Jos halusi ostaa asunnon Helsingin kantakaupungista, kannatti tehdä kaupat 11 vuotta sitten.
Vuonna 1996 nettokuukausipalkalla sai kantakaupungista keskimäärin 0,70 neliötä. Tänä keväänä nettopalkalla sai vain 0,43 neliötä.
No eihän tämä ongelma ole, kun laina-ajat ovat 20-30 vuotta. 20 vuodessa on 240 kuukautta ja 30 vuodessa 360 kuukautta. 30 vuodessa yhden ihmisen nettopalkalla hankkii yli 150 neliön asunnon.
Ansioton arvonnousu keskustassa suuri.
Niistä ilmenee, että kantakaupungin asuntohintakäyrä on sojottanut jyrkästi yläviistoon vuodesta 1997 lähtien.
Tällaisen asunnon pari kolme vuotta sitten täysin velaksi ostanut on tietenkin vaurastunut, mutta maksanut korkojen nousuna kyllä kovan hinnan. Vaikka korkotaso edelleenkin on ehkä siedettävä, suhteellinen nousu on parissa vuodessa ollut huomattava.
Berliinissä on mahdollista ostaa 70 neliön jugendkaksio jotakuinkin keskeltä kaupunkia samaan hintaan kuin 20 neliön yksiön Kruununhaasta. Selityskin hintaerolle on: Berliini ei ole kasvanut eikä kasva ainakaan Helsingin vauhtia.
Osuuspankkiekonomisti Timo Lindholm ei usko, että hinnat Helsingin kantakaupungissa laskisivat. Ne ovat nousseet vain tasolle, joka on tyypillinen monissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Helsingissä vain hinnat nousivat myöhemmin kuin muualla.
"Väestö vanhenee ja haluaa palvelujen lähelle. Tässä on yksi syy hintojen nousulle. Toinen on vaurastuminen yleensä ja tuloerojen kasvu. Monet vauraat haluavat asua kantakaupungissa", Lindholm selittää.
Sama mikä näkyy Helsingin keskustassa, näkyy muuallakin Suomessa. Asunto-osakekauppoja tehtiin Suomessa viime vuonna viitisen prosenttia vähemmän, mutta rahaa niihin upposi entistä enemmän.
Asunto on siis hyödyke, jossa ostaja saa enemmällä rahalla yhä vähemmän.
Toki on niin, että alueelliset hintaerot kasvavat. Ei edes Helsingissä kaikki ole kallista, vaan itäisissä kaupunginosissa on olennaisesti halvempia asuntoja.
"Vanhojen vapaarahoitteisten asuntojen keskimääräiset neliöhinnat nousivat viime vuonna 7,9 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen asunto-osakekauppojen keskimääräinen neliöhinta oli 2 782 euroa ja muualla maassa 1 427 euroa", tiedottaa Tilastokeskus tänään.
2 782 euron keskimääräishinta on aivan jotakin muuta kuin Helsingin kantakaupungin 4 250 euron neliöhinta.
Vuonna 1996 nettokuukausipalkalla sai kantakaupungista keskimäärin 0,70 neliötä. Tänä keväänä nettopalkalla sai vain 0,43 neliötä.
No eihän tämä ongelma ole, kun laina-ajat ovat 20-30 vuotta. 20 vuodessa on 240 kuukautta ja 30 vuodessa 360 kuukautta. 30 vuodessa yhden ihmisen nettopalkalla hankkii yli 150 neliön asunnon.
Ansioton arvonnousu keskustassa suuri.
Niistä ilmenee, että kantakaupungin asuntohintakäyrä on sojottanut jyrkästi yläviistoon vuodesta 1997 lähtien.
Tällaisen asunnon pari kolme vuotta sitten täysin velaksi ostanut on tietenkin vaurastunut, mutta maksanut korkojen nousuna kyllä kovan hinnan. Vaikka korkotaso edelleenkin on ehkä siedettävä, suhteellinen nousu on parissa vuodessa ollut huomattava.
Berliinissä on mahdollista ostaa 70 neliön jugendkaksio jotakuinkin keskeltä kaupunkia samaan hintaan kuin 20 neliön yksiön Kruununhaasta. Selityskin hintaerolle on: Berliini ei ole kasvanut eikä kasva ainakaan Helsingin vauhtia.
Osuuspankkiekonomisti Timo Lindholm ei usko, että hinnat Helsingin kantakaupungissa laskisivat. Ne ovat nousseet vain tasolle, joka on tyypillinen monissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Helsingissä vain hinnat nousivat myöhemmin kuin muualla.
"Väestö vanhenee ja haluaa palvelujen lähelle. Tässä on yksi syy hintojen nousulle. Toinen on vaurastuminen yleensä ja tuloerojen kasvu. Monet vauraat haluavat asua kantakaupungissa", Lindholm selittää.
Sama mikä näkyy Helsingin keskustassa, näkyy muuallakin Suomessa. Asunto-osakekauppoja tehtiin Suomessa viime vuonna viitisen prosenttia vähemmän, mutta rahaa niihin upposi entistä enemmän.
Asunto on siis hyödyke, jossa ostaja saa enemmällä rahalla yhä vähemmän.
Toki on niin, että alueelliset hintaerot kasvavat. Ei edes Helsingissä kaikki ole kallista, vaan itäisissä kaupunginosissa on olennaisesti halvempia asuntoja.
"Vanhojen vapaarahoitteisten asuntojen keskimääräiset neliöhinnat nousivat viime vuonna 7,9 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen asunto-osakekauppojen keskimääräinen neliöhinta oli 2 782 euroa ja muualla maassa 1 427 euroa", tiedottaa Tilastokeskus tänään.
2 782 euron keskimääräishinta on aivan jotakin muuta kuin Helsingin kantakaupungin 4 250 euron neliöhinta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tähän asti, siis yli 10 vuottta JOKA PÄIVÄ on kannattanut ostaa oma asunto - pitkällä tähtäimellä, siitä ei ole epäselvyyttä.
Mikä on tilanne 10v sitten asunnon omistajalla
ja saman ajan vuokralla asuneen, joka edelleen odottaa romahdusta? Varallisuudessa melkoinen ero
Kannattaako nyt ostaa asunto? Ei kannata, sillä kauppa on seis ja hinnat laskussa.
niin, näinhän täällä on osa hokenut jo vuosia
ja miten on käynnyt??
Olisiko se yksinkertainen syy sille, että asuntojen hinnat eivät VOI laskea tai edes pysyä nykyisellään se, että kun ihminen ostaa asunnon, hän ottaa lainaa sitä varten, ja koska lainasta tulee todellisia kustannuksia (200000 lainasta 25 vuodelle tulee kustannuksia noin 140000 euroa, verovähennystenkin jälkeen 100000), asunnon uusi minimimyyntihinta (ellei myy tappiolla) on ostohinta+kulut, eli tuossa tapauksessa 200000+100000=300000.. Uusi myyntihinta siis on oltava 1.5 kertainen ostohintaan pelkästään omilleen pääsemiseksi. Sitten vielä 2-5% inflaatio per vuosi, niin tuolla selittyy asuntojen myyntihintojen nousu.
Ihmisten palkat eivät nouse tuota vauhtia, joten asunnot tulevat pakosti kalliimmiksi verrattuna palkkoihin ajan kuluessa. Mitä korkeammat lainojen korot, sitä nopeammin.