Hei! Olen alkanut epäillä että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä lievänä. Miten sitä hoidetaan, ainako lääkityksellä? Auttaako tähän jonkinlainen terapia?
Elämänhallinnassa on ongelmia. Alkoholia en juuri käytä, työt hoituvat, maniaa ei ole ollut mutta elämänkulku muuten on sietämättömän tempoilevaa. Se on outoa, koska olen ns. kiltti tyttö ja yritän elää elämääni "ihmisiksi". Rahaa tulee tuhlattua, yhtäkkisiä eropäätöksiä, riitoja läheisissä ihmissuhteissa, ja niistä kova morkkis ja paha mieli. Tekojeni tarkoitus ei koskaan ole paha, mutta yhtäkkisiä mielitekoja ei kerta kaikkiaan pysty hillitsemään ja niistä aiheutuu ikävyyksiä. Olen menossa lääkäriin tutkituttamaan mutta jos täältä saisi näkökulmaa ennen sitä. Kiitos!
Elämänhallinnassa on ongelmia. Alkoholia en juuri käytä, työt hoituvat, maniaa ei ole ollut mutta elämänkulku muuten on sietämättömän tempoilevaa. Se on outoa, koska olen ns. kiltti tyttö ja yritän elää elämääni "ihmisiksi". Rahaa tulee tuhlattua, yhtäkkisiä eropäätöksiä, riitoja läheisissä ihmissuhteissa, ja niistä kova morkkis ja paha mieli. Tekojeni tarkoitus ei koskaan ole paha, mutta yhtäkkisiä mielitekoja ei kerta kaikkiaan pysty hillitsemään ja niistä aiheutuu ikävyyksiä. Olen menossa lääkäriin tutkituttamaan mutta jos täältä saisi näkökulmaa ennen sitä. Kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos sinulla nyt on kaksisuuntainen niin kyllä hoitoon kuuluu aina lääkitys, en kerro tässä merkkejä koska lääkitys on aina yksilöllinen.
Sen lisäksi terapiaa tarpeen mukaan.
Kaikkein parasta on kun opit tuntemaan itsesi ja tunnistamaan sekä ennakoimaan oireet niin opit elämään sen kanssa ja tiedät milloin pitään mitenkin toimia.
Älä niitä lääkkeitä pelkää, minullakin on kaksisuuntainen suht koht lievänä enkä tarvitse tällä hetkellä kuin tasaajan ja sillä ei ole ollut sivuvaikutuksia sitten aloituksen jälkeen, tämäkin on tietenkin yksilöllistä. Toisinaan huonompina aikoina joudun sitten syömään muitakin, mutta kun vain muistan syödä tasaajat säännöllisesti niin niitä huonompia aikoja ei juuri ole ollut.
Auttavatko näihin lieviin bipo-oireisiin tavalliset masennuslääkkeet? Vai ainako tarvitaan noita tasaajia? Olen kahteen otteeseen syönyt masennuslääkkeitä ja ne kyllä tasoittivat elämää, ei ollut riitoja läheisten kanssa eikä ahdistusta. Tosin tekivät tylsällä tavalla elämästä tasapaksua. Ennen vanhaan minua olisi varmaan kuvailtu temperamenttiseksi ja räiskähteleväksi luonteeksi. Toki sitäkin olen, mutta nyt puhun isommista kehyksistä, elämässä poukkoilusta jota itsekään en enää jaksa. Niin ja vaikka kirjoitin että kiltti tyttö niin ihan tyttönenkään en enää ole. Lisäkommentit tervetulleita!
Tätä kaksisuuntaista mielialahäiriötä on niin monen eri tasoista. Minäkin korostan sitä, että lääkärille kerrot aivan rehellisesti kaikki oireesi, se helpottaa huomattavasti lääkärin työtä ja oikean diagnoosin tekoa. Tosin ainakin minulla diagnoosin varmistumiseen kukui aikaa.
Tasaajat ovat mahtavia lääkkeitä, kun oikea löytyy.
Jos sinulla on mania tai hypomania masennuslääke ei ole hoitovaihtoehto, pikemminkin se voi saada sinut käymään ylikierroksilla. Masennuslääke on nimensämukaisesti tarkoitettu masennuksen hoitoon.
Rohkeutta ja voimaa sinulle
Potilaiden mielialojen vaihteluita manian ja masennuksen välillä voidaan tasoittaa litiumilla, mutta masennuslääkkeet eivät näytä olevan lumetta tehokkaampia, kirjoittaa Harvardin yliopiston psykiatrian apulaisprofessori Gary S. Sachin johtama psykiatriryhmä New England Journal of Medicine -lehdessä. Tässä tutkimuksessa verrattiin paroksetiinia tai bupropionia plaseboon. Lääkkeet eivät olleet sitä tehokkaampia.
http://content.nejm.org/cgi/content/short/356/17/1711
"Tämä tutkimus tuskin horjuttaa lääkäreiden uskoa masennuslääkkeiden tehoon ja käsitykseen, jonka mukaan ne lisäisivät manian riskiä", kirjoittaa professori Robert H. Belmaker lehden pääkirjoituksessa. Belmaker toimii psykiatrian professorina Israelissa Ben Gurion yliopistossa, jossa hänen työryhmänsä on tehnyt useita tutkimuksia E-EPAlla. Niiden mukaan E-EPA toimi litiumin tavoin ja tasoittaa potilaiden mielialan vaihteluita.
USA:n Psykiatriliitto suosittaa kalaöljyä kaksisuuntaisen mielialahäirön täydentävään hoitoon. Englantilaisen psykiatrin Sophia Frangoun työryhmän tutkimusten mukaan E-EPA on tehokasta ja hyvin siedettyä. Se lisää aivoissa N-setyyliaspartaatti-nimisen aminohapon pitoisuutta, ja se puolestaan ravitsee ja huoltaa aivosoluja.
http://tinyurl.com/ffs3a
Monessa muuussakin asiassa olen huomannut ettei ne tutkimustulokset aina ole kohdallaan.
Itse en syö Litoa, vaan useiden kokeilujen jälkeen löytyi tasaaja, jota en viitsi nimeltä mainita. On kuitenkin yksi niistä epilepsialääkkeistä joiden on havaittu auttavan biboläärisen mielialavaihteluissa. Kun nykyinen lääkkeeni oli käytössä reilun pari viikkoa oli havaittavissa selvä muutos parempaan ja sen jälkeen vaihtelut mielialassa ovat olleet lähes olemattomia.
Tänään on ensimmäinen päivä kun aloin tutustua kyseiseen sairauteen, sen verran uusi asia. En ole osannut edes epäillä että tällaisesta voisi olla kyse. Isälläni sairaus oirehtii vielä paljon pahemmin, häntäkään ei tosin olla diagnosoitu. Heräsin vasta nyt kun aviomieheni sanoi että hän ei enää jaksa ja aikoo erota. Se pisti todella miettimään. En myöskään itse jaksa enää itseäni, joka toinen päivä olen kuin aurinko ja joka toinen päivä kilahdan. Vaihteluväli voi olla myös yksi tai kaksi tuntia. Jokin pikkuasia alkaa yhtäkkiä kismittää, tajuan itsekin että olen ihan kreisi, mutta asia paisuu ja seuraavana päivänä saan tästä mitättömästä jutusta kilarit. Sitä seuraavana päivänä taas itsekin ihmettelen että mikä minuun oikein meni, itse piruko. Mies on ihana ja nyt jättämässä. En edes yritä kuvailla miten pahalta tuntuu.
Noista mielialalääkkeistä vielä. Ne toimivat minulla mielestäni ihan ok mielialan tasaamisessa. Tosin olo oli vähän liian turta. Maniasta en sen sijaan tiedä yhtään mitään että mitä se on. Mutta äkkisuuttumus ja äkkinäiset päätökset ja liikkeet ja sitten toisaalta yhtäkkinen totaalinen saamattomuus vaihtelevat. En sitten tiedä voisiko olla kyse tästä biposta. Toivottavasti saan sen ajan psykiatrille pian. Sorry pitkä purkaus, pakko jonnekin kirjoittaa tästä.
Bibolaarihäiriö voi olla aika salamyhkäinen, varsinkin silloin kun eiole kyse varsinaisesta maniasta vaan hypomaniasta. Silloin käy ikäänkuin ylikierroksilla, saattaa jopa tuntua että elämä on ihan mallillaan.
On upeaa että olet lähtenyt hakemaan apua. Jos kyse on kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä silloin tavalliset masennuslääkkeet eivät ole oikea hoito, koska niiden teho perustuu siihen, että aivoissa eritty liian vähän serotiniinia ja bibossa taas serotiinia ja muita välittäjäaineita erittyy liikaa. Siksi nämä tasaajalääkkeet ovat olemassa.
Entä jos keskustelisit miehesi kanssa tästä sairausasiasta, netistä löytyy paljon tietoa mm terveyskirjastosta. Kun on kyse psyykkisestä häiriöstä jotkut pitävät sitä pahempana kuin somaattisia sairauksia. Näin ei kuitenkaan ole, itse vertaisin biboa diapeetekseen, kukaan ei katso karsaasti sitä sairastavaa. oikealla hoidolla ja omalla sairaudesta välittämisellä on suuri merkitys. Itse koen eläväni sairauteni kanssa tasapainoista elämää, en häpeä puhua siitä ja jos huomaan oireiden muuttuvan huonompaan suuntaan haen heti apua.
katso seuraava linkki:http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378&p_haku=Kaksisuuntaiset%20(maanis-depressiiviset)%20mielialah%E4iri%F6t
Jos tästä löytyy edes pikkaisen selitystä elämäni poukkoilevalle kululle niin olen kyllä tullut todella merkittävään tienhaaraan. Olen aina haaveillut rauhaisasta, tasaisesta ja tavallisesta elämästä ja kadehtinut niitä jotka siihen ympärilläni pystyvät. Ja sitten olen rypenyt sössiessäni niin monta hyvää juttua. Mies on ihana ja varmasti tukee jos apua saan. Mutta olenko jo ehtinyt tuhota tämänkin suhteen, sitä en osaa vielä sanoa. Paljon pahaa olen sanonut ja tehnyt riidoissa, joita jälkeenpäin syvästi häpeän. Riidat aloitan aina minä, aina muutaman päivän välein. Ihme että mies on jaksanut näinkin pitkään.
Aion kertoa miehelleni heti jos lääkärissä tulee esille jotakin. Tässä vielä lisämausteena että olen raskaana, ja siksi lääkityksen aloittamista täytynee siirtää lapsen syntymän (ja imetyksen) jälkeiseen aikaan. Pelottaa että ehdin tuhota loputkin rippeet avioliitosta ennen kuin lääkitys voidaan aloittaa. Mies on kyllä sen luontoinen että uskon että lähtee kanssani lääkäriinkiin jos siellä yhdessä tehtäisiin jokin suunnitelma. Kiitos vielä vastanneille, tämä viestiketju on merkinnyt paljon. Mahtaisiko jossakin olla suljetumpia keskustelupalstoja..?
Olen valmis jos haluat keskustelemaan kanssasi privaatisti sähköpostistse. En nyt näin julkiseleela paikalla anna ihan virallista osoitetta, mutta jos haluat tätä kirjoita osoitteeseen [email protected], niin vastatessani sinulle kirjoitan virallisesta osoitteesta.
Voimia sinulle