kaikki valta on nais-yksinhuoltajilla, jopa niin paljon että suositaan isyyden tunnistamattomuutta, ja sitä että mielummin maksatetaan lapsen elatus valtiolla, kun että annettaisiin isälle ja lapselle heille kuuluvat oikeudet.
Kun asiasta huomautti, se olikin asiaton viesti. heh.
Kun asiasta huomautti, se olikin asiaton viesti. heh.
Vastaukset 21
Vanhimmat
näkökulma. Isyyden tunnistamattomuutta tuskin suositaan niin laajasti, että siitä kannattaa tehdä asiaa. Lähivanhemmat tuskin suosivat myöskään elatustuen maksattamista valtiolla ennemmin päinvastoin. Eikä lapsen ja isän oikeuksia ole mikään suuri joukko polkemassa. Ennemmin on vaikeuksia saada isät kantamaan vastuutaan eron jälkeen ja maksamaan elatusmaksuja. Jos maksavat on monilla ongelmana vielä se etteivät isät halua tai vain saa aikaiseksi tavata lapsiaan. Kuvitelma naisyksinhuoltajien suosimisesta on aika yksisilämäistä ajattelua. Yh:t ovat tiukoilla eikä varsinaisia tukia ole paljon tarjolla. Vain pieni osa Yh.sta saa tukia, muuta sinnittelevät palkallaan. On erinomaisen itsekeskeistä kuvitella, että yh:t jaksavat käyttää kaiken aikansa jonkin mielettömän periaatteen toteuttamiseen ja isän oikeuksien polkemiseen. Olisi varmaan syytä keskittyä oman toimintansa tarkasteluun ja miettiä miten ehkä kipeänkin eron jälkeen voisi saada toisen luottamaan edes hiukan. Ja miltä ne omat eronaikaiset tempaukset siitä lapsen lähivanhemmasta ehkä ovat tuntuneet... se on ehkä vaikeaa kun kirjoituksestakin paistaa läpi vielä kovin katkerat ajatukset. Käy ensin ne läpi ja etsi uusia näkökulmia. Noilla asenteilla ei kannata odottaa suuria tapaamisasioiden järjestelyissä.
Itselläni ei ole vaikeuksia lapsieni suhteen. Olen onnellisesi naimisissa puolisoni kanssa, ja samankaton alla lapsiensi kanssa. Ajatukseni heräsi tuossa hieman alapuolella kirjoitetusta ketjusta johon ilmautui muutamassa hetkessä kymmenkunta isyyden "piilottanutta" naisihmistä kehumaan kuinka hyvä systeemi se on lapselle ja heille.
Uskon otannan täällä olevan vielä pieni, mutta jos tohon tahtiin naisia ilmaantuu, on heitä todella paljon, ja kusetus jota he harjoittavat todella merkittävä.
Yksinhuoltajia en karsasta, rehellisiä sellaisia, en miehiä enkä naisia, hienoa työtä tekevät.
Kunnioitan kaikkia jotka vastuunsa kantava oikeudellisesti. Sellaista en voi suosia joka tietää isän, muttei tunnustuta lapselle isää vaan valtion varoista lapsensa elättää, ilman että oikea isä joutuisi elättämään lapsensa/perintö-oikeuttamaan lapsen aikanaan. Se on lastaankin kohtaan huutava vääryys. Olenko nyt väärässä? Onko huutolaislapsena parempi asema?
tokihan se on väärin jättää isän kohdalle täysi tyhjyys. Tieto olisi tärkeä vaikkei suhdetta olisikaan. Karsastin vain asiaa, koska suuri osa yksinhuoltajista hoitaa velvollisuutensa ja joutuu taistelemaan siitä, että etävanhempikin hoitaisi omansa. Ero kun helposti madaltaa aitaa juosta karkuun perhevelvotteitaan ja irrottautua oko hommasta sekä henkisesti että taloudellisesti. Lasta ei kuitenkaan voi unohtaa vuosiksi, vaan joku hoitaa ja kasvattaa häntä koko ajan ja joku on lähivanhempi. Ja vaikka lähivanhempi on se joka jäi hoitamaan velvollisuuksia hän saa kuulla koko ajan tälläkin palstalla halveksuntaa ja syyttämistä. Se ei ole ihan oikein, vai onko?
lähivanhemman työtä, niinkuin tuossa jo kirjoitinkin että kunnioitan yh-vanhempien rehellistä työtä olivat he sitten isejä tai äitejä.
Peräsinpä vaan lapsen virallisia oikeuksia molempiin vanhempiin, onpa se joskus niinkin että se isä vuosien myötä kasvaa siihen isän rooliin, ellei koko isyyttä ole kielletty/mitätöity jo ennakolta. Ja elatusvelvollisuus panee ajattelemaan että montakos äpärälasta tuleekaan siitettyä ympäriinsä kun niistä joutuukin vastuuseen??? Asia on monipiippuinen ja vaikea. En sano sen olevan kellekkään asianosaiselle helppo.
Sanonpahan vaan että lapsella on oikeus virallisesti kahteen vanhempaan, isään ja äitiin.
En meinaan hetkeäkään usko että tuo kuva, mitä itsestäsi tänne kirjoitat, pitää paikkaansa.
Kun kuitenkin suurin osa lapsista syntyy avioliittoon eli mitään tunnustuksia ei tarvita, niin en ymmärrä tuota jankutusta.
Ei, vaan sinulla on oma lehmä ojassa, siksi täällä kirjoittelet. Olet tainnut itse jättää elarit pystyyn ja nyt "vuosien myötä" on syystä tai toisesta herännyt sellainen isukki-fiilis. Ja katkerana täällä avaudut kun lapsi ei haluakaan olla kanssasi tekemisissä.
koskapa olin asiassani vilpitön ja oikeassa, hyvä yritys kymmenen, huono tulos nolla.
Jokainen joka sanoo että on vilpitön niin silloin ei sitä ole. Vilpitön ja rehellinen ei mainosta itseään tuolla tavalla. Ja tuo oikeassa olo, se on sinun mielipiteesi. Sinulla on oikeus siihen. Mutta muista että kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen eikä se tee niistä vääriä. Mielipiteet on kuin persereiät, jokaisella omansa ja toisten mielestä se haisee.
mutta sori, jaarittelu ei kiinnosta kuin ainoastaan alkuperäisestä aiheesta, jos et osaa pysyä siinä, tai sinulla ei mitään järkevää sanottavaa ole niin parjaileppa sitten minua ihan itseksesi ja aikasi kuluksi.
Kyllä ihmiset osaavat jättää sinut omaan arvoosi.
Hyvää yötä!
lapsia? Valtiolle tulee hyvin kasvatetuista lapsista hyviä veronmaksajia. Ja mitä isyyden tunnistamattomuuteen tulee, valtion kanssa ei ainakaan tarvi taistella elatusmaksuista tai tapaamisoikeuksista samoin kuin tunnistetun isän.
Ja kuinka sinä, fiksu ihminen, asiasta huomautit? Älä vastaa, oli ihan retorinen kysymys.
katsomatta siihen onko vanhempia yksi tai kaksi.
On väärin että valtio tukee vain epärehellisiä vanhempia. Ja rehelliset maksavat täyden hinnan.
No, ne moraaliarvot tosin periytyvät myös näiltä heikkomoraalisilta huijari vanhemmilta lapsilleen ja kostautuvat lopulta huonompina työpaikkoina ja alempana sosiaaliluokkina, ehkäpä ne vanhemmat ovat sen sitten ansainneet?
valtion tuleekin tukea nimenomaan myöskin näiden lasten elämistä, VAIKKA äiti ei olekaan pelosta/mahdottomuudesta/tai muusta hyvästä syystä tunnustanut isyyttä. Jokainen mies voi isyytensä perään tiedustella, jos vain kerkeää katsoa minne siittimensä tunkee, ja jos on kiinnostusta, maillaisia seurauksia se on voinut jälkeensä jättää. Siihenhän isälläkin on oikeus. Se mitä lapsen oikeuteen tulee, lapsen on parempi olla ilman isää, kuin huonon ja vastuuttoman isän kanssa.
Ja kyllä työpaikan saamiseen ja sosiaaliseen luokkiutumiseen tarvitaan paljon muutaakin kuin ns. moraaliarvot tai isyyden tunnustaminen.Joten hakusessa olet noiden pelkästään moralisoivien mielipiteitesi kanssa.
Periytyvätkö isien vai äitien moraaliarvot? AInakaan tunnustamattoman isän arvot eivät periydy millään tavalla.Nykyään ei voi kyllä havaita sellaista suuntaa, etteivät isättömät tai eronneiden lapset pääsisi myöhemmin töihin. YH:tkin pääsevät ilman sen suurempia ihmettelyjä toisin kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Jos äiti pystyy tarjoamaan laselleen ihan hyvän kodin eikä hänellä ole itsellään sosiaalisia tai muita harmillisia ongelmia ei ole mitään syytä olettaa, että lapsen yhteiskunallinen asema jäisi jotenkin muita heikommaksi. Käänteisesti tunnustettu isyys tai edes avioliitto ei takaa minäänlaista onnea tai turvattua tulevaisuutta. Siinä jylläävät vähän toiset voimat.
Meillä lapset syntyneet avioliitossa ja avioeron jälkeen olen saanut pelkästään kunnan maksamaan minimielatusta, kun isä tekeytyy varattomaksi. Joten ei se isyyden tunnustaminen välttämättä valtion kukkaroa kevennä.
elarit takaisin tälläiseltä isältä joka lapsensa on tunnustanut vielä monen vuoden ajan. Ja periikin.
Ja oikein se onkin.
Ketään ei sorreta,
sortoa se ei ole ole - jos miehen/isän pitäisi suhtautua vanhemmuuteen yhtä vakavasti - tai edes hitusen vakavasti - samalla tavoin kuin äidinkin. Tai voi asetelma olla toisinkin päin kai , joskus.
Isän on ITSE haluttava kantaa oikeaa ja todellista vastuuta.
Jos isä ei halua isäksi - maanittelun, väkisin isän tunnistettavaksi raahamisen yms yms aikuisen ihmisen pönkittämisen puuttuminen EI ole sortoa.
Miehilläkin pitäisi olla selkäranka.
Miestenkin pitäisi kantaa arki-vastuuta , eikä juosta arkea ja lapsen perustarpeita kiljuen pakoon.
Isyys ei ole paperi-isyys ja jänskää olla nimenä jossain , ja nähdä 'lastaan' pari kertaa vuodessa, maccarilla yms - ilman arkea ja oikeita vastuita.
Ja joissain - kuten omassanikin tapauksessa - äidin taloudellinen ja ammatillinen tilanne on parempi kuin lapsen biologisen alullepanijan.
Joissain tapauksissa - isän 'oikeudet' ei ole lapsen parhaaksi.
Varmasti sellaiset isät - jotka ovat olleet läsnäolevia ja oikeita isä liitoissaan , saavat pitää isyytensä eroissakin.
Samoin ne isäkandit - jotka pystyvät nöyrtymään, keskustelemaan ja olemaan aikuisia sen Elämän Tärkeimmän asian edessä - siis lapsensa - vaikkei ydinliittoa ole ollutkaan.
Miehet - monet - vaan ovat niin korskeita ja aggressiivisia ja uhoavia - etteivät pysty aikuisuuteen edes tämän asian edessä.
Äiti ja nainen - siis ainakin mun tapauksessa - pystyy , on pakko, tää on elämäni arvokkain asia. En pyydä enkä vaadi isältä enempää kuin mihin itsekin pystyn. Se vaan on lapsen parhaaksi. Vähempi ei riitä.
Ei tämän(kään) lapsen isä helpota, pehmustele tai maanittele minua , edesauta mun äityttä - miksi mun vastuulla olisi miehen isyyden esiin houkuttelu , vielä tämän voimia vaativan raskauden ja lapsen hyvinvoinnista huolehtimisen lisäksi?
Kovat on joillakin herroilla vaatimukset .. ja sitten jos naiset ei kaikkea valmiiksi pureskele ja punaista mattoa asettele, niin sorretaan ....
sekä äitiin ja isään, kumpaankin ihan virallisesti.
Se joka tämän on tietoisesti valmis kieltämään, ja käytännössä estää, vaikka tietäisikin molemmat vanhemmat, ja salaisi toisen. joutaisi ihan oikeasti kiven sisään mätänemään. Sellaisia mätäpaiseita ei maailma kyllä tarvitse. Vain itsekäs ja tyhmä ihminen pystyy tälläiseen tekoon.
Edelleen ...
katson , että vastuu on lapsen ISÄLLÄ. Ei äidin tarvitse kantaa vastuuta isyydenhoukuttelusta , sen isän puolesta. PISTE. Kyllä tässä vaan nyt mätäpaiseet on ihan muualla kuin siinä henkilössä, joka vastuunsa kantaa.
Jos isä haluaa kantaa vastuun, asia on toinen.
Jos isää asia ei kiinnosta , ei se ole naisen vastuulla oleva asia , vastahakoisesta isästä ei vaan yksinkertaisesti tule isää.
Jos tässä lapsen oikeudet kiinnostaa - niin lapselle on iloa vain ihan oikeasta isäksi tahtovasta isästä.
Vastuu on ihan yhtä paljon miehelläkin.
Tai kaikkien näiden kommenttein perusteella suurimmalle osalle ihmisistä näin ei ole . Vaan ihan kaikki vastuu - myös vastuu isyydeen esiin manaamisesta ja houkuttelusta - on naisella. Huh ja huh.
Hyvää kevättä kaikille minunkin puolesta...
lapsen oikeuksien täyttymistä, vaikkeivat ne äitiä miellyttäisikään.
Lapsi perii kuitenkin koko isän sukunsa, isoäidit ja muut rikkaudet jos hänen annetaan periä ne.
Ja epä-itsekäs äiti osaa antaa oikeuden tahahtua.
Se mahdollisesti vittumainen jätkä=isä ei ole se ainoa asia joka sieltä periytyy, vaan saattaa olla paljon muuta josta et vielä tiedäkkään.
miksi niin usein saa lukea täältä, että lapsen oikeus tietää isänsä perustuu oikeuteen periä isän puolen suvusta? Taas raha astuu etusijalle... jos peritöoikeus on ainoa syy tietää isänsä olemassaolosta sen voi hyvin jättää salaisuudeksi. Harva perii mitään mainittavaa. Yleensä jotain vanhoja liinavaatteita, epäparisia teekuppeja ja kotikutoisesti kunnostettuja vanhoja huonekaluja. Eiköhän isänsä tietämisellä ole jotain syvällisempää merkitystä niinkuin vaikkapa sukuhistoria, yhteiset ulkonäön ja luonteenpiirteet. Ei kai nekään jotka tuntevat isänsä ja muun sukunsa ajattele vain perintöjä ja ynnäile isän ja tätien ja setien perintöjä? Vai miten on, kuinka paljon perintöä isukilta jää, kattaako se kaiken sen tuntemisen tuskan vai olisiko pitänyt olla enemmän?
rahaksi se muuttui vasta sinun päässäsi, sieltä isänpuolelta periytyy hyvässä lykyssä mummut ja vaarit, jotka ei ehkä olekkaan niin vastuuntunnottomia, ja paljon paljon muuta.
Mutta mistäs ne mummot ja vaarit edes tietäisivät olevansa mummoja ja vaareja jos ei kerrota.
isän puolen suvun perimisestä ja se tarkoittaa rahaa muuallakin kuin minun päässäni. Suhteet mummuihin ja vaareihin ei ole perimistä ne ovat sukulaissuhteita. jos perii mummunsa se yleensä tarkoittaa, että mummu on kuollut ja perii jäljelle jääneen omaisuuden. Jos ajatellaan mummun perimistä sinun osoittamalla tavalla se liittyykin sitten enemmän omaishoitoon ja siihen, että tervaskannon hoitovuoro siirtyy seuraavalle sukupolvelle edellisen kaatuessa altapois. Jos et tarkoita rahaa älä puhu rahasta. Jos tarkoitat sukulaissuhteita älä puhu perinnöistä. Pieni tarkkuus auttaa ymmärtämään mitä tarkoitat;;))