Katselen tuoreita silmuja,
kumarrun
kosketan sammalta
Havumetsää, siellä täällä koivuja
Lintu visertää, nimetön
siivekäs
Olit ehkä kymmenen ja minä kaksitoista
seikkailimme keilahallin nurkilla,
vuosia myöhemmin tapasimme
toisenlaisissa kuvioissa
Janne
Multa tuoksuu niin voimakkaasti,
pyyhkäisen
poskeltani kyyneleen
Ja entä sitten sinä, niin, sinutkin muistan
Neljätoistavuotiaina tutustuimme,
minulla on yhä albumissani muutama kuva sinusta,
Jouni S.
Tuoreiden silmujen alla
kyynelten virta
Sinä sait Hiv:n poikakaveriltasi
käyttäessänne samaa piikkiä
Valpuri
Janne tukehtui oksennukseen auton takapenkillä,
Jounia ammuttiin haulikolla päähän
muutama päivä sen jälkeen kun hän viimeistä kertaa oli käynyt
luonani, nukkui keittiöön laittamallani patjalla
Ja rakkaan Valpurin Hiv puhkesi AIDSiksi
Koskettelen hautakivien kylmiä pintoja,
lintu visertää, nimetön
- -
Hyvää yötä.
R A K A S T A K A A
kumarrun
kosketan sammalta
Havumetsää, siellä täällä koivuja
Lintu visertää, nimetön
siivekäs
Olit ehkä kymmenen ja minä kaksitoista
seikkailimme keilahallin nurkilla,
vuosia myöhemmin tapasimme
toisenlaisissa kuvioissa
Janne
Multa tuoksuu niin voimakkaasti,
pyyhkäisen
poskeltani kyyneleen
Ja entä sitten sinä, niin, sinutkin muistan
Neljätoistavuotiaina tutustuimme,
minulla on yhä albumissani muutama kuva sinusta,
Jouni S.
Tuoreiden silmujen alla
kyynelten virta
Sinä sait Hiv:n poikakaveriltasi
käyttäessänne samaa piikkiä
Valpuri
Janne tukehtui oksennukseen auton takapenkillä,
Jounia ammuttiin haulikolla päähän
muutama päivä sen jälkeen kun hän viimeistä kertaa oli käynyt
luonani, nukkui keittiöön laittamallani patjalla
Ja rakkaan Valpurin Hiv puhkesi AIDSiksi
Koskettelen hautakivien kylmiä pintoja,
lintu visertää, nimetön
- -
Hyvää yötä.
R A K A S T A K A A
Vastaukset 2
Vanhimmat
varpaasi
peiton alta pilkistävät
yöpöydällä kello raksuttaa
mennyttä aikaa
laitan käden poskelle
katselen
asioita joita ei enää ole
niin kuin jalkaasi
suudelmaa jonka
painan poskelle hapuillen
ja käteni hyväilevää liikettä
pyöreän rintasi päällä
muistan
vaikka kasvosi punastuivat
ja hengityksesi tiheni
vetäydyit kauemmas
pukeuduit raitasukkiin
ja ruskeaan tai oranssiin hameeseen
joskus harvemmin housupukuun
ovi kolahti lähtiessäsi töihin
kävelen vessaan
ja vavahdellen kuin
horkassa
vuodatan kaipaukseni lavuaariin
milloin päivät lakkaavat olemasta loputtomia varjoja
nuotion sammuttua
ei kohta enää tunneta savuavien
kekäleiden hajua
ruusu on kuollut
laulakaa surullisesti ruusulle
ei kukkasten
mutta itsenne tähden
kun päivät lipuvat läpi huoneen
ja maalatut hymyt väreilevät
mykistyneinä oven suussa
uskaltakaa
laulaa jälleen
ja ensimmäistä kertaa
huomaatko
ei ole enää mitään
paettavaa
jos joskus tulisit todella vierailulle,
jättäisit itsesi kotiin
ja astuisit
ovesta ihmisenä,
ottaisit minutkin huomioon
silloin
painaisin pääni kainaloosi,
jota ei ole
itkisin tukahdutetut itkuni, enkä
pelkäisi kertoa
mikä minua pelottaa
piirrän kämmeneesi kirjainmerkkejä
piirrän kämmeneesi kirjainmerkkejä
sormenpäällä,
arvaa mitä kirjoitin, etkö arvaa, minä kerron
tämä runo on vain unta,
sielumme etäällä, etäällä toisistaan
kohisevat
kadonnut ihosi on nuottiviivasto
jolle kirjoitan
kaipauksen merkein
kuumia suudelmia ja ahnaita
kosketuksia
nuotti nuotilta
syleilen
kipeästi kirskun
toukokuun etäistä säveltä
aamulla
lintujen kuoro,
verhon läpi siivilöityvä valo
sinun kätesi muisto
varpaasi
peiton alta pilkistävät
yöpöydällä kello raksuttaa
mennyttä aikaa
laitan käden poskelle
katselen
asioita joita ei enää ole
niin kuin jalkaasi
suudelmaa jonka
painan poskelle hapuillen
ja käteni hyväilevää liikettä
pyöreän rintasi päällä
säveltä
aamulla
lintujen kuoro
verhon läpi siivilöityvä valo
sinun kätesi muisto
illalla
kaipaus kipeämpi,
puiden liike maailman
pimeässä
hidas tanssi
tähän
itkuuni nukahdan
päivät lakkaavat olemasta loputtomia varjoja
kun en enää
kysy
mitään
sinä vastaat peiton alta
tule
mennään yhdessä
sinne missä mitään ei ole,
sanojen pimeään
Rakastamme tänäänkin.
Hyvää yötä.