On hyvä, ettei ihmisen sisin ole avoimena kaikkien nähtävissä, etteivät uteliaat pääse sinne kurkistamaan ja arvostelijat lyömään.
On kuitenkin vahinko jos ihmisen sisinpään ei pääse kukaan. Aivan yksinäinen ihminen jonka sisimmässä ristiriidat huutavat, on liian altis synkkyydelle ja epätoivolle.
On kuitenkin vahinko jos ihmisen sisinpään ei pääse kukaan. Aivan yksinäinen ihminen jonka sisimmässä ristiriidat huutavat, on liian altis synkkyydelle ja epätoivolle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilmaisit kyseisen asian lyhyesti ja ytimekkäästi, yksinkertaisesti hienosti! :) Olen aivan samaa mieltä tuosta. Niin se menee. Kultainen keskitie on aika vaikeaa löytää, koska yleensä ihminen taipuu enemmän jompaankumpaan suuntaan, joko sulkeutuneeseen persoonallisuuteen tai avoimeen. Itse taivun avoimeen, mutta tuntuu välillä, että ihan kuin siihen olisi tulossa muutos. Muutos päinvastaiseen.
ovat ne jotka ihan erakkona asua haluaa. Valitettavan moni vaan joutuu yksinoloon tottumaan. Ehkä jo elämän alkutaipaleella luottamus ihmisiin kadonnut plus se, ettei ehkä edes perusturvallisuutta saanut.
Mitenkähän paljon vaikuttanee myös se, ettei
enää eletä maaseudun ja luonnon yhteydessä, vaan
eristäydytään kaupungin kerrostaloihin.
Nykyisin ei juuri naapuriakaan tunneta.
Kyllä elämä oli aikaisemmin paljon ihmisläheisempää. Oli talkoohenkeä ja muutakin
lähipiirin auttamista ja tukemista.
Kaikkein pahinta jos ei edes omat sukulaiset
välitä pitää yhteyttä. Kyllä tää maailma on
mennyt "kylmäksi" paikaksi.
Joskus kun olen katsonut ns. kolmannen maailman
ihmisten elinoloista kertovia dokumentteja,
niin kuin jostain alkuperäiskansoista tms. niin kateiksi käy kun niillä se yhteisö-elämä on viel
hyvin ihmis-läheistä. Puutteista ja vaatimattomista elinoloista huolimatta ovat
onnellisen tuntuisia.