Sattumuksia elämästä
tapahtumia tästä,
runoilla kertomaan
ihan kaikesta vaan.
Pikkuiselle hoettiin
mehua kun annettiin
mukia älä tiputa.
Anna, anna iputa.
Niin hän kuuli
ja mehuksi luuli.
tapahtumia tästä,
runoilla kertomaan
ihan kaikesta vaan.
Pikkuiselle hoettiin
mehua kun annettiin
mukia älä tiputa.
Anna, anna iputa.
Niin hän kuuli
ja mehuksi luuli.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aina uutta voimaa saa
runonurkka uudestaan,
tärkeä myös tämä on
kynä kun on levoton.
Runon silloin kirjoitan
paikkaan arvaamattoman,
mutta paikka paras ois
kun runon tänne tois.
Tulenlieskat runoja kaipaa
keväässä on paljon taikaa
Elämme taas ihanaa aikaa
lintusten laulut raikaa
aamutuimaan punon
tähän pienen runon
vaik järki lienee jäässä
ja tukka pystyssä päässä.
kuin Tulenlieskat tai Onkkelis
ei sanottais mua honkkeliks.
Metsämökil' aikaa vietin,
kera itsein, se parast' liekin.
Mökissä salaisessa
sateelta suojassa,
piilossa katseilta
vaan ei haaveilta.
Sinä polun näytät
iloisen hymyn käytät.
Kyläilee ystävä hyvä
on tunne syvä.
Takkaan tulen laittaa
kahvin pöytään laittaa.
Yhdes katsoo järven pintaa,
onni pyöräytti rintaa.
Kaunis illan hetki
muistojen ihana retki.
Vielä vuosien takaa
yhä lämpöä jakaa.
Ystävät onnea tuo,
eloon iloa suo.
Muistoissa lapsuuteeni kuljen,
äidin halaukseen suljen.
Kukkakimpun sulle kannan,
piirtämäni kortin annan.
Kuvat mielestä haihtuu
hetkeen tähän vaihtuu.
Kukkia tuo lapset omat
lapsenlapsilta kortit somat.
Halausta puheensorinaa
kahvipannun porinaa.
Naurua lasten iloisten
nauttii äidit parhaiten.
Lapsonen mummun kaulassa
mummu onnen paulassa.
Aurinko ja pilvinen sää
vaihtelee yhtenään.
Tuulessa tukka pystyssä
pakkasaamussa rystysessä
kylmänviha tykönään.
Päivä vähän lämmittää
suojassa auringon.
Tuloa kesän avittaa
puut hiirenkorvalla
pian täydeksi kasvattaa.
Kevään hento vihreys
uuden alun kukoistus
mielen herkistää.
Toukokuu etsikkoaika
kunnes kesä halaa
ja jälleen palaa.
Ihmisen polku,ei sileä niin
johtaa se voisi sun uuvuksiin.
Muista sä aina, et yksin sä jää,
monta rinnallas on ystävää.
Jostai tälläinen tuikahti muistojen ketjusta.
Lukenut olen sen jostain joskus.
Ei siis oma runoni.Mutta minua kosketti.
syntyykö runoa spontaanisti
ilman aihetta
ilman sointuja loppuin.
tapahtumia paljon
yli viikonloppuin.
positiivinen mieliala
ylikaiken lie tärkein.
enempään ei riitä järkein.
Tulenlieska toivoi sattumuksia elämästä.
Niitä joutavallakin monenmoista
varrella elon kiemuroiden.
Senaatintorilla perjantaina etsin lapsenlastani
Joukosta tuhannentoista.
Kauniisti lauloivat,
enhän kuullut ennen moista.
Sotamiesten orkesterit kruunasi kaiken
Siinäpä päiväni Tattoo!
kauniiksi illaksi kääntyi
pari ihmistä iltalenkille vääntyi
ihana keväinen tuuli
linnun laulunkin kuuli
hennonvireä puisto
kevätillasta kaunis muisto
lentokone ilmaa piirtää
ajatukset nykyaikaan siirtää.
Näin voin ystävälle terveiset heittää
kun illan varjot jo auringon peittää.
"Apologia
"Kaksin yksin
niin moninverroin
yksin
kuin yksin
yksin "
Aki Luostarinen
Kirvelin ikävä vaikea
joskus vain tuntuu yksinäisyys
ja yksinolo ihan hyvältä
kun pääsee sopusointuun itsensä kanssa.
olen minäkin tuota Aki L:n runoa lukenut
ja tuntenut omakseni joskus.
"Kaksin yksin" on joskus todella yksin.
Mutta tänään en mieti näitä
kun on kevät ja mieli iloinen.
Raakuu oksalla poikavaris,
tytölle rakkautta huutelee.
Saanhan olla oma paris,
joka sua vain nokkailee.
Mittailee tyttövaris tuota
komealta kyllä näyttää.
Ei oikein silti luota
hänkö toiveet täyttää.
Vaan aurinko kesän
sulattaa tytön mielen.
Yhdesä rakentain pesän
löytäin saman kielen.
Kuuluu vain raakunaa
siipien kovaa kohinaa.
Onnellista elämää
ei sen enempää.
Tulinpahan tänne nyt,
hieman olen kyllästynyt.
Juttuja kun lueskelin,
niitä näitä pähkäelin.
Paljon löytyy pahaa mieltä,
monen monta katkerata kieltä.
Onko pakko näillä ketjusilla,
toisillensa letkautella.
Hyvä mieli kuitenkin on mulla,
eihän minun tarte yhteydessä olla
niihin, joilla kova onpi kieli.
Säilyy täten tämä iloisempi mieli.
Tulit tänne mukavaa,
runoa monta kivaa.
Ei ehdi kyllästyä lain
hymyä löytyy vain.
Miksi pahamieltä kantaa
sen voi mennä antaa.
Ohittaa voi pahan kielen
mi ikäväksi saa mielen.
Kirjoitellaan iloisesti
se on paras pesti.
Runolla voi ilon suoda
hyvän mielen tuoda.
Siispä hymyyn suu
ikäväkin unohtuu.
Toivon hetkiä hyviä
onnen parhaita jyviä.
Tää ilonpäivä on
ja olo huoleton.
Nimppari lahjaks
ruusun punaisen,
myös ison halauksen.
Onnentoivotus sydämestä
kiittäen ystävästä.
runoon! Ihana, kaunis, koskettava. Hauska, iloinen, elämänmyönteinen.
Kiitos.
Aamu auringossa kylpee
pieni tuulen vire puhaltaa.
Linnunlaulu kaunis helähtää.
Hiljainen suloinen aamu tää,
mieltä piristää.
Päivä hyvin alkaa näin
laulu mieleen jäi.
Maanantaita mukavaa kaikille mä toivotan
vaik vielä silmiä uni painaa
vain lainaa
nää kauniit aamut meille
taas pian lähdemme omille teille
reippaina riennämme askareille
tai huoletta vedämme lonkkaa.
Runoheponi ontuen konkkaa..
Elämäniloa kaikille meille!
Tänään lenkkeillään, tänään ulkoillaan
on kaunis ilma ulkona
illalla pilvisyys lisääntyy
voi tulla sateiset päivät
silti liikutaan minkä jaksetaan
ja loppuaikana vaikka luetaan
ja seikkaillaan
vaikka täällä palstoilla
ja runollaankin
minkä osataan
Sateen suloinen ääni
parvekkeeni peltikattoon
tuuli on laantunut
monen tuulisen päivän jälkeen
kaikki niin hennon vihreää
kaikki niin kukkivaa
kaikki niin keväistä
olen taas onnellinen
Valaisee aurinko illan
aamuun tehden sillan.
Kesätuuli oksia heiluttaa,
latvoja puiden keinuttaa.
Puhaltaa lempeästi tuuli
ilta kehtolauluksi luuli.
Yöpilven puhaltaa eteen
tehden varjoja veteen.
Jo aurinko nukahtaa
kadoten puiden taa.
Pimeys valtaa maan
kaiken saa nukkumaan.