Kohta on perustettava "Pelastakaa yh-äidit ry." :D
Joku Mr Bitter trollaa oikein kunnolla ja palstalla tytisee :D
Viimeaikaiset aiheet ovat olleet:
- yh:lla porskuttaa taloudellisesti paremmin kuin ydinperheellä
- Sinkkuäitiys, unohditko laittaa jalkasi ristiin
- Näin yh-äiti rällästää elatustuilla
- Veronmaksajat kärsivät, lopeta itsesi yh-äiti
- Siirrä lapsesi isälle (tai jonnekin) yh-äitiys on rikos
- Lapset vaikka väkisin vuoroviikkohuoltoon
Joku Mr Bitter trollaa oikein kunnolla ja palstalla tytisee :D
Viimeaikaiset aiheet ovat olleet:
- yh:lla porskuttaa taloudellisesti paremmin kuin ydinperheellä
- Sinkkuäitiys, unohditko laittaa jalkasi ristiin
- Näin yh-äiti rällästää elatustuilla
- Veronmaksajat kärsivät, lopeta itsesi yh-äiti
- Siirrä lapsesi isälle (tai jonnekin) yh-äitiys on rikos
- Lapset vaikka väkisin vuoroviikkohuoltoon
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sähän näet vain kaiken negatiivisen! Ja täysin puolueellisesti.
Sitä paitsi yh-äideissä ei ole mitään pelastettavaa, ne eivät sukupuuttoon ole häviämässä. Päinvastoin. Ja ihan omasta halustaan, eli lienevät onnellisessa olotilassa.
Mielestäni heille pitäisi kuitenkin tarjota esim. jonkin moista koulutusta, esim lakiopillista, jotta oppisivat pitämään puolensa paremmin, ja lapsensa puoliaan paremmin pitää. Muutoin muodostuu alempi sosiaaliluokka. Ja kierre jatkuu.
Olen Jossun kanssa samaa mieltä. Äitien palstalla vertaillaan että yh pärjää paremmin kuin ydinperhe. Hehheh...
Kannattaisko ottaa mies takaisin?
Sillon menetän 560€ asumistukea, yksinhuoltajakorotukset 3 lapsesta 110€, elatustuet 400€, (kyse on siis lasten isästä eikä uudesta miehestä) eli yhteensä 1070. Sitten myös todennäköisesti tulisi päivähoitomaksut. Nyt lasku on pyöreä nolla.
On mies kyllä töissä mutta ei mikään korkeapalkkainen ja tuskin nyt kehtaan tai ei mulla ole edes mielestäni oikeutta olettaa että hän kantaa koko palkan mun ja lasten käyttöön ja elää itte pyhällä hengellä... (kai hän nyt olettaa että itteelleen jäisi myös jotain tosta palkasta käteen)
Laskeskelin että ei kannata! Yksinhuoltajana tulen taloudellisesti paljon paremmin toimeen!Jatkamme erillään... Ja tämä on tosi tarina.
myymistä rahasta? Kaikki isän oikeudet hurahti just viemäriin?
joku Mr Bitter käy täällä rääkymässä maailman vääryyttä ilmeisestikin menetettyään jostain syystä (jonka tuomioistuin ja sosiaalitoimi kumminkin hyvin tietävät ja täysin hyväksyvät) omat muksunsa erossa...
Kovin on katkera reppana.
Sääliksi käy.
Harmillista jos joku ääliö tosiaan saa yleistyksillään aikaa paljon pahaa äitien mielessä. Mutta enemmän pahaa hän aiheuttaa meille etä-isille jotka sentään pystyvät perustelemaan toiveensa vuoroviikko-systeemistä ja etä-vanhemman taspuolisemmasta kohtelusta talousasioissa.
Toivottavasti te järkevät äidit ette "dumaa" meitä suurinta osaa tuollaisten takia vaan pystytte kuuntelemaan (ja jopa toteuttamaan?) todellista tasa-arvoa myös näissä ero/yh ym. kuvioissa!
-vedätetty isä-
Tässä todellisuudessa, jossa minä elän, ei ole vuoroviikkohuoltoa, ei etän tasapuolisempaa kohtelua talousasioissa eikä minkäännäköistä tasa-arvoa ero- ja yh-kuvioissa.
Olen yh-äiti, joka on täysin omillaan, eikä minun jaksamiseni riitä puolustamaan, aktivoitumaan tai arvostelemaan sinun ja exäsi kahnauksia. Kuuntelemaan, osaanottamaan kyllä, mutta ei muuta.
Jos tie on nyt pystyssä ja koet olevasi vedätetty isä, yritä päästä ajatuksen yli. Ole lapsellesi hyvä isä niillä eväin, jota sait, jos näyttää siltä, että enempää ei tule olemaan. Älä hukkaa kallisarvoista energiaasi katkeruuteen, vaan odota parempaa aikaa ja tee sillä aikaa hyviä tekoja, ne kantavat pitkälle. Lapsi kasvaa ja vuodet kuluvat todella nopeasti, teillä on vielä yhteistä aikaa, vuosikymmeniä.
On turha aivopestä itseään katkeraksi kutsumalla itseään vedätetyksi. Jokainen tässä tavalla tai toisella tuntee itsensä vedätetyksi. Mikään ei ole niin kuin kuvitteli, koko parisuhdekuvio oli suuri kupla ja kuten Hugo sanoi, aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.
Lapsen etu on - ei suinkaan isä, joka on läsnä joka toinen viikko, tai joka toinen viikonloppu, vaan isä, joka on kuulolla, silloin kun lapsi häntä tarvitsee. Hyvä isä/mies hoitaa homman kotiin niin, että lapsi uskaltaa kertoa hänelle murheensa. Luottamus on kaiken a et o, eikä siihen tarvita samaa osoitetta.
Asiaakin puhuit... Siltikin kaikki ihmisten yhteisöt, demokratia jne. on perustettu ja syntynyt ettei vaan todeta noin ja tyydytä vallitsevaan tilanteeseen. Muutoksia tarvitaan ja niitä syntyy tekemällä, ei alistumalla.
-vedätetty isä-
ps. Harmi ettet sinä jaksa, mutta koitetaan me muut!
Minua ei kiinnosta vuoroviikkohuoltajuuden problematiikka. Riittää kun hoidan tämän superpestini. Olen täystyöllistetty tällä kuviolla, sinulla on aikaa. Harva monen lapsen yh-äiti, tai pienten lasten äidit yleensäkään jaksavat ajaa asioitaan paremmalle tolalle, ihan muuten valtakunnallinen ongelma.
Minä aloitan yhteiskunnallisen urani, kun lapseni eivät minua enää tarvitse. Ja silloinkin pureudun vain yh-äitien (ja todennäköisesti vielä kouluttamattomien, nuorten teiniäitien ja parisuhteessa itsetuntonsa menettäneiden naisten) ongelmakenttään, koska aihe on sydäntäni lähellä, olen pahoillani.
On siis vaan marginaalinen ryhmä, ei se että kaikilla osapuolilla olisi parempi olla. Jos yksi säi kolmesta katkeaa niin kenen etu se on. Eikö olisi parempi että katsoo etukäteen ettei hierretä yhtä kolmesta ja vahvisteta kahta?
Menikö liian filosofiseksi? No tarkoitin että vaikka ero tullutkin on kuviossa mukana kome; lapsi, isä, äiti..turha kohdella kumpaakaan vanhempaa väärin!
Eli, yh-äidit; nuoret ja kovia kokeneet pitäisi unohtaa ja tukea etäisiä enenevässä määrin? heh, varsinainen vitsiniekka :D
Juu-u, aika vilosooffinen oli ajatuksesi. Ja melko sisäänpäin lämpiävä.
Jossu sossu? Olen sitä mieltä että KETÄÄN osapuolta ei pidä unohtaa tai kohdella epäreilusti. Ei vaikka olisi katkeria kokemuksia ja muistoja exästä. Kaikkia pahaa ei kannata kostaa lapsen avulla, itseasiassa ei mitään!
Kuitenkin niin moni tekee, sekä lähit että etät. Nyt kuitenkin on tosi että kunnolliset etät ovat kaikkein huonoimmassa asemassa..tai tavallaan heidän lapset.
..on sellainen, että jos mitä tahansa muuta kuin hänen asemaansa edes mietitään parannettavan, kaikki on Jossu¤lta henkilökohtaisesti pois.
Kenenkää on ihan turha väittää, että emme ajaisi omaa etuamme. Se mikä on tärkeää minulle ei olekkaan tärkeää jollekkin muulle. Jos jollekkin jotain antaa, se on aina joltain toiselta pois.
Ja se, että tiedämme jonkun asian, ei tarkoita, että silloin tietäisimme kaiken.
Asiat nyt vaan on. Jokainen elämme kykyjemme mukaan. Ja toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän. Jokainen pyöriköön omassa pienessä piirissään, mutta syyttäköön itseään, jos jää jalkoihin.
Muutamia perusteluja kaipaan: Miksi yh äitiydestä tehdään niin kauhean iso asia? Mikä siinä on niin vaikeeta? Mikä on perustelu yh köyhyydelle? Mikä saa teidät ottamaan asiat henkilökohtaisesti?
Elämässä nyt on vaan ihan liikaa kysymyksiä.