miten vanhemmat..

Perheitä,sukuja ja ihmisiä on niin erilaisia.
Sinun tilanteessa,kun olet nähtävästi vielä 16v.eli suht nuori vielä,niin oletettavasti vanhemmat olisivat järkyttyneitä,kenties vihaisiakin. Moni vanhempi ei varmaan sano 16v.lapselleen,että "ihanaa,jos tulisit raskaaksi ja saisit vauvan".....MUTTA eri asia,sitten siinä tositilanteessa,kun on oikeasti raskaana ja vauva matkalla maailmaan,mielipiteet ja suhtautumiset voivat muuttua :) Vanhemmat haluavat aina kovasti valistaa ym...olethan heidän lapsensa,eivät he osaa olettaa mitään sellaista,että heidän pieni kullannuppu voisi mitenkään saada vauvan :)

Tosipaikan tullen,luulen kumminkin,että tukena olisivat,paremmin kuin mielellään :)

Omalla kohdallani,vanhempani olivat vain iloisia ja onnessaan :) Ja onneksi niin.

no en yhtään ihmettele vaikka isäs sanookin noin..varmaan haluis että käyt sen koulus ensin ja hankit työpaikan ja oman asunnon jne..
tällä tavalla turvaisit sen omankin elämisesi lapsen lisäksi..ja lapsellehan olisi parasta jos olisi ne molemmat vanhemmat,ettei käy niin että likka "hankkiutuu raskaaksi" ja poikaystävä ei halua isäksi,ja ottaa siinä tapauksessa hatkat ja tuleva äiti jää yksin..siksi olisi hyvä myös jos rakastavaisten suhde olisi vakaalla pohjalla ja he pystyisivät juttelemaan asioista avoimesti.

JA MIKÄ KIIRE SULLA ON SAADA LAPSI???
kun niitä lapsia kerkee tekemään vanhempanakin kuin 13-18 vuotiaana..vai??

ja kun olet vielä noin nuori,en usko että saat paljoakaan tuloja ja kenties asut kotona..kuvittele miltä vanhemmistasi tuntuisi olla "lastenhoitajina" lähes joka päivä kun päätätkin käydä koulusi loppuun..en usko että he siitä hirveästi nauttisivat,kun he varmaan haluaisivat omaa yhteistä,yksityistä aikaa toisilleen,yhdessä tai erikseen,kun ovat jo kasvattaneet omat/oman lapset/lapsensa.
ja entäs ne lapsen tarpeet,kuka kustantaa ne?..vaipat,tuttipullot,tutit,vaatteet,lelut,ruoat,sängyn,lääkkeet jos lapsi sairastuu...
kun se vastuu lapsesta kuuluisi oikeasti silloin sinulle ja lapsesi isälle..jos hän haluaa edes ryhtyä isäksi..
oikeasti lapsen saamista pitää miettiä tarkkaan.lapsen saamisen ei pidä olla joku "muoti-ilmiö" eikä mikään hetken mielijohde siitä kun "kaverillakin jo on vauva niin mäkin haluun". lasta pitää miettiä tarkaan, esim.olisiko sinulla varaa elättää lapsi,oletko valmis saamaan lapsen ja kasvattamaan hänet,oletko valmis siihen että lapsi vie paljon omaa aikaasi ja olet sidottuna häneen ja hänen tarpeisiinsa,etkä voi laittaa lasta nurkkaan,kuin lelua tai tavaraa johon kyllästyt.entäs lapsen kiukuttelu,itkut aamulla päivällä ja yöllä,vaipanvaihdot jne..

sinuna kävisin sen koulun,yrittäisin saada töitä ja asunnon, sillä ei se asuminen ja itsensä elättäminenkään niin helppoa ole. Sitten kun pystyt pitämään huolen itsestäsi ja laskuistasi voit ehkä harkita lasta. mutta sitä ennen elä nuoren ihmisen elämääsi,sillä olet nuori vain kerran ja sitä aikaa ei sitten saa takaisin enään aikuisena.

aloittaisin itse miettiä siitä, minkä ikäisiä sinun vanhempasi ovat olleet syntyessäsi? itse olen nyt 17, ja la on 11.06 ja kertoessani vanhemmalleni, hän järkyttyi ja oli ottamatta yhteyttä pariin päivään, koska asuimme eri paikkakunnalla opiskelujen perässä. paria kolmea päivää jälkeemmin kuitenkin tilanne kääntyi ja tänä päivänä äitini odottaa ensimmäistä lapsen lastaan samoin tavoin kun itse odotan esikoistani syntyväksi.
lapsen kanssa on niin monta monessa, omaa kokemusta ei vielä omasta lapsesta ole, mutta paljon olen eri ikäisiä lapsia hoitanut eri perheissä, vauvoja ja vanhempia lapsia, ja on iloja ja suruja ja paljon työtä.
jos yksin elelet, miettisin sitäkin, olenko varmasti valmis äidiksi? meillä tuleva isä käy vuorotyössä ja ansaitsee pienelle perheelle toimeentuloa. tottakai äidit saavat KELA:sta äitiyspäivärahaa, mutta se on minimi "opiskelija-äidille" eli ns. tulottomalle äidille, joten sillä ei pysty kustantamaan kaikkia lapsen vaatimia tarpeita.
uskoisin että jos opiskelusi olisi mallillaan, jäisit vaikkapa vuodeksi kotiin ja isä hoitaisi rahan tulon, ei vanhempasikaan loppu viimeksi pahana olisi. ensi ajatukset ovat aina pahimpia mutta ne menee harkinnalla ohi ja asiat kääntyvät parhain päin.
haluan toivottaa onnea sinulle ja raskaudellesi, ja tietenkin myös sille että vanhempasi ottavat asian hyvin. yleensä asioilla on tapana järjestyä!