kuoleman pelkoa!!!!!!!!!!!!!

.. ja joskus suoranaista paniikkia, varsinkin nyt kun sain vuosi sitten lapsen. Pelkäsin etten herääkään enää unestani ja mies lähtee töihin toisesta huoneesta ja jättää lapseni kuolleen äitinsä kanssa päiväksi, tulee illalla myöhään kotiin ja luulee että nukumme ja menee taas nukkumaan. Ajatus että lapseni jäisi vaille huolenpitoa sai suunniltaan.

Toisaalta ahdistuin suunnattomasti kun ajattelin kuolemanjälkeistä tyhjyyttä, en näet usko kuolemanjälkeiseen elämään. Ahdistus iskee vieläkin kun tajuan että olen keskellä ainutlaatuista tilaisuutta ja kun tämä on ohi ei minua eikä mitään minusta jää jäljelle, paitsi muistot, jotka nekin haalistuvat pian.

Lohduttaudun aina sillä että kaikki kuolevat ja se on luonnonlaki, kuollessa menen sinne minne kaikki muutkin kautta historian ovat menneet.
Pahimmalta tuntuu ajatus että olen koko elämäni etsinyt rakkautta ja kokenut pettymyksiä ja että kuolisin kokematta koskaan "onnea". Yksi pelkoni on että kuolen ennen kuin ehdin saada toisen lapsen, mikä on suurin toiveeni tällä haavaa. Lapsi tuntuu muutenkin olevan elämäni suurin aikaansaannos ja tärkein asia.