Seurustelin alkoholistin kanssa..

Ja se oli hyvin raskasta, en voinut luottaa miehen lupauksiin, hän petti ne aina, ja keksi loputtomia selityksiä juomiselleen, vähätellen sitä. Ensin en tajunnut kuinka paha tilanne oli, mutta kun selvisi, että myös hänen omaisensa olivat huolissaan hänen alkoholin käytöstään, tajusin etten ole väärässä, vaan jotain on tosiaan pahoin vialla. Miehen persoonallisuus muuttui humalassa, väkivaltainen hän ei ollut, mutta muuten erittäin hankala ja epäluuloinen aiheetta. Yritin saada miestä ammattiauttajalle, puhuin rumasti ja kauniisti, mutta mikään ei auttanut. Miehen mielestä muilla oli ongelma, ei hänellä. Muuten meillä oli paljon yhteistä ja hän oli minulle kuin sielunystävä.
Tilanne muuttui vaan vaikeammaksi, ja lopulta olin aivan rasittunut henkisesti. Miehen petettyä jälleen kerran lupauksensa en enää jaksanut. Tajusin että minun oli irtauduttava hänestä pelastaakseni itseni. Sain apua mm. ihanalta lääkäriltä, sekä ystäviltä, josta olen kiitollinen. Mutta varsinainen eron tekeminen oli silti vaikeaa, ja vei paljon aikaa. Hyviä hetkiä tuli ikävä, ja olin myös katkera koska emme saaneet välejämme selvitettyä ikinä oikein kunnolla puhumalla. Itseäni en syyttänyt, kuten en missään vaiheessa, tiesin että tein kaikkeni suhteen eteen.
Nyt olen viimein pääsemässä lopullisesti irti, muistotkaan eivät enää tee niin kipeää. Kokemus oli rankka, mutta olen todella iloinen, että pääsin eroon suhteesta, koska se oli täysin mahdoton, ja elämä alkoholistin kanssa oli helvettiä, jossa olisin sairastunut pian itsekin.
2514
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Entä kun nainen juo? Koko maailma, myös juopot miehet tukeutuvat naiseen. Jos nainen, etenkin perheenäiti juo, kuten meillä, niin voitko kuvitella? Eroon pitäisi päästä ja kauas kahden lapsen takia ja kanssa, mutta miten??
Velkainen asunto, rahaton tilanne, yhteiskunnan epäily että et kai ole tosissasi yms.
Eikä oikein jaksa. Viinan aiheuttama riitely vie kaikki voimat. Pitäisi olla pesänselvittäjiä jotka voisi pyytää apuun yhdellä puhelinsoitolla. Sen ehkä juuri ja juuri jaksaisi.

Äänestä
  • Kuule Jussi, ei kannata riidellä. Pakkaa lapset ja kamat ja lähde tai nosta muija pihalle. Jos luet kaikki alkoholin liikakäyttöön liittyvät viestit näistä ketjuista, tiedät kyllä miksi.

    Sinulla ja lapsillasi ei ole mahdollisuutta syntyä uudelleen - miksi hukata ainutlaatuinen elämänne juopon vaimon ja äidin paimentamiseen ja turhaan riitelyyn kun syy on kuitenkin aina teissä tai hänen vanhemmissaan tai sukulaisissa tai yhteiskunnassa. Missä tahansa muualla paitsi hänessä itsessään.
    Hänen on juotava niin kauan kuin raja tulee vastaan. Ehkä kuolema korjaa ennen sitä tai sitten hän raitistuu mutta se, missä kohtaa raja kulkee, on yksin hänen tiedossaan. Vain hän itse voi itsensä pelastaa, muut voivat kyllä tukea sitten kun lopullinen päätös on tehty.

    Tämä oli tylyä tekstiä mutta valitettavan totta.
    Hop-hop, hyppää kyydistä kun vielä kerkeät.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kati kirjoitti:

Ja se oli hyvin raskasta, en voinut luottaa miehen lupauksiin, hän petti ne aina, ja keksi loputtomia selityksiä juomiselleen, vähätellen sitä. Ensin en tajunnut kuinka paha tilanne oli, mutta kun selvisi, että myös hänen omaisensa olivat huolissaan hänen alkoholin käytöstään, tajusin etten ole väärässä, vaan jotain on tosiaan pahoin vialla. Miehen persoonallisuus muuttui humalassa, väkivaltainen hän ei ollut, mutta muuten erittäin hankala ja epäluuloinen aiheetta. Yritin saada miestä ammattiauttajalle, puhuin rumasti ja kauniisti, mutta mikään ei auttanut. Miehen mielestä muilla oli ongelma, ei hänellä. Muuten meillä oli paljon yhteistä ja hän oli minulle kuin sielunystävä.
Tilanne muuttui vaan vaikeammaksi, ja lopulta olin aivan rasittunut henkisesti. Miehen petettyä jälleen kerran lupauksensa en enää jaksanut. Tajusin että minun oli irtauduttava hänestä pelastaakseni itseni. Sain apua mm. ihanalta lääkäriltä, sekä ystäviltä, josta olen kiitollinen. Mutta varsinainen eron tekeminen oli silti vaikeaa, ja vei paljon aikaa. Hyviä hetkiä tuli ikävä, ja olin myös katkera koska emme saaneet välejämme selvitettyä ikinä oikein kunnolla puhumalla. Itseäni en syyttänyt, kuten en missään vaiheessa, tiesin että tein kaikkeni suhteen eteen.
Nyt olen viimein pääsemässä lopullisesti irti, muistotkaan eivät enää tee niin kipeää. Kokemus oli rankka, mutta olen todella iloinen, että pääsin eroon suhteesta, koska se oli täysin mahdoton, ja elämä alkoholistin kanssa oli helvettiä, jossa olisin sairastunut pian itsekin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu