Olen 43-vuotias lääkkeiden avulla töistä selviävä nainen. Olen työpäivän jälkeen niin väsynyt et kaikki aika menee nukkuessa tai kerätessä voimia seuraavaan päivään. En jaksa enää edes pitkille lenkeille mitä ennen tein.En vaan jaksa. Siitäkin tulee huono omatunto.Kierre onkin valmis.
Onko teistä kellään tietoa hyvästä psykiatrista, jonka lausunto menee läpi. Niitä hyviä ei varmaan ole joka oksalle.
Tiedän vaan, että paniikkihäiriöstä on annettu eläkepäätöksiä. Vaikka kauhealtahan sekin tuntuu. Eläkeläinen, parhaassa iässä.
Itse kun sattuu yleensä tietämään voimavaransa ja ne on minun osalta täyttynyt.
Onko kellään kokemusta. Olisin ikionnellinen tiedoista. Koska nämä asiat pyörivät koko ajan mielessäni.
KIITOS kaikille, jotka jaksatte vastata.
Onko teistä kellään tietoa hyvästä psykiatrista, jonka lausunto menee läpi. Niitä hyviä ei varmaan ole joka oksalle.
Tiedän vaan, että paniikkihäiriöstä on annettu eläkepäätöksiä. Vaikka kauhealtahan sekin tuntuu. Eläkeläinen, parhaassa iässä.
Itse kun sattuu yleensä tietämään voimavaransa ja ne on minun osalta täyttynyt.
Onko kellään kokemusta. Olisin ikionnellinen tiedoista. Koska nämä asiat pyörivät koko ajan mielessäni.
KIITOS kaikille, jotka jaksatte vastata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
riittävä syy eläkkeen myöntöön. Kerrot tietäväsi, että paniikin takia on eläkkeitä myönnetty, mutta näin se ei mene, vaan siellä on ollut joku muu/muita diagnoseja.
Olet nuori, työelämässä jne. Eli ensin sairaslomaa 300 pv, sen jälkeen mahdollinen kuntoutustuki (eli entinen määräaikainen eläke), ennen sitä tietysti työkyvyn arviointi ym.
Itse olen eläkkeellä, diagnosein lievä depressio,unettomuus ja laaja-alainen paniikkihäiriö.
Tätä, siis tätä pysyvää eläkettä on edeltänyt josko millaiset tutkimukset, terapiat ym.
Ja ikää minulla on nyt 55 v, pysyvällä eläkkeellä olen ollut vuodesta-03.
Pelkkä paniikkihäiriö (niin invalidisoiva kuin se voi ollakin), ei todellakaan riitä eläkkeelle pääsyyn (tiedän sen omakohtaisesti kuin myöskin siksi että työskentelin ennen sairaslomalle ja eläk.siirtymistä paikassa jossa käsitellään nimenomaan näitä asioita)
Ja se lausunnon kirjoittava lääkärihän EI päätä sitä myönnetäänkö eläke vai ei (tiesit varmastikin että asiantuntijalääkärit sen sitten päättävät).
Olet työelämässä, aivan ensimmäiseksi tuohon uupumiseen ym., siihen on ensimmäiseksi "ensiavuksi" sairasloma, ei suinkaan eläke.
Ja tosiaan se 300 pv sairaslomalla, sen jälkeen kuntoutustuki, jolla mahdollisesti ollaan sitten useampi vuosi jne.
Kai käyt myöskin terapiassa?
Jaksamisia, käännyhän hoitavan psykiatrisi puoleen ja kerro missä jamassa nyt olet (psyk.suhdehan sinulla on kun kerran olet lääkityksellä ja nimenomaan psykiatri koska kyse on psyykensairaudesta).
tiedät siis näistä eläkeasioista paljonkin?
oon ollu noin 3v oman kodin vanki paniikin ja masennuksen takia. nyt ku sain xanor depot lääkkeet oon aloittanu kuntouttavan työssä käymisen kolmisen viikkoa sitte. ennen sitä on joutunu jättää kaiken kesken mihin on ryhtyny. oon 24v mies ja kysyisin sitte sulta että jos en pysty tässäkään työssä olee niin mitäs sit?? sairaslomaa??
entä sen jälkeen??
tuntuu että jos nyt ei pysty olee töissä niin ei koskaa enää voi, kaikki missä muita ihmisiä ahistaa ja sielä ei voi olla. menee työpaikat aika vähiin, varsinki ku pelkön peruskoulun saanu käytyä paniikin takia
Kiitos vastauksesta.
En kirjoittanut ihan kaikkea. Laitoin vain paniikkihäiriön. Mut mullakin on laaja-alainen ja määrittelemätön ahdistuneisuus ja kaksi itsemurha -yritystä.
Olen ikäni tehnyt töitä 14-vuotiaasta ja silloin suunnilleen aloitettu lääkitys.
Sain punasteluun lääkkeitä, joita ei olisi saanut käyttää kuin sairaalaolosuhteissa. Sittemmin sain ko. lääkäriltä kirjeitä, joissa pahoitteli ym. oli uskovainen. Mut uusi aina kirjeitse.
No silloin nuorena olin tietysti onnellinen kun sain elää pelotonta ja hiukka kait ylielämää, kun lääkkeet sai tuntumaan yli-ihmiseltä.
Jossain vaiheessa tajusin, et ei ...
Hakeuduin terapiaan, enkä meinannut siihen aikaan päästä???
Tiedän ettei eläkkeelle noin vain mennä.
Mut minun tilanteessani se olisi helpotus.
Pätkätöitä viimeiset kuusi vuotta ja aina jännityksessä mihin milloinkin joutuu. Tarkka työ hoitoalalla.Koomista!
Mut kyl mä omat voimavarat jo tiedän.
Käyn sitte läpitte koko Kelan ja kaikki byrokratiat.
Minullakin on vain yksi elämä.
Kiitos vastauksista!!!
Pääsin vihdoin tämän vuoden alussa työkyvyttömyyseläkkeelle. Olin sitä ennen pitkällä sairaslomalla ja sen jälkeen kuntoutustuella.Olen jo 53 vuotias ja ollut vain pätkätöissä ja työllisyyskursseilla aina kun jäin työttömäksi. Sairastuin aikoinaan psykoosiin ja masennukseen sekä minulle alkoi tulla paniikkikohtauksia.Jouduin käymään testeissä, missä katsotaan, kuinka hyvin pärjäisi työelämässä. Minulle tuli tosi huonot tulokset. Keskittymiskykyä ei ollut ja muisti todella huono. Kun kerran lähdin kotoa, en muistanut enää pyöräillessäni mihin minun piti mennä.Sanat ja nimet eivät tule mieleen, vaikka kuinka yritäisin muistella.Nykyään eläkkeelle ei tosiaankaan pääse helpolla. Syön masennuslääkkeitä, paniikkihäiriölääkkeitä, verenpainelääkkeitä(3 eri lääkettä), diabeteslääkkeitä ja kolesterolilääkkeitä.Välillä tuntuu, ettei ehdi muuta tekemäänkään kuin syödä lääkkeitä. Syön esim Alprazolam Merckkiä kolme tablettia päivässä kaikki eri kellonaikaan. Sain aikoinaan kuntoutustukea vain vuodeksi kerrallan ja sitten täytyi taas anoa sitä uudelleen.Minulla on lapsia kaksi ja lastenlapsia kolme ja he kyllä ymmärtävät, jos sanon, että nyt minulle tuli huono olo. Pelkään, etten pian saa kirjoittaa tyttäreni tietokoneella, minulla ei itselläni ole konetta.Tämä on hyvä tapa purkaa itseään, kun saa jutella eri ihmisten kanssa näin koneen välityksellä.