Jatkoa…
Paavi siis törmäsi jarruttamatta mäen alla lojuneeseen sikaan. Mäiskis!
Onneksi piispan apurit tulivat limousinella paikalle tuotapikaa.
Jälki oli kauhean näköistä. Alfan keula oli aivan haitarilla, tuulilasi rikki ja kaikki yltäänsä sian veressä.
Voipunut luostarin esimies nojasi autonromuun ensimmäisen kardinaalin rientäessä hengästyneenä paikalle.
- Kuinka kävi? Mitä oikein tapahtui?
Puolipökerryksissä oleva Elio Pazzi soperteli
- Se sika kuoli!
Kauheaa, ulvahti kardinaali!
- Paavi on kuollut! ottakaa heti yhteys Vatikaaniin!
GSM- puhelimet alkoivat laulaa hiippalakkien käsissä Synkkää Nocturnea.
Papit polvistuivat yhdessä savuavan Alfa- Romeon jäännösten ääreen lukemaan viimeistä voitelua kunnioitetulle kirkon päämiehelle.
Sillä aikaa oli myös Pärnänen tullut paikalle hinausautollaan.
- Ka, painukeehan Helevettiin eistä poes, hän tuntui huutelevan.
- Voe, tokkiisa, pitkällehän sie nyt piäsitkin, mie Tripistä katoin jotta kilometrj ja kaheksansattoo metrii. Taes tulla uus ennätys.
Pärnänen tepasteli auton eteen ja kiljahti
- Ja sualis on tässä, ompa kommee, ainaki viissattoo killoo!
Samaan aikaan kardinaalit kävivät jo kiivasta väittelyä uudesta Piispanistuimen haltijasta.
Myöskin haverin kokenut maanviljelijä tupsahti paikalle nitisevine kärryineen.
Ja aasista näki että sitä vitutti ankarasti, makaronipelto oli ollut täysin raaka, taisivat siinä arat sukuvempeleetkin saada osansa, ja juuri kun astuma-aika oli parhaillaan!
No, kuka käskee roikotella kaiken maailman mustia makkaroita ulkona kaiket päivät…
Kardinaaleilla oli jo tukkanuottanen käynnissä, violeteista kasukoista alettiin tehdä matonkuteita vähin erin. Epämääräisin siivuin.
Pärnänen ja Pazzi kävivät kiivasta neuvottelua ojanpenkalla.
- No sano edes joku arvio! Tivasi luostarin pomo
- Kolomesta neljään kuukauteen, aprikoi korjaamoyrittäjä, ja sata litroo.
Sielunpaimen haroi epätoivoissaan harvenevia hiuksiaan
- Kaksi kuukautta ja viisikymmentä litraa.
Korjoo ite paskas, urahti Giovanni Pazzi tuohtuneena! Ja sylkäisi.
No, vihdoin sovittiin kaksi ja puoli kuukautta ja seitsemänkymmentäviisi litraa pontikkaa, jonka pappiparka joutuisi tiputtelemaan salaa luostarin kellarissa.
Luonnollisesti kaikki korjauskulut maksaisi sielunpaimen.
Kardinaaleista viimeinen hoippui silmä mustana Pärnäsen juttusille, ja kiljahteli
- Tietä uudelle Paaville!
Vasta sitten korjaamoyrittäjä havahtui todellisuuteen, Paavin ruumishan oli vielä autossa!
Tilanne oli varsin absurdi, ainoastaan kolme nisäkästä paikalla tajusi todellisuuden.
Pärnänen, Pazzi jotakuinkin, sekä aasi, joka popsi jo kolmatta, maasta löytämäänsä kännykkää…
Siinähän Pyhä istui turvavöissä, suolet sylissä, ja kiroili vuolaasti Puolaksi.
Ei kuolleelta, mutta kuolettavasti haavoittuneelta vaikutti tämä Padre, ajatteli siivotessaan molempien suolia turvavöiden päältä.
No. Saatiinhan hänet vihdoin ulos ruhjoutuneesta urheiluvaunusta, ja asetettiin Pärnäsen hinausauton kyytiin.
Kostonhimoinen aasi huomasi tilaisuutensa tulleen, Paavin rojottaessa avuttomana lavetilla.
Pärnäsen, Pazzin ja Kardinaalin harhaillessa, vaurioiden tarkastelun parissa, aasi siirtyi hampaat paljastettuna Padren viereen, ja painoi päänsä suoraan, kirkonmiehen
… korvaan ja alkoi kuiskailla hänelle
Kunnes molemmat pärähtivät hillittömään nauruun
Tämä yhteinen, hirnuva nauru jäi ikuisesti läsnäolijoiden mieleen!
Hauraan vanhan miehen käsi nousee viimeiseen siunaukseen.
Ja kähisevä ääni pinnistää viimeisillään
- Haluaisin seuraajakseni tämän…
Ja Paavi kuoli.
Paavi siis törmäsi jarruttamatta mäen alla lojuneeseen sikaan. Mäiskis!
Onneksi piispan apurit tulivat limousinella paikalle tuotapikaa.
Jälki oli kauhean näköistä. Alfan keula oli aivan haitarilla, tuulilasi rikki ja kaikki yltäänsä sian veressä.
Voipunut luostarin esimies nojasi autonromuun ensimmäisen kardinaalin rientäessä hengästyneenä paikalle.
- Kuinka kävi? Mitä oikein tapahtui?
Puolipökerryksissä oleva Elio Pazzi soperteli
- Se sika kuoli!
Kauheaa, ulvahti kardinaali!
- Paavi on kuollut! ottakaa heti yhteys Vatikaaniin!
GSM- puhelimet alkoivat laulaa hiippalakkien käsissä Synkkää Nocturnea.
Papit polvistuivat yhdessä savuavan Alfa- Romeon jäännösten ääreen lukemaan viimeistä voitelua kunnioitetulle kirkon päämiehelle.
Sillä aikaa oli myös Pärnänen tullut paikalle hinausautollaan.
- Ka, painukeehan Helevettiin eistä poes, hän tuntui huutelevan.
- Voe, tokkiisa, pitkällehän sie nyt piäsitkin, mie Tripistä katoin jotta kilometrj ja kaheksansattoo metrii. Taes tulla uus ennätys.
Pärnänen tepasteli auton eteen ja kiljahti
- Ja sualis on tässä, ompa kommee, ainaki viissattoo killoo!
Samaan aikaan kardinaalit kävivät jo kiivasta väittelyä uudesta Piispanistuimen haltijasta.
Myöskin haverin kokenut maanviljelijä tupsahti paikalle nitisevine kärryineen.
Ja aasista näki että sitä vitutti ankarasti, makaronipelto oli ollut täysin raaka, taisivat siinä arat sukuvempeleetkin saada osansa, ja juuri kun astuma-aika oli parhaillaan!
No, kuka käskee roikotella kaiken maailman mustia makkaroita ulkona kaiket päivät…
Kardinaaleilla oli jo tukkanuottanen käynnissä, violeteista kasukoista alettiin tehdä matonkuteita vähin erin. Epämääräisin siivuin.
Pärnänen ja Pazzi kävivät kiivasta neuvottelua ojanpenkalla.
- No sano edes joku arvio! Tivasi luostarin pomo
- Kolomesta neljään kuukauteen, aprikoi korjaamoyrittäjä, ja sata litroo.
Sielunpaimen haroi epätoivoissaan harvenevia hiuksiaan
- Kaksi kuukautta ja viisikymmentä litraa.
Korjoo ite paskas, urahti Giovanni Pazzi tuohtuneena! Ja sylkäisi.
No, vihdoin sovittiin kaksi ja puoli kuukautta ja seitsemänkymmentäviisi litraa pontikkaa, jonka pappiparka joutuisi tiputtelemaan salaa luostarin kellarissa.
Luonnollisesti kaikki korjauskulut maksaisi sielunpaimen.
Kardinaaleista viimeinen hoippui silmä mustana Pärnäsen juttusille, ja kiljahteli
- Tietä uudelle Paaville!
Vasta sitten korjaamoyrittäjä havahtui todellisuuteen, Paavin ruumishan oli vielä autossa!
Tilanne oli varsin absurdi, ainoastaan kolme nisäkästä paikalla tajusi todellisuuden.
Pärnänen, Pazzi jotakuinkin, sekä aasi, joka popsi jo kolmatta, maasta löytämäänsä kännykkää…
Siinähän Pyhä istui turvavöissä, suolet sylissä, ja kiroili vuolaasti Puolaksi.
Ei kuolleelta, mutta kuolettavasti haavoittuneelta vaikutti tämä Padre, ajatteli siivotessaan molempien suolia turvavöiden päältä.
No. Saatiinhan hänet vihdoin ulos ruhjoutuneesta urheiluvaunusta, ja asetettiin Pärnäsen hinausauton kyytiin.
Kostonhimoinen aasi huomasi tilaisuutensa tulleen, Paavin rojottaessa avuttomana lavetilla.
Pärnäsen, Pazzin ja Kardinaalin harhaillessa, vaurioiden tarkastelun parissa, aasi siirtyi hampaat paljastettuna Padren viereen, ja painoi päänsä suoraan, kirkonmiehen
… korvaan ja alkoi kuiskailla hänelle
Kunnes molemmat pärähtivät hillittömään nauruun
Tämä yhteinen, hirnuva nauru jäi ikuisesti läsnäolijoiden mieleen!
Hauraan vanhan miehen käsi nousee viimeiseen siunaukseen.
Ja kähisevä ääni pinnistää viimeisillään
- Haluaisin seuraajakseni tämän…
Ja Paavi kuoli.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tarinaa ei saa lopettaa kesken. Jatka!
tätä
xxxx
uuuuu
kkkk
cccc
iii
Hävis Hande kuin pieru saharaan eikä taida ikinä tulla takaisin!
Ikävä kyllä paikkansa.
Paljastunut Hande ei enää kirjoittele tarinoitaan