Olen aiemminkin kirjoittanut tänne samantapaisesta aiheesta. Suunnittelen tarinaa, jossa nuori nainen joutuu vangiksi kaupungin valtauksessa. Hänestä tulee todennäköisesti joksikin aikaa vangitsijansa "mielihyvän lähde". Olen joskus saanut kielteistä kritiikkiä fiktiossa kuvaamastani seksuaalisesta ahdistelusta, koska lukijalla itsellään on ollut ns. lääppimiskokemuksia.
Kysyisin mielipiteitänne seuraavasta asiasta: Missä määrin kirjoittajan tulisi ottaa huomioon tulevien lukijoidensa mahdolliset ahdistavat kokemukset, jos hän on kirjoittamassa tarinaa, jossa tapahtuu jotakin raiskaukseen tai muuhun rikokseen viittaavaa? Olen suunnattoman vaivautunut ajatuksesta, että tarinassani mies uhkaisi naista seksuaalisesti, ja antaisin kyseisen tarinan luettavaksi henkilölle, joka reagoisi tekstiin voimakkaasti, koska olisi itse ahdistelun tai raiskausyrityksen uhri. Enhän voi mitenkään tietää, kuinka moni lukijani on kokenut vastaavaa.
Miten muiden seksuaalista uhkailua tms. sisältäviin fiktioihin on suhtauduttu? Luin viime talvena romaanin, jossa henkilön kerrottiin tappaneen oman äitinsä, ja olin äärimmäisen järkyttynyt. Omassa tarinassani kuvaan myös ihmisuhrirituaaleja, ja toivon todella tulevien lukijoideni ymmärtävän, ettei "voittajan oikeuden" käyttämisestä ole syytä nostaa meteliä, jos kuvattuun kulttuuriin kuuluu ihmisten uhraaminen.
Ennen kuin ryhdytte kauhistelemaan veristä mielikuvitustani, huomautan, että kyse on asteekkikulttuuriin sijoittuvasta fiktiosta.
Kysyisin mielipiteitänne seuraavasta asiasta: Missä määrin kirjoittajan tulisi ottaa huomioon tulevien lukijoidensa mahdolliset ahdistavat kokemukset, jos hän on kirjoittamassa tarinaa, jossa tapahtuu jotakin raiskaukseen tai muuhun rikokseen viittaavaa? Olen suunnattoman vaivautunut ajatuksesta, että tarinassani mies uhkaisi naista seksuaalisesti, ja antaisin kyseisen tarinan luettavaksi henkilölle, joka reagoisi tekstiin voimakkaasti, koska olisi itse ahdistelun tai raiskausyrityksen uhri. Enhän voi mitenkään tietää, kuinka moni lukijani on kokenut vastaavaa.
Miten muiden seksuaalista uhkailua tms. sisältäviin fiktioihin on suhtauduttu? Luin viime talvena romaanin, jossa henkilön kerrottiin tappaneen oman äitinsä, ja olin äärimmäisen järkyttynyt. Omassa tarinassani kuvaan myös ihmisuhrirituaaleja, ja toivon todella tulevien lukijoideni ymmärtävän, ettei "voittajan oikeuden" käyttämisestä ole syytä nostaa meteliä, jos kuvattuun kulttuuriin kuuluu ihmisten uhraaminen.
Ennen kuin ryhdytte kauhistelemaan veristä mielikuvitustani, huomautan, että kyse on asteekkikulttuuriin sijoittuvasta fiktiosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä säästele lukijaa!
Kirjoittajan on mahdotonta tietää kuka hänen tekstejään lukee, joten kirjoita ihan mitä haluat.
Sitä paitsi ihmisoikeudet taisivat olla hieman nykyisestä poikkeavia atsteekkien aikoina?
julkaisuun asti, lukijat lukevat.
Olen lukenut paljon inkoja käsitteleviä kirjoja, heidän kulttuurinsa on niin erillainen, kuin meidän ja jokainen (aikuinen) varmasti sen tajuaa ja jos ei pysty lukemaan loppuun kirjaasi, niin se ei ole sinun ongelmasi.
Kyllä täälläkin osataan.
Nimekkään Suomalaisen mieskirjailijan kirja (rakkausromaani), oli niin raaka, että ensinnäkin ihmettelin sen läpipääsyä kustantamossa ja toisekseen sitä, että kenelle se oli tarkoitettu.
Kirjoita teoksesi, sittenhän näet, kuinka sille käy!
Anna nyt palaa vain. :) Jos esikuvamme olisivat säästelleet sanojaan, lukisimme laameaa shaissea jos lukisimme lainkaan. Sitä paitsi lukijat rakastavat tekstiä, joka säväyttää tavalla tai toisella! Jotkut rakastetuimmista kirjailijoistamme jopa haukkuvat lukijat kirjojensa rivien väleissä tai suoraan - ja lukijat ovat innoissaan.
Anna mennä! Lukija päättää itse mitä lukee. Joku vetää herneen nenäänsä aina, joten älä välitä. Kirjoita.