Kunhan pääset sisään pyrkimääsi laitokseen niin alkaa niin sanotusti paska luistamaan. Voin sanoa että se pääsykokeiden lukuprojekti on yksi suurin lukuprojekti koko yliopisto-aikana, eli kun sen läpäisee, alkaa lukemisen suhteen helpottaa toden teolla, sitten olet jo sisällä oppilaitoksessa eli ei mitään hätää enää, just relax and enjoy helposta elämästä!
Kun selviät pääsykokeista..........................
niin helpottaa
3709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo riippuu ihan siitä millaisiin arvosanoihin on valmis tyytymään ja toisaalta siihen millainen oma opiskelumoraali muutenkin on. Toki tentit voi ajoittain mennä läpi pelkillä luentomuistiinpanoilla ja kurssikirjojen sisällysluetteloon tutustumalla ja takakansitekstin lukemalla. Tentistä pitää kuitenkin saada se 50% oikein jotta pääsee ylipäänsä läpi. Toisaalta erilaiset essee yms. jutut (ainakin humanistisissa aineissa) vaativat taustamateriaalin lukemista. Se miten paljon taustamatskua vaaditaan riippuu sitten ihan työn aiheesta, opintojen tasosta (perus, aine, syventävät) jne. On aika noloa jos esim. seminaarissa opponentit huomaavat ettei työn tekijä ole tutustunut työnsä päälähteisiin kovin syvällisesti.
Ja jos on ambitioita esim. jatko-opintoihin, ei perustutkintoa voi jättää kovin rempalleen, edes noin arvosanamielessä. Ja toisaalta jatko-opintoja harkitseva nyt varmasti muutenkin haluaa sisäistää perustutkinnon asiat (ja mahdollisesti vähän enemmänkin) mahdollisimman hyvin, arvosanoista viis. Yliopiston ulkopuolisen työelämän kannalta arvosanoilla ei sitten hirveätä merkitystä varmaan ole.
Akateemin vapaus on myös akateemista vastuuta, eli vastuuta omista opinnoistaan ja omasta oppimisestaan.
Helpottaa ja helpottaa... riippuu kai vähän alasta mihin hakee. Oikeustieteellisen tenteissä nimittäin on yleensä vieläpä muutama sata sivua enemmän kuin pääsykokeessa eikä aikaakaan ole kuin korkeintaan kuukausi jos joskus meinaa valmistuakin. Ja nuo sivut on todellakin kaikki luettava, luentojen tiedoilla pelkästään ei valitettavasti pärjää. Kilpailu muitten tentin tekijöiden kanssa ei tietysti ole samaa luokkaa kuin pääsykokeissa, mutta kyllä se kuitenkin tietynlaista itsensä voittamista aina vaatii saada edes ne läpipääsyyn vaaditut puolet pisteistä. En halua mitenkään lannistaa pääsykokeisiin lukijoita, sillä lähtökohta tentin/pääsykokeen tekemiselle on kuitenkin niin erilainen. Tentin kun voi aina tehdä uudestaan ensi kuussa tai silloin kun siltä tuntuu. Lukemisesta ei kuitenkaan pääse pääsykokeenkaan jälkeen mihinkään. Siitä se vasta alkaa, mutta kyllä siihen sitten tottuukin ja oman lukutekniikan kehityttyä homma alkaa pikkuhiljaa luistamaan. Vakavuudeltaan pääsykoe on siis SE tentti, mutta ei sivumäärältään... ainakaan oikiksessa.
Jos maisterin tutkinto on se 160 ov:a ja periaatteessa kurssit on 2 ov:n suuruisia (n. keskimäärin ainakin humanistisissa aineissa). Yhteen 2 ov:n kurssiin pitää lukea n. 3 kirjaa (toisilla kursseilla 1-2 kirjaa toisilla 3, joillakin jopa 4 kirjaa). Sanotaan nyt karkeasti näin: n. 3 kirjaa * 80 kurssia = 240 kirjaa. Tuohon sitten vielä päälle esim. erilaisissa seminaaritöissä yms. tarvittava lähdemateriaalin (usein toki kursorinen)lukeminen, gradussa päälähteiden ohella tarvittava lisämateriaali ja sen plaraaminen, luentomuistiinpanot jne. Eli kyllä se kirjamäärä joka esim. humanistisena alan yliopisto-opiskelijan käsien kautta kulkee on sitten helposti reippaasti tuota 240 enemmän. Mutta tämä nyt toimikoon suuntaa antavana lukuna.
Tuosta voi sitten laskea että jos opintoihin menee keskimääräisesti 54 kk (6 v. * 9 kk), saadaan n. 4,5 kirjaa luettavaksi/kuukausi (240 / 54). Tietty sitä voi kesälläkin lukea, jolloin homma helpottuu hieman. Mutta tuohon sitten vielä tuo kaikki muu luettava materiaali päälle. Tässä kannattaa vielä muistaa että harva tekee 'vain' 160 ov:n tutkinnon; moni tekee paljonkin enemmän.
Tietysti tuo laskelma on melkoinen yleistys, koska luettavan materiaalin määrähän riippuu aina kulloisestakin oppiaineesta. Toisaalta jollakin kurssilla voi luettavaa ollakin vähän, mutta matsku on sitten usein huomattavasti vaikeaselkoisempaa kuin jollakin toisella kurssilla, jossa vaaditaan määrällisesti paljon lukemista. Esim. suomen kirjallisuuden opinnoissa pitää lukea varsin paljon: 1 ov:n kirjallisuuskurssi voi vaatia monta tuhatta sivua luettavaa (useita romaaneja/runoteoksia yms.). Mutta koska kyseessä on suomeksi kirjoitettu tai käännetty kirjallisuus, ei luku-urakka tuolloin ole kovin paha. Vastaavasti vaikkapa joku kirjallisuustieteellinen kurssi taas pitää sivumääräisesti sisällään paljon vähemmän, mutta asia on sitten huomattavankin vaikeaselkoista ja pitkällistä pohdiskelua vaativaa.
Mutta se on totta että pääsykoe on toki kovin eriluonteinen kuin yliopiston tentit ja pääsykokeessa on toki pelissä paljon enemmän kuin jossakin yksittäisessä tentissä.