Olen kahden lapsen äiti ja sairastui paniikkihäiriöön vuosia sitten. Tilanne meni niin pahaksi, että olin töistä pois muutaman kuukauden. Osaksi siksi, että lääkärini ei tiennyt mikä minulla oli ja syötti parhaimmillaan viittä lääkettä. Oli pikkaisen pöntö sekaisin ja masennuin. Jossain vaiheessa havahduin ja lopetin tupakan polton hakeuduin terapiaan ja aloitin terveellisemmät elämäntavat. Ei siis mikään huono juttu. Oloni koheni pikku hiljaa ja kohtaikset jäivät pikkuhiljaa pois.
Kaikki muuttui kun sain kaksi ihanaa ja toivottua lasta, mutta TOSI huonoja nukkumaan. Joten univelkaa on kertynyt ja stressin sietokyky on olematon. Olo on toisinaan tosi huono ja aamuisin ensimmäinen ajatus on mikäköhän tänään on minussa vikana siis itsetarkailu on aivan hirveä. Toivon oloni kohenevan kun vaan saan nukuttua paremmin ja nostettua kuntoani. Mutta välillä meinaa järki loppua tämän homman kans...
Kaikki muuttui kun sain kaksi ihanaa ja toivottua lasta, mutta TOSI huonoja nukkumaan. Joten univelkaa on kertynyt ja stressin sietokyky on olematon. Olo on toisinaan tosi huono ja aamuisin ensimmäinen ajatus on mikäköhän tänään on minussa vikana siis itsetarkailu on aivan hirveä. Toivon oloni kohenevan kun vaan saan nukuttua paremmin ja nostettua kuntoani. Mutta välillä meinaa järki loppua tämän homman kans...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.