hei!
olen 8kk pojan mummi ja sain tänään tietää etttä pojan poikani sydän kestää ehkä noin 1-2vuotta
minkä jälkeen se tulee pettämään
noin kylmästi sanottuna hänet on nyt laitettu elin siirto jonoon
ei tässä ole paljon muuta tehty kun itketty tai yritetty olla itkemättä
olisin halunut tietää miten te muut samassa tilanteessa olevat olette selvinneet tai millä pärjänneet koska meillä ainakin puolisukua itkee itteensä hengiltä ja kyselee et "miks"
olen 8kk pojan mummi ja sain tänään tietää etttä pojan poikani sydän kestää ehkä noin 1-2vuotta
minkä jälkeen se tulee pettämään
noin kylmästi sanottuna hänet on nyt laitettu elin siirto jonoon
ei tässä ole paljon muuta tehty kun itketty tai yritetty olla itkemättä
olisin halunut tietää miten te muut samassa tilanteessa olevat olette selvinneet tai millä pärjänneet koska meillä ainakin puolisukua itkee itteensä hengiltä ja kyselee et "miks"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voimia teille kaikille toimenpiteen odotukseen. On sinulla ja koko perheellä rankkaa, myötätunnosta olen mukana.
Minä olen syntynyt sydänvikaisena ja leikkauksella korjattu. Olen jo 50 vuotias ja pärjännyt elämässäni hyvin.
Sillon kuuskyt luvulla kun minä sairastin, oli sydänleikkaukset vasta aloitettu Suomessa ja koko tulevaisuus oli epävarmaa, kun ei ollut ultraäänilaitteita ja mitään takuita leikkauksesta ei osattu antaa.
Itse olen tuolloin ollut kuusivuotias, mutta tietoisessa muistissani ei ole mitään sairauteen ja leikkaukseen liittyvää. Ihmisen mieli on armelias ja on unohtanut kaiken. Alitajunnassani muistan, ja joskus tulee hetkittäisiä kuolemanpelkoja, mutta pääsen niistä yli.
Ottakaa yhteyttä sydänlapset yhdistykseen ja ottakaa vastaan kaikki apu mitä teille tarjotaan. Henkinen tuki on yhtä tärkeää omaisille kuin potilaillekin, ja onneksi sellainen asia nykyisin ymmärretään. Silloin kun itse olen sairastanut, niin sellaista minä en ole koskaan saanut.
Voimia sinulle ja kerro ihmeessä pienen pojan kuulumisia täällä!
pojan poikani pääsee huomena kotiin taas
toivottavasti tälläkertaan pidemmäksi aikaa
vekkuli on kun mikä ei päältäpäin kyllä huomaa
mikä vaiva on
vanhemmansa on pysyneet meistä kaikista kaikkein
urhoollisimpina
toivomme että pikku-W voisi olla taas mahdollisemman pitkään kotona
Halauksia sinne teille kaikille. Mukava kun pieni poika pääsi kotiin taas. Ja kaikkein tärkein asia on, että hän ei huonosta voinnistaan kärsi.
Vanhemmilla on voimakas usko pojan paranemiseen ja tosi hienoa on että jaksatte olla positiivisia. Minäkin uskon, että hänet osataan parantaa ja hän tulee kehittymään normaaliksi reippaaksi mieheksi sitten aikoinaan.
Älä sinäkään yhtään pelkää.
Teille kaikille sukulaisille; elätte ikäviä ja jännittäviä aikoja,mutta eihän sille mitään voi, mitä koettelemuksia kenellekin annetaan, enemmänkin kuin jaksaa kantaa.
Sydänsiirto on kuitenkin hieno mahdollisuus,joten ruvetkaa etsimään kaikkia tietoja,kuinka hyvin niissä on onnistuttu.
Pikkupoika voidaan pelastaa tämän kahden vuoden aikana - ajatelkaa sitä.
Muistan lukeneeni kardiomyopatian saaneen pikkupojan toipuneen uuden sydämen saamisesta virkeäksi vekkuliksi,joten toivokaa,uskokaa ja rukoilkaa - jos osaatte. Siirtomahdollisuus voi tulla nopeammin kuin arvaattekaan.
Voimia teille kaikille.
Tuolla on vertaistukea sydänlasten vanhemmille:
http://health.groups.yahoo.com/group/syva
Voimia ja kaikkea hyvää teille:)
pikku-W on taas joutunut sairaalaan nyt kylläkin flunssan takia mutta niin se joutuu aina kun tulee joku virus tai pöpö
ei ollu poika edes uskaltanu soittaa ja kertoo kun tietää et alan heti murehtia ja kantaa kauheeta huolta mut sehän on meidän mummujen homma ihan niinkuin se oli silloin kun toimittiin vielä äitinä
pikku-Weellä on hirvittävä määrä kaikkia sydän lääkkeitä ja veren ohennus lääkkeitä ja kiipeenä
olessaan se reppana oksentaa ne aina jolloin on lähdettävä aina lujaa sairaalaan tiputukseen tää on ollu varsinkin äidille hirveetä aikaa kun se on vielä niin nuorikin (19)