Luin mielenkiintoisen kirjoituksen "Lauttakylä"-lehdestä, missä käsiteltiin artikkelissa naispappeutta. Hallintotieteiden tohtori Kauko Heuru käsitteli aihetta 3.5.2007 Hänen tekstiään:
">>>>Alkukirkossa pappisvirka oli avoin vain miehille. Tämä ei merkinnyt naisten syrjimistä. Ise asiassa naisen asema oli seurakunnassa huomattavasti merkittävänpi kuin mitä yleensä tiedetään.
Suomen ev.lut.kirkko mahdollisti naispappeuden vuonna 1986 pidetyssä kirkolliskokouksessa. Juridisella kielellä sanottuna se muutti pappisviran yleisiä kelpoisuusehtoja. Tämä tehtiin äänin 87 - 21. Sen seurauksena muodostui kaksi pappisvirka käsitystä, Enemmistön mukaan pappisvirka on mahdollinen niin naiselle kuin miehelle.
Vähemmistöön jääneet olivat alkukirkon näkemyksen kannalla. Heihin kuuluneet papit ovat noudattaneet ns. vähemmistökäytäntöä eli kieltäytyneet toimittamasta papin tehtävää naispapin kanssa. Kirkko ei näytä hyväksyvän tätä.
Kahdesta erilaisesta käsityksestä johtuen naispappeuden liittyviä kiistoja on syntynt tavan takaa.
Mistä oikeastaan on kysymys?
Julkisessa keskustelussa Naispappeuden puolesta vedotaan Raamatun tulkinnan lisäksi Suomen perusoikeudeksi syrjintään kieltoon, jossa naisen ja miehen tasavertaisuus ilmastaan.
Toisella tavalla ajattelevat leimataan herkästi tasa-arvon vastustajiksi ja kenties jopa rasisteiksi. Perimmiltään tästä ei ole kysymys.
Oleellista naispappeuden vastustamisessa ei ole ollut loukkaamisen tarkoitus, vaan Raamatusta saadun vakaumuksen ilmaiseminen.
Kirkon tunnusta koskeva kirkkolain säännös(1:1). Sen mukaan Suomen ev.lut. kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuskirjoissa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Huomaamme, että tässä lainkohdassa normiperustaksi myönnetään myös teologinen aines.
Naispappeuden kiistävät papit vetoavat Raamatun sitoutuneeseen omaantuntoonsa. Kenties monikaan ei tiedä, että Suomen perustuslaki näyttää antavan heille suojaa, Se asettaa uskonnon ja omantunnon vapauden aivan omaan asemaansa. Siinä nimittäin säädetään, ettei kukaan ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon HARJOITTAMISEEN (11 §). Säännöstä voidaan tulkita niin, että perusoikeutena oleva kielto koskee myös uskonnonkunnan sisäisiä uskonnonharjoittamista ja myös pappeja.
Kiistan syvin ydin ulottuu luterilaisen kirkon suhtautumiseen traditioon eli perinteeseen. Kristillisen uskon perustaksi myönnetään vain Raamattu. perinteen merkitys kiistetään tai unohdetaan. Kuitenkin Raamattu(eritoten Uusi Testamentti) on kirkollisen perinteen aikaansaannos. Se on osa traditiota. Niin kuin käsiteltävä oleva kiista osoittaa...
Niissä kirkoissa, joissa uskon perustaksi hyväksytään sekä Raamattu että traditio, naispappeuskiistaa ei ole syntynyt siitä yksinkertaisesta syystä, ettei pappisviran kelpoisuusehdoissa ole mitään ongelmaa. Tradition valossa asian on täsin selvä; pappisvirka on mahdollinen vain miehelle.
Oikeastaan täytyy ihmetellä luterilaisen kirkon kiivautta varsinkin kun kirkolliskokouksen hyväksymän ponnen mukaan kirkon ykseys edellyttää toimintavapauden myöntämisen myös naispappeuden vastustajille.
Ekumenia, joka pyrkii poistamaan kristittyjen hajanaisuuden, on kokenut paaviuden suurimmaksi esteeksi. Naispappeus on nyt nousemassa toiseksi vaikeudeksi. Kannattaako Suomen luterilaisen kirkon vielä korottaa tätä estettä?
Eikö olisi viisaampaa säilyttää myös kristillistä perinnettä edustavien TOIMINNANVAPAUS?
">>>>Alkukirkossa pappisvirka oli avoin vain miehille. Tämä ei merkinnyt naisten syrjimistä. Ise asiassa naisen asema oli seurakunnassa huomattavasti merkittävänpi kuin mitä yleensä tiedetään.
Suomen ev.lut.kirkko mahdollisti naispappeuden vuonna 1986 pidetyssä kirkolliskokouksessa. Juridisella kielellä sanottuna se muutti pappisviran yleisiä kelpoisuusehtoja. Tämä tehtiin äänin 87 - 21. Sen seurauksena muodostui kaksi pappisvirka käsitystä, Enemmistön mukaan pappisvirka on mahdollinen niin naiselle kuin miehelle.
Vähemmistöön jääneet olivat alkukirkon näkemyksen kannalla. Heihin kuuluneet papit ovat noudattaneet ns. vähemmistökäytäntöä eli kieltäytyneet toimittamasta papin tehtävää naispapin kanssa. Kirkko ei näytä hyväksyvän tätä.
Kahdesta erilaisesta käsityksestä johtuen naispappeuden liittyviä kiistoja on syntynt tavan takaa.
Mistä oikeastaan on kysymys?
Julkisessa keskustelussa Naispappeuden puolesta vedotaan Raamatun tulkinnan lisäksi Suomen perusoikeudeksi syrjintään kieltoon, jossa naisen ja miehen tasavertaisuus ilmastaan.
Toisella tavalla ajattelevat leimataan herkästi tasa-arvon vastustajiksi ja kenties jopa rasisteiksi. Perimmiltään tästä ei ole kysymys.
Oleellista naispappeuden vastustamisessa ei ole ollut loukkaamisen tarkoitus, vaan Raamatusta saadun vakaumuksen ilmaiseminen.
Kirkon tunnusta koskeva kirkkolain säännös(1:1). Sen mukaan Suomen ev.lut. kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuskirjoissa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Huomaamme, että tässä lainkohdassa normiperustaksi myönnetään myös teologinen aines.
Naispappeuden kiistävät papit vetoavat Raamatun sitoutuneeseen omaantuntoonsa. Kenties monikaan ei tiedä, että Suomen perustuslaki näyttää antavan heille suojaa, Se asettaa uskonnon ja omantunnon vapauden aivan omaan asemaansa. Siinä nimittäin säädetään, ettei kukaan ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon HARJOITTAMISEEN (11 §). Säännöstä voidaan tulkita niin, että perusoikeutena oleva kielto koskee myös uskonnonkunnan sisäisiä uskonnonharjoittamista ja myös pappeja.
Kiistan syvin ydin ulottuu luterilaisen kirkon suhtautumiseen traditioon eli perinteeseen. Kristillisen uskon perustaksi myönnetään vain Raamattu. perinteen merkitys kiistetään tai unohdetaan. Kuitenkin Raamattu(eritoten Uusi Testamentti) on kirkollisen perinteen aikaansaannos. Se on osa traditiota. Niin kuin käsiteltävä oleva kiista osoittaa...
Niissä kirkoissa, joissa uskon perustaksi hyväksytään sekä Raamattu että traditio, naispappeuskiistaa ei ole syntynyt siitä yksinkertaisesta syystä, ettei pappisviran kelpoisuusehdoissa ole mitään ongelmaa. Tradition valossa asian on täsin selvä; pappisvirka on mahdollinen vain miehelle.
Oikeastaan täytyy ihmetellä luterilaisen kirkon kiivautta varsinkin kun kirkolliskokouksen hyväksymän ponnen mukaan kirkon ykseys edellyttää toimintavapauden myöntämisen myös naispappeuden vastustajille.
Ekumenia, joka pyrkii poistamaan kristittyjen hajanaisuuden, on kokenut paaviuden suurimmaksi esteeksi. Naispappeus on nyt nousemassa toiseksi vaikeudeksi. Kannattaako Suomen luterilaisen kirkon vielä korottaa tätä estettä?
Eikö olisi viisaampaa säilyttää myös kristillistä perinnettä edustavien TOIMINNANVAPAUS?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos arkkipiispa Paarma ajaa ulos kirkosta Raamatun saanaan omantuntosa perustavat papit pois kirkosta tapahtuu niin, se tapahtuu vain Suomen Perustuslakia rikkomalla,
Hallintotieteiden tohtori Kauko Heurun mukaan:
"Suomen perustuslaki näyttää antavan heille suojaa, Se asettaa uskonnon ja omantunnon vapauden aivan omaan asemaansa. Siinä nimittäin säädetään, ettei kukaan ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon HARJOITTAMISEEN (11 §). Säännöstä voidaan tulkita niin, että perusoikeutena oleva kielto koskee myös uskonnonkunnan sisäisiä uskonnonharjoittamista ja myös pappeja."
sanon tähän puupappina:
Mielenkiintoista nähdä tuleeko ev.lut.kirkosta Perustuslain rikkoja, kun se yrittää puhdistaa Raamattuun uskovat papit ulos kirkosta.
"Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, YHDEN VAIMON MIES, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan," 1. Tim. 3:2
No, jos niin käy, tulkaa Helluntaiseurakuntaan, niin muutetaan koko maailmankohtalo yhdessä evankeliumin kautta väkevässä Jeesus Kristuksen nimessä. Takaan, että on Hyvä Henki ja Jeesuksen oppi. Soitellaan.
Eli siis sinkkupapit pois kirkoista!
Kun kirkko hyväksyi jo 1980-luvulla että naiset saavat toimia pappeina, niin tätä päätöstä ei voi enää purkaa. Ei kannata opiskella enää papiksi kenenkään, joka ei voi naispapin kanssa työskennellä tai sitten voi toimia maallikkosaarnaajan ajossakin paikassa.
Mutta koska asiasta on tehty 20v sitten jo päätös, turha sitä enää perua. Raamattu ei anna yksiselitteistä vastausta naispappeuskysymykseen, sillä naisia on toiminut profeettoina, Paavalillakin oli lähimpinä työkavereina naisia ja hän ei vain halunnut, että naiset saarnaavat hiukset auki.
Turha sillä tavalla sukupuoleen nyt katsoa, koska ei Jeesuskaan naisia halveksinut ei kylläkään naisten asemaa sillä tavalla erityisesti parantanutkaan ja apostolit olivat miehiä, moni mielellään naimatonkin. Mutta oli Jeesuksella esim.Maria tärkeä henkilö opetuslasten joukossa.
Mutta kun Sana on oikeaa niin saarnasipa sitten nainen tai mies, nin samapa tuo kai useimmille on. Luther ei vissiin hyväksynyt naispappeutta. Tärkeää on papin oma henkilökohtainen usko ja sen myötä hän saa voimia tehtä työtään. Koska kirkko siis on suostunut naispappien toimintaan kirkossa, turha siitä enää valittaa ja miksi lukea papiksi jos ei halua naispappien kanssa tehdä työtä? Voihan perustaa oman kirkonkin jos ei naisia missään nimessä halua pitämään jumalanpalvelusta vaikka se eri kirkko repii jälleen uudelleen lisää tätä koko kristikuntaa hajalleen ja alkaa taas ne väittelyt kuka pääsee missä joukossa taivaaseen. Herätysliikkeiden kohdalla, mm.lestdiolaisuudessa nämä monet hajannukset ovat juuri sen tulosta, kun alkaa kisa kuka on oikeassa, kuka väärässä ja kuka pääsee taivaaseen. Se taas ei ole sitä kristittyjen yhteyttä rakentamassa, mitä Jeesuskin toivoi omillaan olevan.
..ne, jotka omantunnon tähden ovat tarkkoja Raamatun sanan edessä. Ei heitäkaan saa tuomita kylmästi ulos. Ehkä nyt, onkin rasistinen hyökkäys heitä vastaan, kuten Heuru kirjoittaa:
>>>"Vähemmistöön jääneet olivat alkukirkon näkemyksen kannalla. Heihin kuuluneet papit ovat noudattaneet ns. vähemmistökäytäntöä eli kieltäytyneet toimittamasta papin tehtävää naispapin kanssa. Kirkko ei näytä hyväksyvän tätä.
Kahdesta erilaisesta käsityksestä johtuen naispappeuden liittyviä kiistoja on syntynt tavan takaa.
Mistä oikeastaan on kysymys?
Julkisessa keskustelussa Naispappeuden puolesta vedotaan Raamatun tulkinnan lisäksi Suomen perusoikeudeksi syrjintään kieltoon, jossa naisen ja miehen tasavertaisuus ilmastaan.
Toisella tavalla ajattelevat leimataan herkästi tasa-arvon vastustajiksi ja kenties jopa rasisteiksi. Perimmiltään tästä ei ole kysymys.
Oleellista naispappeuden vastustamisessa EI OLE OLLUT LOUKKAAMISEN TARKOITUS, vaan Raamatusta saadun vakaumuksen ilmaiseminen.">"Naispappeuden kiistävät papit vetoavat Raamatun sitoutuneeseen omaantuntoonsa. Kenties monikaan ei tiedä, että Suomen perustuslaki näyttää antavan heille suojaa, Se asettaa uskonnon ja omantunnon vapauden aivan omaan asemaansa. Siinä nimittäin säädetään, ettei kukaan ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon HARJOITTAMISEEN (11 §). Säännöstä voidaan tulkita niin, että perusoikeutena oleva kielto koskee myös uskonnonkunnan sisäisiä uskonnonharjoittamista ja myös pappeja.">>>>
kun ihmisen ja Jumalan väliseen uskon on saatava harjoittaa puututta siihen painostamalla, syrjinnällä ja kiristyksessä. Muuten kaikki piispat joutuu vankilaan, eivätkä pääse ehkä sieltä koskaan pois. Ei kannata syyttä miehiä, joilla on vielä omatunto, uskon heidän olevan harvinaisia nyky Suomessa. Heille tulisi antaa verovapautta tai muuta kunniaa. Sillä uskon, että he osoittavat esimerkillään sitä suurinta rakkautta naisille suoden heille mieluummin nauttia niistä oikeista virkoista, missä he voivat olla Raamatunkin mukaan omanomantunnon kassa sopusoinnissa.
Ruotsissa tiedetään naispappien itsemurha tilastot, mutta niitä ei uskalleta julkaista. "Hedelmistä puu tunnetaan"
väitit:
>>"Koska kirkko siis on suostunut naispappien toimintaan kirkossa, turha siitä enää valittaa ja miksi lukea papiksi jos ei halua naispappien kanssa tehdä työtä? Voihan perustaa oman kirkonkin jos ei naisia missään nimessä halua pitämään jumalanpalvelusta vaikka se eri kirkko repii jälleen uudelleen lisää tätä koko"
Kuitenkin tuohon uskonnon harjoittamista koskevaan vapauteen liittyy sellainen tekijä, ettei saa harjoittaa mitään lain vastaista. Esim. saatanan palvoja ei saa teurastaa eläinuhreja metsässä kiduttamalla koska se olisi lain vastaista.
Samoin miespappi kieltäytyessään työskentelemään naisen kanssa, hän rikkoo syrjimistä koskevaa lakia.
sen naisen kaa, olipa se sitten pappi tai tavallinen huora. Lähdenkin tästä lukemaan papiksi.