kuinka olla

Lääkkeet auttavat alkuun. Kannattaa suosiolla vain hakea masennuslääkkeet, ne helpottavat elämää kummasti. Itse päädyin lopulta siihen ratkaisuun vaikka en olisi halunnutkaan. Ikuisesti en aio niitä käyttää, vain sen aikaa että saan taas pääni kuntoon.

Nii-in, se onkin hankalampaa. Muista, ettet kuitenkaan ole ainoa tuolla tavoin tunteva. Täällä on eräs toinen, jolla ei myöskään ole kumppania eikä ystäviä. Yksinäisyydentunne kieltämättä vihloo aina välillä. Mutta tilanteet muuttuvat.. elämä muuttuu. Jaksa uskoa itseesi, niin on hyvä olla. Itseensä uskominen on kiinni asenteesta.

Harrasta himona liikuntaa. Olo paranee, huolet haihtuu, saat piristysruiskeita omasta kehostasi. Pitäisi toimia.

Ei ole ihmisen hyvä olla yksin, sanotaan jo raamatussakin. Olen miettinyt myös kuinka voi olla onnellinen ilman rakkautta. Lapsuudessani ei varmaan asiat ole menneet aivan kohdalleen, koska aina sieltä saakka olen kokenut suunnatonta hyväksynnän ja rakkauden kaipuuta. Vaikka oikeastaan se on ehkä väärin ajatella, että tarvitsee toisen ihmisen saadakseen elämänsä mieleiseksi. Mutta en voi kieltää että koen suunnatonta läheisyyden- ja rakkaudenkaipuuta. Ikää kun alkaa kohta olla jo liki 30, elämänliekki on välillä sammumaisillaan.

Alkoholi ei ole lääke, koska se pikemminkin heikentää ainakin serotoniinin tuotantoa. Suosittelen kuitenkin että keskustelisit lääkärin kanssa mielialalääkkeistä. Itse olen saanut apua noin puolen vuoden ajan Efexorista ja tähän saakka mennyt aivan minimiannoksella, mutta todennäköisesti hoitovasteen ylläpitämiseksi on annostusta nostettava.
Se vaikuttaa serotoniinin ja noradrenaliinin liikkeisiin. Ja se todella turruttaa tunteita, mutta ei se zombieksi tee.. Mulla se tuntuu jotenkin "jännästi" päässä ja asioiden vatvominen ei jämähdä päälle (Sou not! -tyyli tulee tilalle). Se siis toimii juuri kuten lääkkeen pitääkin. Ja lisäksi se onneksi hieman heikentää sukupuoliviettiä. Ei siis kokonaan, mutta ei paneta aina ja et ole ainakaan riippuvainen seksistä.

Lääke ei ratkaise ongelmia vaikka se lieventää oireita. Elämä pitää saada muuten mieleiseksi ja lääke toimii siinä alkuunpanijana. Se on kuin kävelykeppi joka on tukena vaikeina aikoina. Kieltämättä tulee mietittyä joutuuko mieltä tasaavia nappuloita napsimaan koko loppuelämän. Toivottavasti elämä hymyilee vielä joskus ja lääkketkin kuin huomaamatta tulevat tarpeettomiksi..

Mitä sä olet tehnyt sen eteen, että et olisi yksinäinen? Missäpäin sä asustelet ja mitä ikäluokkaa edustat?

Yksi niistä tunteista, jota moni sanoo kaipaavansa. Onnen määritelmä ei ole yksiselitteinen. Toinen voi olla onnellinen toisesta asiasta, mikä tuottaa mielipahaa toiselle.

Yksin voi olla onnellinen, koska onni lähtee jokaisen sisältä. Kukaan ei tule käskemään sinua onnelliseksi. Onnellisuuspillereitä ei ole, muutenhan niitä ostaisivat lähes kaikki. Rakas voi lötyä nyt tai 20 vuoden päästä. Ota ilo irti elämästä.

huomenta etsijä!

myös minä olen yksinäinen, mutta vain hetkittäin enää suren sen vuoksi. ennen oli asia toisin, mutta jotain kummallista on tapahtunut viime syksystä saakka.

rakastan kaihoani. aiemmin kaiho oli enemmän ahdistuksen väristä ja uuvuttavaa, mutta ihme kyllä olen löytänyt itseni kaiken tämän yksinolon seurauksena. tämä suloinen kaiho on näyttänyt mulle mitä kaikkea olen aiemmin jättänyt huomaamatta.

saatan herkistyä kyyneliin lukiessani runoja, rakastan musiikkia, kuvataidetta, luontoa, elokuvia, oppimista, punaposkisia pikku natiaisia ja tikkukaramelleja. tuulenpuuskat saavat mut tuntemaan iloa (paitsi jos olen pannut mekon päälle ja käy marilynit), pimeä syksyinen kaupunki, lämpimät yöt, meren ranta, kynttilät, raitovaunumatka kotiin pimeänä iltana raskaan päivän jälkeen. kävely tyhjän kesäisen kaupungin sylissä varhain sunnuntaiaamuna, silloin olen kuningas. pyöräretket aurinkoisena kesäaamuna klo 6. päiväkirjani. ranskan kieli. suomen kieli. toiset ihmiset. huomautan jos mielestäni tutulla kaupan myyjällä on kauniisti laitetut hiukset. kaupassa käynti, tähdet ja kuu. taivaalla nousevat uhkaisat tummat pilvet. sadepäivät, silloin raukein sieluin tunnen lohdutusta, ymmärrystä ja kannustusta.

kuullostaa sinusta ehkä hullulta,ajattelet, että
liika yksinäisyys on sekoittanut välittäjäaineeni. mutta tunnen aitoa onnea, sydämeni pakahtuu ihanasti. toki hetkittäin mietin itkutihrussa missä on se aatami kenen kyljestä tämä eeva on raavittu tahi missä muu sydänystävä tässä kaupungissa mutta osaan olla onnessa ilmankin.

uskon kaiketi jumalaan, mutta en usko että hän jonain päivänä hyppää nurkan takaa ja sanoo että "tässä minä nyt olen" :) uskon, että näen hänen kasvonsa kaikessa edellä luettelemassani. ehkä se on hän joka kaihoni värin otti ja muutti.

en ikinä antaisi kaihoani pois nyt kun olen ymmärtänyt mitä se todella merkitsee.

kyllä, rakastan sanaa kaiho.

ja kirjoittaa pitkästi.

Puhuit jumalan löytämisestä. En tiedä, millaista jumalaa sinä tarkoitit, mutta minä olen löytänyt onnen kristinuskon Jumalasta. Hänen löytämisensä ei ole vaikeaa ja Hän tuo onnea aivan käytännön elämään eikä pelkästään abstraktiin tasoon.

Jätä sähköpostiosoitteesi, jos haluat jutella lisää. Jos et halua jutella uskonasioista, jutellaan muusta ja ystävystytään?