lapsen, niin vieläkö olisit ottamassa sijaislasta kotiisi? Sen vastauksen pohjalta sitten kannattaa vasta miettiä sitä jatkoa.
Moi!
Sitä mä justisa mietin itsekin, että vois olla hyvää kasvaa kaksi pientä kerralla, mutta en ole itiootti, kyllä mä olen ajatellut hyviä ja huonoja puolia . Uskon kuitenkin, että en olis vaan oman lapsen puolia pitämässä ja toista kurittamassa. En ole sellainen. Mutta toisaalta paljon enemmän pelotta ajatus, että alan rakastaa vierasta lasta ja hän minua ja sit se otettais meiltä pois.(jos vaikka oma perhe saa asiat kuntoon) Tietän, että oma äiti on se paras vaihdoehto, mutta tunteet on kysessä kyllä sijaisvanhemmallakin. Minulta puuttuu kokemus, mutta uskon, että se tuntuu pahalta luopua lapsesta , ketä olet oppinut rakastamaan.Eikä lapsi ole tavaraa mitä voi heittää paikasta toiseen, lapsella itäis olla yksi perhe , mutta tietysti yhdeys omaan jos kerran vanhemmat niin haluaa. Enhän minä tietä, saako sen jälkeen kun lapsi viedään omaan perheeseen takaisiin, sit enää tavata tai millaista se koko sijaisjuttu on. Kyllä mä uskon Sinua, että virheitä tapahtuu, siksi oliski hyvää asiasta keskustella, ei haukkua vaan oikeesti puhua, että silmat aukeais kaikilta. Jos sinusta on huono otta sijaislapsi, niin kerro miksi, ehkä se on niin, ehkä ei...
Kun mietit sitä, että olisi hyvä kasvaa kaksi lasta kerralla, sinun oma lapsi ja sijaislapsi, niin ajattelet ihan oikein, että kun rakastat vierasta lasta, niin sinun on hänestä vaikea sitten luopua, kun hän palaa kotiinsa. Mutta ajatteleppa vielä, miten kamalan kova ikävä ja suru sille sinun omalle lapsellesi tulee, kun sijaislapsi lähtee teiltä. Kun sijaislapsi palaa omaan kotiinsa, ei sijaisvanhemmilla ole enää mitään oikeuksia häneen. Riippuu ihan tuon sijaislapsen vanhemmista, suostuvatko he siihen että sinä ja lapsesi saatte nähdä enää entistä sijaislasta. Sijaislapsitoiminnalla on arvaamattomat seuraukset sijaisperheen omillekin lapsille. Sitä vaan ei ole täällä yhtään käsitelty.
Hei, jos kaipaat asiallista tietoa sijaisvanhemmuudesta ja siihen liittyvistä asioista niin älä tuhlaa aikaasi näillä palstoilla. Täällä kirjoituksen ovat epäasiallisia ja jatkuvaa mustamaalausta. Hae tietoa Perhehoitoliiton sivuilta, Pelasta tai kuntasi sosiaalityöntekijöiltä tai jos lähistöllä on sijaisperhe niin rohkeasti kyselemään. Kirjoittelun taso täällä heikkenee ja heikkenee. Joskus vuosia sitten täällä oli sijaisvanhemmuudesta asiallista keskustelua. Nyt näköjään yksi tai kaksi päätyökseen sijaisvanhemmuutta kaikintavoin mollaava "kirjailija" on täällä jonkinlainsena päällepäsmärinä.
Moi!
Kiitos että lähetit viestin. Minua kiinostaa todella sijaisvanhemmus ja tässä palstalla ollessa tekee mieli otta häntä koipien väliin. Voisitko sinä otta yhdeyttä mun sähkärin että voisin kysyä joitakin asioita? Mä en todella sellaista haukkumista kaipaa vaan oikeita tietoja! T:Merkka
Tottakai biolapsia pitää kuulla, mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että lapsilla ei ole yleistä elämänkokemusta eikä kykyä hahmottaa sitä todellisuutta, mitä sijaislapsen muutto heidän kotiinsa tarkoittaa. Eihän ensikertalaissijareillakaan edes aikuisina ole. Siten ei voida pettymysten sattuessa vedota missään tapauksessa siihen, että biolapset eivät ole olleet vastaan. Heillä ei voi olla mitään edellytyksiä muodostaa mielipidettä sijaislapsen ottamisesta vaan kyllä se on ihan vaan perheen aikusten ratkaisu ja vastuu ihan kokonaan.
Parasta tietoa saat, kun soitat esim. Pelastakaa lapset ry:hyn tai laitat sähköpostikyselyn Perhehoitoliittoon, sieltä liiton sivulta löytyy tietopaketti perhehoidosta. Kuntasi sosiaalitoimistoonkin voit soittaa ja kysellä tietoja. Ihan mielellään voisin kanssasi sähköpostiakin vaihtaa, mutta haluan pitää yksityisyyteni.
Täällä kyllä riittää "kaikkien alojen" asiantuntijoita ja asenne erittäin on positiivinen. Mikä lienee kyseisten kirjoittajien tausta ja motiivi? Olen sitä paljon viimeaikoina pohtinut.
en entinen sijaislapsi tai nykyinen sijaisnuori. Kutsu meitä sijoitetuiksi lapsiksi tai sijoitetuiksi nuoriksi. Me emme ole kenenkään sijaisia, vaikka vanhemmillamme onkin sijaiset, syystä tai toisesta.
Se vaan kuulostaa niin negatiiviselta (objektilta), vaikka eihän sijaislapsikaan onnitunut ilmaisu ole. Ehkä jokin mukavampikin nimitys löytyisi, josta ilmenisi lapsen yksilöllisyyden ja ainutkertaisuuden kunnioitus passiivisuutta kuvaavan (sijoitettu, jonkun tahon toiminnan kohde) maininnan sijaan. Mietitään.
ollakin. meillä on ollut tukilapsia ja avohuollon kriisilapsia paljon jo aiemmin ja lapsille on kyllä muodostunut selkeä käsitys siitä mitä sijaislapsen muutto perheeseen voi olla ja kun omat biolapset ovat kuitenkin jo vähän vanhempia niin tottakai otetaan heidän mielipiteet huomioon. ensikertalaisilla asiat ovat kuitenkin toisin ja joutuvatkin tekemään päätökset sen perusteella mitä ovat muilta sijaisperheiltä kuulleet kokemuksia ja omien tuntojensa mukaan. en kyllä usko että edes ensikertalaiset sijarit voi tehdä päätöksiä kuulematta omia lapsia ja jos omat lapset ei vieraita lapsia halua omaan kotiin asumaan niin on aika hankala kyllä vastoin lapsen tahtoa lähteä ottamaankaan sijaislasta omaan kotiin.
Kyllähän tuo äidin ja lapsen välimatkakin jo estää halaamisen, ei siihen mitään fyysistä vammaa tarvita.
Kuka ja millä pätevyydellä valitsee sijaisperheet halukkaiden kandidaattejen joukosta. Entä onko maamme ulkomaalaisväestöä hyödynnetty tässä huutavassa sijaisperhepulassa lainkaan. Maassamme asuu sellaisia vähemmistökulttuureita edustavia perheitä roppakaupalla, joilla esimerkiksi alkoholiongelmia ei kulttuurista johtuen ole lainkaan. Monissa maassamme elävissä ulkomaalaistaustaisissa perheissä äidit ovat kotona heidän kulttuurinsakin mukaan eivätkä pukeutumisensa takia saisi edes helposti töitä kodin ulkopuolelta. Oletteko ajatelleet tarjota sijaislapsia näille ja jos ette, niin miksi tämä voimavara on unohdettu ja lapset viruvat siksi turhaan pahamaineisissa lastenkodeissa vaikka koulutusta voitaisiin antaa kaikille tasavertaisesti sijaiperhetoimintaa harjoittamaan.
"Pelastakaa Lasten palveluihin kuuluvat
* sijaisvanhempien valmennus ja koulutus
* lapsen sijoitus sijaisperheeseen
* perhehoidon aikana annettava tuki
Kunta tekee sijaisvanhempien kanssa perhehoidon toimeksiantosopimuksen, jossa mm. määritellään sijaisperheelle maksettavat korvaukset.Lisätietoja toiminnasta saat aluetoimistoistamme lähettämällä nimesi ja osoitteesi."
Päättävätkö ihmiset siis ihan itse sijaisvanhemmuudestaan ja soveltuvuudestaan sijaisvanhemmiksi ilman mitään rekrytointia. Oho!
Heillekkö voi tulla sijaislapsia kotiin siksi, että heistä itsestä tuntuu että he ovat soveltuvia. Miksi lisätietoja PeLa ry:n toiminnasta pitää kysyä erikseen aluetoimistosta. Miksi PeLa ei voi vastata internetissä esitettyihin kysymyksiin esimerkiksi tässä ja nyt. Edes yleisluontoisesti olisi mukava tietää kuinka maahanmuuttajaperheitä on kannustettu sijaisvanhemmuuteen uusine näkökulmineen. Uskon että monia tämä sama asia kiinnostaa, joten eikö olisi helpompaa vastata ihan vaan tässä eikä jokaiselle kysyjälle erikseen kotiosoitteeseen kirjeellä, kun teillä varmaan on aikas kiirettä muutenkin 15.200 huostaanotetun lapsenne kanssa.
minua see kiinosta myös, olen itse ei-suomalainen vaikka papereissä nyt lukiski suomen kansallainen. Olen ikuisesti puun ja kuoreen välissä, ei ole oikein virolainen mutta en ole myös suomalainen.
Yhteisöllisyyttä ja sijaivanhemmuutta kannattavien viranomaistemme lempilausahduksia on afrikkalainen sananlasku: "Yhden lapsen kasvattamiseen tarvittaan koko kylä". Siksi en voi olla ihmettelemättä, miksei afrikkalaisperäisiä ole ilmestynyt sijaisvanhemmiksi ainakaan sanottavammin. On otettu vaan ajatus, mutta ei itse ihmistä sijaisvanhemmiksi heidän kulttuuristaan. Kouluttajinakin heillä voisi olla syventävää tietoa annettavan tuohon yhteisölliseen kasvatusideologiaan, joka taviskouluttajalta voi jäädä pinnalliseksi heitoksi vaan.
vaikka tietysti sitäkin tarvitaan.
On aivan käsittämätöntä, että perheisiin on sijoitettu erityislapsia, vaikka mitään tieto-taitoa heidän oikeasta hoidostaan ei siitä huolimatta ole pidetty tarpeen antaa. Ja näitä lapsia otetaan sijoitukseen aivan hyvistä kodeista, koska lastensuojelu haluaa nähdä lasten ongelmat vain huonon kasvatuksen tuloksena. Ja sijaishuolto tulkitsee ongelmat samoin, lisäksi kuvitellaan lapsen ilkeyttään uhmaavan ja huonotapaisuuttaan rikkovan sääntöjä.
Näin lapsi, joka tarvitsisi lähi-ihmistään tulkiksi itsensä ja ympäristönsä välille, on laittomasti erotettu vanhemmistaan, jotka hänelle ovat tulkkina toimineet. Lasta rangaistaan sijaishuollossa siitä, että häntä on muutenkin viranomaisten taholta kohdeltu väärin!
Ei luulisi olevan ÄO:sta kiinni ymmärtää, että tällaisen lapsen istuttaminen vähän väliä yksin omassa huoneessaan kärsimässä rangaistusta milloin mistäkin rikkeestä ilman, että lapsi edes kunnolla ymmärtää, mitä sääntöä hän on rikkonut. Tai on ollut täysin kyvytön voimakkaan ahdistuksensa takia hillitsemään käytöstään jossain tilanteessa.
Minä en jaksa osoittaa sijareille kiitollisuutta näissä tilanteissa, jolloin yleensä sijaisvanhemmat vielä vastustavat vanhempien ja lapsen välisiä tapaamisia jollain käsittämättömällä tekosyyllä. Kiitollinen vielä lapsen väärästä kohtelusta sen lisäksi, mitä teille palkkana maksetaan!