Täällä yksi epätoivoivoinen ja masentunu 20v nainen, olen seurustellu mieheni (24v) kanssa hieman yli 2 vuotta ja mies on sanonut että hän ei tahdo moneen vuoteen vielä ensimmäistä lasta :( Itse olen kovassa vauvakuumeessa ollut jo useamman vuoden, mutta juuri nyt se on kovimmillaan ja alan vaipua epätoivoon... En tiedä mitä tehdä, mies ei tunnu tajuavan miten tärkeä asia tämä on mulle.
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia naisia? Olis kiva keskustella, vinkkejä myös saa antaa et miten jaksaa eteenpäin..
Olen kuullut näitä ''kyllä sä nyt pari vuotta jaksat odottaa'' tai ''mikäs hätä sulla nyt vielä on?'' Mutta kun asia on niin että voi olla et tuosta miehestä ei ikinä ole isäksi :(
Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia naisia? Olis kiva keskustella, vinkkejä myös saa antaa et miten jaksaa eteenpäin..
Olen kuullut näitä ''kyllä sä nyt pari vuotta jaksat odottaa'' tai ''mikäs hätä sulla nyt vielä on?'' Mutta kun asia on niin että voi olla et tuosta miehestä ei ikinä ole isäksi :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olin samassa tilanteessa 8 kuukautta kunnes sanoin yhden lauseen joka muutti hänen mielipidettään. Sanoin, kun hän pyysi minua odottamaan kunnes hän on valmis hankkimaan lapsia, että saan odotta niin kauan kunnes olen vanha, vanha nainen. Koska mies ei saa vauvakuumetta kunnes on pitänyt omaa lsastaan syllissä ensimmäistä kertaa, ja silloin hän muutti mieltään ja nyt ollaan yrittämässä vauvaa. pää pystyyn vaan ja onnea yritykseen =)
Parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja. Teidän tilanteessa se ehkä tarkoittaa sitä, että ensin keskustelette, mitä kumpikin haluaa lasten suhteen ja sitten etsitte sellaisen ratkaisun, joka tyydyttää kumpaakin. Tarkoittaa siis todennäköisesti sitä, että sinun on maltettava odottaa vielä jonkun aikaa (mieti mikä on maksimiaika, minkä jaksat odottaa) ja miehesi pitää myös tulla sinua vastaan tässä asiassa.
Kannattaa tehä silleen, et otat asian puheeksi miehesi kanssa ja annat hänelle aikaa miettiä asiaa jonkun aikaa, esim. kaks viikkoo tai tarvittaessa enemmän. Päivä tai muutama tuskin riittää. Tällainen keskustelu vaatii sitä, että osaatte oikeasti ja vakavasti keskustella asioista keskenänne. Kokemuksien mukaan se ei oo aina kovin helppoo miehille, sen takia ne tarvii aikaa miettiä...
Tiedän itse, kuinka kova vaiva vauvakuume voi olla ja varsinkin kun mies ei ole vielä valmis edes aloittamaan yrittämistä... Ite aloitin varmaan noin vuosi sitten puhumaan vauvoista ihan toden teolla miehelleni ja vasta nyt ollaan tultu siihen vaiheeseen, et mies alkaa pikkuhiljaa heltyä. Vieläkään lopullista päätöstä yrittämisestä ei olla tehty, mut mun kannalta tilanne alkaa näyttää jo oikein lupaavalta. :)
Toivon sulle malttia ja jaksamista yrittämisen odottamiseen! Miehillä vaa kestää kauemmin kuin naisilla...
... sitä mieltä, et venaat kunnes molemmat olette valmiita asiaan! halusit tai et kuulla, olet vielä erittäin nuori eikä tekis sullekaan pahitteeksi miettiä asiaa uudemman kerran... sorry to say, mut tässä maassa on ihan liikaa avioerolapsia. en nyt sitä tarkoita, et näin teidän tapauksessa tulis käymään, mut kyllähän siihen edellytykset suurempia on, jos noin iso asia kuin lasten hankkiminen ei ole molempien intresseissä!!
En mä nyt tiiä, oliko toi sun viestis tarpeen... Kun kerran pyörit tällä keskustelupalstalla, niin tiedät varmaan itse, miten masentavaa vauvakuume välillä voi olla, iästä riippumatta?!?
Tottahan toi sunkin pointtis on, et kyl lapsen pitää syntyä sellaiseen parisuhteeseen, jossa on henkisesti hyvät oltavat eli molempien pitää olla valmiita ja parisuhdetta rakennettu yhdessä hyvälle pohjalle. En tarkottanu tolla mun edellisellä viestillä sitä, et miestä pitäis ruveta pakottamaan. Vauva-asiasta vaan pitää ruveta keskustelemaan, et mieskin rupee ees ajattelemaan asiaa...
Kiitos paljon viesteistänne :) Enhän voi muuta kun vain odottaa ja koittaa ymmärtää miestä, sillä keskustella en voi, me ollaan siinä vaiheessa et liian monet riidat on tästä riidelty ja keskustella nykysin saan vaan itseni kanssa sillä mies on sanonut ettei tästä asiasta edes tahdo keskustella, sillä ei ole ajankohtaista.
Mitä siihen sitten sanomaan, en voi pakottaakaan miestä puhumaan.
En tahdo painostaa, se ei olis reiluu mutta samalla tavalla ei oo mieheltäkään reilua painostaa mua odottamaan monta vuotta, sillä tää on kuitenkin yhteinen asia. En vaan nää sitä päivää kun mies sitä lasta toden teolla haluais.
Mulla on kans tollanen tilanne, haluaisin lapsia mutta poikaystävä on erimieltä. Ollaan seurusteltu n. 3 vuotta ja mulle on koko ajan ollut selvää että haluaisin lapsia juuri tämän ihmisen kanssa! Mua kuitenkin on alkanut pelottaan, et jos toinen ei ikinä haluakaan lasta? Nyt se puhuu aina et ei halua vielä asettua niin aloilleen ja haluaa vielä olla vapaampi "velvotteista". En mä tiedä, haluaisin olla hänen kanssaan mut en jaksais tätä et ei tiedä mitä tapahtuu ja et saadaanko ikinä yhdessä lasta! Monilla pojillahan on kyl samanlaiset tuntemukset niin kauan kunnes se oma lapsi on siinä sylissä.
Mä olin 21 ku puhuin miehelle lapsesta. Mies otti heti negatiivisen kannan asiaan ja siitä sitten riideltiin. Mies käsitti/halusi käsittää asian niin, että minä painostin häntä lapsentekoon, mikä taas sai hänet vastustamaan ajatusta vielä enemmän.. Monet itkut itkin ja monet riidat riideltiin. Lopulta annoin asian olla (vaihtoehtoja kun ei ollut..) ja keskityin vain muihin asioihin elämässä. Vuosi kului ja paljon tapahtui. Yhtenä päivänä sitten mies vain ehdotti vauvaa!! Tuon vuoden aikana olin kyllä puhunut sukulaisten lapsista ja näyttänyt suloisia vauvakuvia kun oli tullut vastaan, mutta ehdottomasti painostamatta. Puhuin itsekkin siihen malliin, että sitten joskus..
Miehille voi olla tärkeää, että tuntee itse tehneensä ratkaisun :) painostamalla ei vain saa asiaansa läpi, kun toinen heti nostaa karvat pystyyn ja kaikki menee toisesta korvasta sisään-toisesta ulos. Mä olin todellakin yllättynyt että mies itse ehdotti, mutta hyvä näin! Puoli vuottahan siinä meni että vihdoin tärppäs.
En tiedä onko mitään apua mun tekstistä, mutta neuvon kuitenkin keskittymään muihin asioihin! Ei kannata pyöriä näilllä foorumeilla, ne vaan pahentaa vauvakuumetta! Toivottavasti teillekkin vielä tulee se hetki, että mieheskin innostuu. Mieheskin on kuitenki jo tavallaan iällä, et montako vuotta se meinaa vielä odotella..laskeskele miehes kuullen, et jos ootatte vielä vaikka 5 vuotta, niin kuinka vanha se on kun lapsi täyttää 18.. Ja ikinähän ei tiedä, kuinka kauan joutuu yrittämään! Tsemppiä!
Minullakin on ollut vauvakuume jo pari vuotta. Mies on aina sanonut että katsotaan myöhemmin ja olen pistänyt aina ranttaliksi ja vollottanut kuin maailman loppua.
Nyt löysin uuden työn ja keskitin ajatukseni siihen. En ole hokenut asiasta enää vuoteen. Nyt mies yllättäin onkin halukas yrittämään syksyllä! :):):)
Kiva kuulla näitä tarinoita! :) Tulee sellainen olo että itselläkin on vielä toivoa!
meillä tilanne on vähän samanlainen että minä tahtoisin lapsen mutta mies ei vielä suostu. mutta periaatteessa hänkin tahtoo mutta kun koulu on hänellä kesken.
Meillä kävi viime kierrossa itseasiassa vahinko että oltiin kierron 11 ja 12 päivänä ilman ehkäisyä ja sit pelättiin et tuliko vahinko mutta ei tullut. Siinä kun sen pari viikkoa jännitin että tuliko vahinko niin aloin jo miettiä että olisikin kiva saada vauva vaikka elämäntilanne tosiaan ei paras mahdollinen.
nyt mies ei oikein ymmärrä miten on niin vaikea odottaa esim. puoli vuotta tai vuosi. onko kellään ideoita tosiaan miten kestää vauvakuumetta tai päästä siitä eroon?
Olen aina halunnut lapsia ja vähän väliä on ollut vauvakuumetta häistä saakka mutta nyt taas on niin voimakas vauvakuume että tämmöistä meillä. musta ei tainnut olla apua muille kun itse ahdistunut vauvakuumeen takia.
Meillä oli sama et kävi vahinko ja viime menkat oli pari viikkoa myöhässä, siinö sit kerkes jo miettimään kaikenlaista.. ei puhuttu miehen kanssa mitään siitä mut sit kun menkat alkoikin niin mies oli helpottunu ja sano et oli koko aika ollu pienes paniikis ku menkat oli ollu myöhässä.. Tuli vähä paha olo ku näki miten mies oli helpottunut :(
mies sanoi että jos on vahinko tapahtunut niin lapsi otetaan ilolla vastaan. Mutta kun sitä vahinkoa ei tullut niin nyt sitten sanoi että ei me tosissaan vielä aleta yrittämään vaikka kyllä mieskin vauvan haluis. Miehet pystyy ajattelemaan ehkä enemmän järjellä että onko elämän tilanne sellainen että vauva vois tulla.
Just se ärsyttääkin kun mies ei tajua millaista on kun on kauhee vauvakuume. Ja olin kyllä aika pettynyt kun menkat alkoi. on nyt muutama päivä ollut masentunut fiilis mutta eikö se tästä. ei kyllä kuullostanut mukavalta kun mies sanoi että yritetään ens talvena vaikka sitten. Voihan sitä tosiaan yrittää. tiedä häntä millon tärppää.
Toivoin niin että vahinko olis tullut koska toista vahinkoa mies tuskin tekee.