Luonto sitten päätti puolestani!!
Vrk ennen sairaalaan tuloa ( keskeytystä varten) sain keskenmenon. Kesken kauppareissun seisoin verilammikossa ja kaikki kiljuivat ympärilläni. Sain itse rauhoitella muita.. hiipiä takahuoneeseen ja soittaa kyytiä.
Nyt todettiin että keskenmeno ei ole täydellinen, ts. kudosta on jäänyt vielä kohtuun. Aamulla on edessä kaavinta.
Kurjinta on yksinäisyys... aika harva hoitajista on kysynyt miten jaksan!? -lääkkeitä, labroja..jne.. Minä itse istahtaisin hetkeksi ja kysyisin, onko potilaalla tarve puhua, tai ylipäätään ketään, jolle puhua! Itse tiedän mitä tapahtuu ja miksi.. eikä minua edes itketä koko keskenmeno, koska olimme suunnitelleet keskeytystä. Olen lähdössä ulkomaille töihin, enkä voi perua enää sitä komentoa.
Tämä oli kai sitten "ylemmissä käsissä"..
Toki olo on haikea, ja tulen muistamaan tätä pientä alkua kun käyn mummoni haudalla.
Istutan pienen orvokin masuasukille, joka ei ollut valmis tähän maailmaan.
Tsemppiä kaikille!
-sanni-
Vrk ennen sairaalaan tuloa ( keskeytystä varten) sain keskenmenon. Kesken kauppareissun seisoin verilammikossa ja kaikki kiljuivat ympärilläni. Sain itse rauhoitella muita.. hiipiä takahuoneeseen ja soittaa kyytiä.
Nyt todettiin että keskenmeno ei ole täydellinen, ts. kudosta on jäänyt vielä kohtuun. Aamulla on edessä kaavinta.
Kurjinta on yksinäisyys... aika harva hoitajista on kysynyt miten jaksan!? -lääkkeitä, labroja..jne.. Minä itse istahtaisin hetkeksi ja kysyisin, onko potilaalla tarve puhua, tai ylipäätään ketään, jolle puhua! Itse tiedän mitä tapahtuu ja miksi.. eikä minua edes itketä koko keskenmeno, koska olimme suunnitelleet keskeytystä. Olen lähdössä ulkomaille töihin, enkä voi perua enää sitä komentoa.
Tämä oli kai sitten "ylemmissä käsissä"..
Toki olo on haikea, ja tulen muistamaan tätä pientä alkua kun käyn mummoni haudalla.
Istutan pienen orvokin masuasukille, joka ei ollut valmis tähän maailmaan.
Tsemppiä kaikille!
-sanni-
Vastaukset 4
Vanhimmat
lukee että olit menossa keskeytykseen, niin ne ehkä ei usko että sinä tarvitset lohtua siihen että sait keskenmenon..?Kun minä sain keskenmenon viikolla 10 ja olin sairaalassa odotamassa sitä että tuleeko se itse sieltä pois vai tarvitaanko kaavinta niin kyllä minun kanssa keskusteltiin jne...minullahan oli koko sairaalareissun ajan kauhee olo ja koko ajan tuli itku kun se vaavi oli haluttu ja toivottu! Keskenmenot ovat todella ikäviä kokemuksia varmasti kaikille niinkun ymmärsin sinun tekstistä että myös sinulla oli "tunteita" mahaasukille...vaikka olisitkin tehnyt abortin..tsemppiä sinulle ja lykkyä tykö tulevaisuudessa!
keskenmenon jälkeen ehkäisyvalistusta 80-luvulla. Raskaus oli muistaakseni neljäs. Lisäksi minulle sillä reissulla tehtiin kaavinta pikkuanestesiassa. Se sattui. Minulla on ollut yhteensä viisi alkuraskauden keskenmenoa, ei perättäisiä. Koskaan ei tutkittu, mistä keskenmenot johtuivat.
Sekä keskenmeno että raskauden keskeytys merkitsevät lapsen menetystä, jota äidillä on oikeus surra. Potilaan huono kohtelu tuollaisessa tilanteessa on mielestäni anteeksiantamatonta.
keskussairaalasta. Kävin abortilla 70 -luvun loppupuolella. Kohtelu oli todella "tympeää". Ja aborttikipu oli hirveä. Nukutus huono, vähän lääkitystä, muistan aina ja iankaikkisestti, kun kaivoivat sen lapsenalun pois. Ja se koski,koski ja koskee vieläkin; on ikuinen suru sielussain.... Mulla on edelleenkin syvä masennustila.
Etkö ole saanut puhuttua asiaa läpi kenenkään kanssa? Kyllä miieli on maassa, vaikka ajatus olikin tehdä abortti.. luopumista se on jokatapauksessa.
Osa hoitajista on "arkoja" kysymään, lääkäreillä on kiire..
Minä selviän oman tukiverkostoni avulla, mutta uskon sen ettei edellisinä vuosikymmeninä asiaan suhtaudutta edes näin empaattisesti.
Muutenkin kivunhoito oli lapsen kengissä.
Nyt kipuun tarjotaan apua kokoajan, ja itsekin otan mieluusti apua vastaan. Supistelua ja nipistelyä on kaikenaikaa.
Nyt odotan vuoroani leikkaussaliin kaavintaan. Minua ennen siellä yritetään pelastaa kaksosia, jotka ovat nurinperin. Uskon että on iso askel loikata toimenpiteeseen, jossa sikiön jäämät kaavitaan pois, vaikka olisi kuinka alkuraskaus kyseessä.
Ja vaikka suunnitelmissa olikin keskeytys, minusta kaikille tulisi olla sama kohtelu.
Itse tapaan laitapuolen kulkijoita usein työssäni, ja yritän olla heille aivan yhtä kohtelias, kuin esim. kaupungin sosiaalijohtajalle. Asiakkaana ja potilaana me kaikki olemme yhtä pelokkaita ja tukea vailla!
Toivon että vielä joskus saan kokea odotuksen onnen! Lasiseinän takana isit ja äidit kantelevat pieniä nyyttejään. Juuri nyt on vaikeaa nähdä toisen onnea! Mutta toivon että jonain päivänä..
Kun elämäntilanne hieman helpottuu, lapset hyväksyvät uuden mieheni, työkomennus on ohi..
Siunausta kaikille !! -sanni-