Tarvitsisin ammattitaitoisten vinkkejä alastonmallin kuvauksiin. Kamerani on eos 350d varustettuna kitti putkella. Kuvaukset tapahtuvat sisätiloissa. Tarkoituksena olisi saada mahdollisimman teräviä ja väreiltään hyviä kuvia. Valaistus on yleensä aina päivänvaloa.
kamerassahan on tuo 7 pisteen tarkennus, mutta kannattaako käyttää sitä vai valita aina joku tietty piste johon tarkentaa?
Entä kannattaako käyttää automaattitarkennusta vai käsintarkennusta?
Sitten tuo valotusajan sekä aukon koon säätö, valotusaika ilmeisestikkin saisi olla mahdollisimman lyhyt jotta mahdolliset tärähdykset ja mallin liikkeet saataisiin minimoitua? ja pitääkö aukon arvo olla peini jotta kuvat tulisivat tarkoiksi syvyysterävyydeltään?
kamerassahan on tuo 7 pisteen tarkennus, mutta kannattaako käyttää sitä vai valita aina joku tietty piste johon tarkentaa?
Entä kannattaako käyttää automaattitarkennusta vai käsintarkennusta?
Sitten tuo valotusajan sekä aukon koon säätö, valotusaika ilmeisestikkin saisi olla mahdollisimman lyhyt jotta mahdolliset tärähdykset ja mallin liikkeet saataisiin minimoitua? ja pitääkö aukon arvo olla peini jotta kuvat tulisivat tarkoiksi syvyysterävyydeltään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Et tunnu tietävän valokuvauksesta mitään, joten turha alkaa kenenkään täällä selitämään. Jos kerran haluat kuvat koko syvyydeltä tarkoiksi, suotittelen vaikka jotain pokkaria ja jalustaa.
No kyllä tossa järkkärissäkin on se automaattiasento eli tekee sellaista jälkeä kuin kamera haluaa, mutta haluaisin nyt opetella paremmin käyttämään sitä kameraa ja jos joku pystyisi sanomaan asetuksista edes jotain suuntaa antavaa niin se auttaisi. olen toki kuvannutkin sillä jonkin verran.
Eihän niiden kuvien tarvitse sieltä taustasta olla teräviä, vaan sen mallin kokonaisuudessaan.
Sinusta noiden neuvojen antamiseen ei näyttäny ainakaan olevan.
Taas yksi ruikku kyselee ohjeita kuvaamiseen. Jospa itse yrittäisit hiukan opetella. Digikameralla tulos on välittömästi nähtävissä. Saattaisit tällä tavalla jopa oppia jotakin.
Tämä on keskustelupalsta. Vastauksesi on trolli. Trolleja ei täällä kaivata.
Jos ihmisellä ei tunnu edes olevan halua itse kokeilla ja opetella kameran käyttöä, sen voi kyllä sanoa. Joa negatiivinen palaute koetaan trolliksi, kannattaa unohtaa järjestelmäkameran käyttö ja siirtyä johonkin helpompaan harrastukseen.
Helpoiten saisit tuohonkin vastauksen, kun käskisit jonkun mallin siihen sängylle vaan makaamaan ja ottaisit niitä kuvia eri asetuksilla ja katsoisit sitten millä asetuksilla tuli parhaat?
Se on ainakin tietääkseni se tapa mitä kaikki digillä kuvaavat käyttävät.
Joskus on pilvisempää, joskus ei, koskaan ei voi tietää millaisia arvoja käytetään jos ei itse ole paikan päällä.
Mutta lähtökohtaisesti kittiobjektiivilla paras piirto on aukolla f8.
Käytä siis sitä.
Jos haluat värit kohdilleen, niin kuvaa RAW kuvia ja säädä ne jälkikäteen koneella.
Muuten AWB (automaattinen valkotasapaino) pitäisi kyllä toimi.
Tarkennus: Käytä vain automaattitarkennusta ja voit kokeilla ottaa muutamia kuvia niin, että kaikki 7 pistettä ovat käytössä, tai sitten niin, että käytät vain esim. keskipistettä, tarkennat haluttuun kohtaan ja kun tarkennus on lukittunut, niin tämän jälkeen liikutat kameraa vaaka/pystysuunnassa niin, että saat halutun rajauksen.
Helpointa vaan kun käytät niitä kaikki pisteitä.
Kun aukkona on f8, niin sitten vain kokeilet, että millä valotusajalla saat sopivasti valoa kuviin.
koska malli on kuitenkin melko paikallaan, niin hyin voi ottaa kuvia jopa 1/100 nopeudella (ellei omat kätesi kauheasti tärise kun on tussua nenän edessä ;-) Mutta kuitenkin pääsääntöisesti kannattaa käyttää niin nopeaa kuin mahdollista.
Ja herkkyys ehdottomasti ISO 100.
Toivottavasti jotain selkoa sait.
Eiköhän noista apuja ole. Pitää käydä kokeilemaan ja harjoittelemaan ja laittaa vaikka kamera jalustalle ettei kädet tärise... ;)
Onneksi täällä on sentään joku joka osaa vastata asiallisesti ja auttaa aloittelevaa kuvaajaa.
... on erittäin hyvä idea ja paljon käytetty henkilökuvauksessa, vaikka tietysti riippuu kuvaustavasta.
Sanoisin, että nakukuvaus on sen verran herkkä laji vallankin jos ei ole ammattimalli, että kannattaa tehdä kuvausjärjestelyt etukäteen niin että voi keskittyä mallinohjaukseen itse kuvaustilanteessa. Eräs hyväksi havaittu tapa on sekin, että pidät kameraa jalustalla ja kun olet rajannut kuvan seisot kameran vieressä katsekontaktissa malliin ja laukaiset kameran sopivana hetkenä jolloin mallia ei jännitä niin paljoa eikä tunnu yksinäiseltä kun kuvaaja häärii piilossa kameran takana.
Minun mielestä kannattaa kuvauspaikka ja valaistus järjestää valmiiksi ja kuvata manuaalivalotuksella rawina ja valkotasapainokin kannattaa säätää manuaalisesti valaistusta vastaavaksi (jälkisäädön tarvetta tietysti tulee jos on sekavaloa). Tämä sen vuoksi, että kuvasarjan valoitus säilyy yhtenäisenä. Muut kuvausasetukset ja järjestelyt riippuu sitten siitä, minkälaista vaikutelmaa haet. Semmoinen nyrkkisääntö on, että kuvan pääkohteen tulee erottua nimenomaa pääkohteena (alastoman naisen kyseessä ollessa uskon sen tulevan havaituksi:-)). Kohteen esille nostamiseen on sitten monia keinoja joista yksi on pidentää mallin ja taustan välimatkaa ja lyhentää kameran ja mallin välimatkaa samalla käyttäen isoa aukkoa jolloin terävyysalueen kapeneminen nostaa kohteen esiin. Toinen tapa on nostaa malli esille valaistus järjestelyllä jossa tausta valaistaan erikseen tai sitten niin, että malli sijaitsee kuvan valoisalla alueella. Taitavasti noita kaikkiakin käyttäen saadaan haluttu vaikutelma. Heijastimien ja varjostimien käyttö on tehokas ja hyödyllinen keino riippumatta siitä käyttääkö vallitsevaa valaistusta tai ei.
No tästä aiheesta voisi vaikka kirjoittaa kirjan (en tosin minä itse) ja itse asiassa on kirjoitettukin. Hae kirjastosta Jussi Aalto: -Kohteena ihminen- siinä on perusteos henkilö ja muotokuvauksen eri tyyloilajeihin ja valaisun hallintaan etc.
Kuten valokuvauksessa yleensäkin niin myös muotokuvauksessa kannattaa noudattaa niukkuuden periaatetta, jolla tarkoitan sitä, että tuo kuvaan elementtejä lisää vain perustellusti ja harkiten. Esim. kuvaa mustavalkoista ja lisää kuvaan väri vasta kun sillä on sommittelun tai sisällön kannalta merkitystä tai käytä mahdollisimman yksinkertaista valaistusjärjestelyä jillä jokainen valaistuselementti mutkistaa tilannetta ja vaatii enemmän taitoa ja kokemusta. Sama pätee kuvassa näkyvään rekvisiittaan.
Kuvaa ja kokeile, sillä tavalla oppii. Kuvaa kuitenkin ajatuksen kanssa sillä räpsimällä ei opi mitään.
vastaajia toki. Mutta kun ei ne tuollaisessa kuvauksessa hae "mahdollisimman teräviä ja väreiltään hyviä kuvia." Mitenpä siis kysymykseesi "osaisi" vastata.
Olen ajatellut hommata tuon canonin 50mm 1,8II putken ja eikö se sopisi hyvin tämän tyyppiseen kuvaukseen? Sillähän saataisiin iso aukko ja näin ollen malli korostuisi paremmin taustasta? Hintakaan ei päätä huimaa.
Entäs jos kuvaan sellaisessa paikassa jossa valaistus on heikko niin kannattaisiko sitä varten hommata lisä salama vai mikä olisi paras vaihtoehto mielestänne?
Tuo on hyvä putki mm. kasvojen kuvaukseen, mutta hieman epäilyttää olisiko se liian kapealainen kokovartalokuvaukseen. Toisaalta ko. putkella on paljon muuta käyttöä, vaikkei tuohon homman hyväksi osoittautuisikaan. Salamaa en suosittele. On vain hyvää tuuria jos onnistut. Yksi ratkaisu voisi olla pari rakennuksilla käytettävää spottiavaloa omalla jalalla seisovassa telineessä. Teline kahdella spotilla ei maksa halpatavarataloissa paljoa. Molempien valojen suuntaa voit säätää erikseen ja mahdollisesti käyttää myös em. heijastinkangasta. Värien kanssa voi tulla ongelmia, mutta mitä et pysty säätämään kamerasta, voit korjata kuvankäsittelyssä.
Eli siis kitti linssi on parempi tuohon tarkoitukseen kuin tuo 50mm 1,8II? Minkälaisia linssejä sitten yleensä käytetään tuollaiseen kokovartalokuvauksissa?
Se 50mm peruskakkula on edullinen ja käyttökelpoinen moneen kuvaukseen. Minusta se kannattaa ilman muuta ostaa. Objetiivien soveltuvuus erilaiseen kuvaukseen riippuu siitä kuvaustavasta ja minkälaista vaikutelmaa haetaan. Kannattaa nyt lukaista pari kirjaa ensin aloita vaikka siitä Aallon kirjasta ennenkuin alat liiaksi välineurheilemaan.
Tuossa ehdotettiin noita raksavaloja, joiden kanssa muutamat harrastelijat ovat askarrelleet. Niiden kanssa kannattaa huomata pari seikkaa: ensinnäkin ne lämpenevät aikalailla, mikä voi muodostaa jopa turvallisuusriskin sisätiloissa joten valot pois päältä kuvauksen välillä ja rajoittaa session pituutta. Teippaa piuhat lattiaan ettei joku ohimennessään potkaise kuumaa valoa nurin ja sytytä studiotasi palamaan. Raksavalojen spektri ei ole paras mahdollinen ainakaan värikuvaukseen joten kannattaa kokeilla vaikka mustavalkokuvaukseen sitä ensin.
Lisäsalama on ihan kannatettava hankinta ja käsisalamalle on käyttöä muuhunkin kuvaukseen. Studiosalamasettejä harrastekäyttää saa alkaen 500€ kahdella välähdyspäällä ja jalustoilla (ne on siis kompaktisalamoita jotka toimivat itsenäisestikin (niissä ei siis ole erillistä voimaosaa)). Tuossa joku väitti salamakuvauksen perustuvan tuuriin, mutta ei se niin ole se perustuu taitoon ja harjaannukseen. Ennen kuin alat tehdä mittavia laiteinvestointeja niin perehdy hiukan aiheeseen ja kuvaa nyt sitä sun mallia (se varmaan tykkää siitä:)).
Ilmainen neuvo: älä kuvaa hämärässä. Valokuvauksen perusidea on se valo. Kun teet muotokuvia tai muuta henkilökuvausta niin sinä voit lähtökohtaisesti vaikuttaa kuvausolosuhteisiin, pidä siis huoli että valoa on saatavilla. Henkiläkuvausta voidaan tehdä vallitsevassa valossa ulkona tai sisällä. Silloin ajatuksena on, että kuvaaja löytää sopivan valon ja käsillä olevin keinoin hyödyntää sitä valoa esim heijastimien tms avulla.
Studiossa on ideana, että kuvaaja voi järjestää valaistuksen haluamakseen. Kokeile sitä kuvausta nyt vaikka vallitsevassa valossa aluksi. Styroxlevyistä, avaruuslakanasta tms. voit askarrella itsellesi edullisesti heijastimia joita kokeilet sijoittaa varjon puolelle. Varot jyrkkää suoraa valoa joko valon hajoittimen avulla tai heijastamalla sitä tai ulkona odotat puolipilvistä säätä tai viet mallin varsoon vaikka puunalle. Ulkona kuvatessa varot ettei kuva-alalle satu liian kirkkaita alueita jotka vievät huomiota mallista. Perinteisiä kliseisiä keinoja nakukuvaukseen on luoda jännitteitä rekvisiitalla sijoittamalla malli vaikkapa myrskyävän meren rannalle ruosteisen ankkurin kanssa tms. ulkokuvaukseen aamu- ja iltavalo on parasta keskipäivä ei ole kuvaajan aikaa. Aamulla n. tunti auringon nousun jälkeen on valo parhaimmillaan ja myös aamu ja iltahämärät on kiinnostavia. Kesäaamuisin on usein sumua tai usvaa joka pehmentää valoa ja luo mielenkiintoisia salaperäisiä tunnelmia joissa on hyvä kuvata alastonta naista (anna sen nukkua yönsä hyvin, että on edukseen;-)).
No kuten totesin, niin tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Tämmöinen neuvominen on vähän hajanaista. Sen neuvon kuitenkin annan, että jos joku sanoo että pitää tehdä juuri näin tai ettei saa tehdä noin ja että hyviä kuvia saadakseen pitää ostaa sitä tätä ja tota, niin älä usko. Milelikuvitus ja kokeilun halu on kuvaajan parhaat kaverit vaikka kalustona olisi millainen pokkari. valmiita vastauksia vain ei ole ja jokainen meistä joutuu nämä asiat opettelemaan. Tyvestä puuhun noustaan.