Olen aivan korviani myöten ihastunut mieheen, jonka kanssa olen samassa työpaikassa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, etten ikinä anna itselleni anteeksi, jos en selvitä, voiko meistä koskaan tulla mitään. Tähän liittyy aika paljon "riskejä", eikä vähiten juuri siksi, että olemme samassa työpaikassa. Kävi kuinka kävi, "joudun" kuitenkin näkemään häntä silloin tällöin (vaikkemme ihan samoissa työtehtävissä olekaan). Ja kyseessä on työpaikka, jossa todellakin viihdyn eli en halua missään tapauksessa vaihtaa työpaikkaa. Pelkään hänen nauravan & kertovan asiasta kaikille työpaikalla tai alkavan vältellä minua. Itse en koskaan tekisi niin, jos joku osoittaisi kiinnostusta, mutta hassua, että toisesta kuvittelee sellaista... Onko kenellekään todellisuudessa käynyt niin???
Mutta miten otan yhteyttä? Ainoa keino taitaa olla tekstiviesti, mutta mitä kirjoitan siihen? Kun hänellä on nimipäivä-/syntymäpäivä tulossa, silloin voisi olla hyvä tilaisuus... Onko parempi aloittaa varovasti vain onnittelemalla (jolloin vaarana on, että kaikki jää sitten siihen?) vai "hyökätä" suoraan ilmoittamalla, että haluaisin tutustua paremmin? En tiedä hänen elämäntilanteestaan kuin sen, ettei hänellä ainakaan sormusta ole eikä kaiketi asu kenenkään naisen kanssa. Hän tietää kai minut ulkonäöltä ja ainakin etunimen. Kerran olemme joskus jutelleetkin, mutta en tiedä, painoiko hän sitä mieleensä. Kaikki neuvot ja kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!!!
Mutta miten otan yhteyttä? Ainoa keino taitaa olla tekstiviesti, mutta mitä kirjoitan siihen? Kun hänellä on nimipäivä-/syntymäpäivä tulossa, silloin voisi olla hyvä tilaisuus... Onko parempi aloittaa varovasti vain onnittelemalla (jolloin vaarana on, että kaikki jää sitten siihen?) vai "hyökätä" suoraan ilmoittamalla, että haluaisin tutustua paremmin? En tiedä hänen elämäntilanteestaan kuin sen, ettei hänellä ainakaan sormusta ole eikä kaiketi asu kenenkään naisen kanssa. Hän tietää kai minut ulkonäöltä ja ainakin etunimen. Kerran olemme joskus jutelleetkin, mutta en tiedä, painoiko hän sitä mieleensä. Kaikki neuvot ja kokemukset ovat enemmän kuin tervetulleita!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Edelliseltä sivulta löydät "Sydän pomppii" aloittaman keskustelun aiheeseen liittyen. Tai lienetkö sitten sama henkilö? :)
No olen kyllä sama henkilö! Sieltä kukaan tuskin enää löytää kirjoitustani ja kaipaan todellakin apua! Ahdistaa, kun ei tiedä mitä tekisi!!!
Eivätköhän ihmiset yleensä ole aika korrekteja. Tuskin nyt sentään naurunalaiseksi pystyt itseäsi tekemään. Voisin kuvitella, että pahimmillaan joku vähän virnuilee, mutta eiköhän sen kestä. En tiedä, onko miehillä tapana kertoilla tuollaisista asioista tuttavapiirissään, mutta itse en ole moiseen törmännyt. Naiset kyllä todistettavasti sellaista tekevät. (Sen verran kokemusta minullakin on.)
Itse en pidä tekstiviesteistä ollenkaan, joten suosittelen muuta: Armotonta flirttiä aikansa ja jos se äijä ei siitä tajua, niin sitten vain itseäsi niskasta kiinni, ja jonkun tyhmän tekosyyn kanssa kimppuun. Tai jos et keksi tekosyytä, niin suoraa lähestymistapaa vain. Se on ihan luonnollinen asia.
En myöskään usko, järjellä ajatellen, saattamaan itseäni naurunalaiseksi, mutta silti... Tekstiviesti on kyllä mielestäni ainoa keino "ottaa seuraava askel". Jos lähetän hänelle vain onnitteluja, ymmärtää hän minun huomanneen hänet ja ehkä hän siitä tajuaa vähän tarkoitusperääni... Jos häntä taas ei kiinnosta, ei hänen ole pakko vastata minulle mitään tai vain kohteliaasti kiittää. Mielestäni minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, koska soittaminen ei minun rohkeudellani tässä tilanteessa onnistu (mitä puhuisin???) ja työpaikallakaan en oikein pääse juttusille.
No joo. Jos ei muuta keinoa ole, niin sitten tekstiviestikin tietysti käy. Tärkeintä on, että lakkaat tuon pohtimisen ja teet jotain, ennen kuin on liian myöhäistä.
Niin mitään pelkoa siitä, että hän saattaisi sinut naurunalaiseksi,ei ole! (jos sattuisikin niin. että hän ei haluakkaan tutustua paremmin).
Aikuiset ihmiset osaa kuitenkin käyttäytyä loppujen lopuksi hyvin.
Eli eikun rohkeesti tutustelemaan!
...kerro meille miten meni. Tsemppiä.
Ajattelin vaan kertoa yhden mitättömän jutun. Tajusin tässä yhtenä päivänä ongelman ytimen, siis kun on ihastunut johonkuhun.. Ongelma ei ole siinä miten ihastuksesi tulee suhtautumaan lähestymisyritykseesi, vaan ongelma on siinä miten suhtaudut itseesi ja omaan asemaasi. Maalaat piruja seinille ja sen jälkeen vieläpä pelkäät niitä :) Aika huvittavaa vai mitä.. Ja jos todella on ihastunut johonkuhun, mitä pahaa siinä loppujen lopuksi on. Miten ihmeessä joku kypsä aikuinen voisi vastata vihalla rakkauteen? Täysin luonnollinen asia jos ihastuu ja ottaa yhteyttä.. sellaisia me ihmiset ollaan :) Joten ei kun ottamaan rohkeasti vaan yhteyttä, ei ole mitään järkevää syytä olla ottamatta. On ainoastaan oman mielikuvituksen tuottamia pelkoja, jotka kannattaa heittää roskakoriin. Itse otin sen ratkaisevan askeleen enkä kadu sitä päivääkään. Ensi viikonloppuna treffit jne. :)
Miten otit ensimmäisen askeleen?!
Ensin otin yhteyttä tähän henkilöön ihan työasioissa ja sitten ohimennen vaan kysyin haluaisiko hän lähteä joku ilta vaikka elokuviin tai jotain. Sanoin että vaikuttaa niin mukavalta naiselta, että olisi tosi kiva päästä tutustmaan vähän paremmin :)
Ensimmäinen askel otettu!!! Eikä ainakaan suoralta kädeltä tullut tyrmäystä! Pelkään, että odotan liikoja ja joudun pettymään, mutta ainakin nyt tuntuu niin hyvältä, että en haluaisi maalata piruja seinille! Mitään treffejä ei ole vielä sovittu, mutta rauhallisesti eteneminen sopii minulle paremmin kuin hyvin. Ainakin olen ottanut yhteyttä ja tiedän hänenkin "huomanneen" minut. Voi miten onnelliseksi sitä taas pitkästä aikaa itsensä tunteekaan:) Toivotaan parasta! Tuhannet kiitokset kaikille!
Hienoa että teit sen, olen vilpittömästi iloinen puolestasi :) Kaikkea hyvää!