onko muilla

pelko unohtuu, tulee toinen...en oo ees mikään äärimmäisen pelokas ihminen noin yleensä, mutta nykyään, kun ei enää "niin tarvitse "pelätä keskenmenoa, tulehdusta, lapsiveden tihkuttelua,liukastumista jäätiköllä, listeriaa yms., onkin mulle tullut pelko siitä että lapsi syntyy liian varhaisilla viikoilla. KÄÄK! ja pelot varmaan jatkuu vaan, kun lapsi syntyy ja kasvaa... täytyy yrittää vaan opetella jotenkin pikkasen rennompi asenne.

Joulukuussa meni kesken edellinen ja nyt uusi raskaus alussa, vko 8 6. TODELLAKIN pelottaa. Välillä ahdistaa niin etten uskalla edes toivoa mitään, koska pelkään että joudun pettymään. En kertakaikkiaan KESTÄ tätä odotusta kun miettii vain et miten tulee käymään, kuoleeko tämäkin vai sujuuko kuitenkin hyvin. Tuntuu et mulla ois suurempi keskenmenoriski koska yks on jo ollut, kuin niillä joilla ei ole mennyt kesken. Vaikka eihän se niin ole.

En uskalla iloita yhtä räiskyvästi kuin ekalla raskauskerralla (meillä on jo yksi lapsi) jolloin naiivisti oletin, että vauva tietysti syntyy. Nyt tuntuu et kaikki on todella kohtalon käsissä, mitään en voi tehdä kuin odottaa ja toivoa parasta. Tuttuni odottaa myös ja hehkuu ilosta, mut musta tuntuu etten uskalla iloita kauheasti ja kertoa tästä raskaudesta ihmisille, etten joudu sitten mahdollisesti myöhemmin kertomaan myös huonoja uutisia.

Lienee aika normaalia kuitenkin km:n kokeneena tällaiset mietteet. Itse ajattelen, et kunhan tästä nyt pääsen viikon 12 yli ja np-ultra sujuu hyvin, niin ollaan jo paljon selvemmillä vesillä..

Mulla on nyt jo näin alussa ihan uskomaton mahapömppö, kun muuten olen tosi hoikka. Sen johdosta on TOSI monet jo arvanneet tilani, mikä vähän harmittaa koska olisin halunnut odotella vielä uutisen levittämistä ja pitää matalaa profiilia, kunnes viikkoja on enemmän.

Mut toivotetaan onnea toisillemme ja koitetaan jättää ne turhat murehtimiset... Vauvalle kuitenki parasta jos mieliala on korkealla..! :)