En provoa tässä yhtään mitään vaan puhun ihan tosissani, joten asiaan:
Olen sitä mieltä että lasten hankkiminen on suuri virhe, koska liian montaa lasta odottaa aika vittumainen elämä tulevaisuudessa. Maailma on meinaan muuttumassa sellaiseksi. Sitä paitsi, oletteko koskaan miettineet miksi tänne pitäisi syntyä vain kuolemaan joku päivä, koska sitähän elämä lopulta vain on. Valmentautumista kuolemaan ja useimmille se tulee vielä aika karmealla tavalla.
Kun te haaveilette siitä perheenlisäyksestä, oletteko ajatelleet sitä tenavaakin? Missä se joutuu elämään ja miten jos se esimerkiksi ei kykene itsenäistymäänkään syystä tai toisesta siinä yhteiskunnan asettamassa, täysin keinotekoisessa 18, tai viimeistään 21 vuoden aikarajassa? Oletteko valmiita sietämään esimerkiksi vammaista lasta, tai kotona loisivaa, henkisesti rikkonaista syrjäytynyttä näköpiirissänne, jos esimerkiksi koulu- ja työelämä ottaa silkkaa vittumaisuuttaan hommakseen nussia pikkuenkelinne niin seinänrakoon, ettei se sieltä ikinä nouse pois, vaan saattaapa jopa sortua päihdehelvettiin ja pahimmassa tapauksessa tehdä näyttävän itsemurhan. Oletteko lisäksi panneet merkille että maailma tulee kokemaan tulevaisuudessa varmasti hyvin kovia mullistuksia joiden myötä monelle, aiemmin etuoikeutetussa asemassa olleelle tulee kovat ajat? Venäjä on alkanut uhoamaan jälleen, enkä yllättyisi jos sieltä alkaisi taas vihamielinen liikehdintä tännekin päin, näin Viron viime tapahtumien valossa. Miettikääpä miltä kuulostaisi sota lapsiperheen näkökulmasta.
Entäpä sitten kasvihuoneilmiö? Ilmaston lämpiäminen joka on muuttava koko maailmaa, valitettavasti negatiivisempaan suuntaan köyhyyden ja pulien muodossa kun erilaiset luonnonmullistukset lisääntyvät ja voimistuvat niin hurjiin mittasuhteisiin että mm. ruoantuotanto ja talouselämä alkavat siitä kärsiä, mihin ihmiskunta ei ole selvästikään silti valmistautunut, tokko edes halunnutkaan kun siinä pitäisi luopua omista eduistaan. Mikä tuokin meidät aiheeseen inhimillinen itsekkyys ja suoranainen pahuus.
Mikä saa esimerkiksi sinut, lukijan vakuuttuneeksi siitä, että juuri teidän perheellenne ja tenavallenne käy hyvin? Voitte aivan hyvin joutua olosuhteiden ja toisten ihmisten vittumaisuuden uhreiksi. Ovatko raha-asianne kunnossa, jottei tarvitse tulla riippuvaiseksi toisista, koska kukaan ei teitä auta, se on saletti. Se on tämän päivän tapa. Talvisodan henkeä ei tunneta enää. Onko työelämänne vakaalla pohjalla, jottei leipä pöydästänne otakin ja karkaa Kiinaan tai Intiaan? Onko puoliso uskollinen, jottei mahdollinen uskottomuustapaus revi perhettä hajalle ja synnytä vanhempien katkeruuden keskellä elävää yksinhuoltajan tenavaa? Joko te vanhemmat olette opetelleet pois siitä bile-elämästä, jottei se jatkuvalla viihteellä oleminen synnytäkin alkoholistiperhettä, jossa eläminen onkin kuulkaa sitten todella vittumaista.
Sellainen elämä ei nimittäin opeta muuta kuin sen katkeruuden. Ja vaikka sellaisista oloista tulleet ihmiset voivatkin olla hyvin vahvoja ja itsenäisiä, on näiden ihmisten päällimäinen luonteenpiirre aina se kovan elämän jättämä katkeruus, joka on pilaava sen lapsen elämän vielä aikuisenakin mm. epäonnisina parisuhteina ja mahdollisesti vaikeuksina sopeutua työelämän ilmapiiriin.
Lasten hankinta ei ole mikään pikkujuttu ja useimmat ovatkin siihen hommaan täysin kelvottomia. Onko sinulla, lukija, valmiudet? Oletko valmis uhraamaan aivan kaiken sen pikku enkelisi eteen, kaiken rahasta terveyteesi saakka jos niikseen tulee? Tarvittaessa vaikka sinne vanhuusikään asti? Koska sitä vanhemmuus on. Se on viime kädessä aina oma päätöksenne/mokanne ja täysin pyyteetöntä työtä ja uhreja koko loppuikä ja jos väität vastaan tälle tosiseikalle, olet jo lähtökohtaisesti liikkeellä väärällä asenteella. Vanhemmuus on elinikäistä, se ei pääty maagisesti johonkin keinotekoiseen ikärajaan eikä varsinkaan siihen jos tenava ei täytäkään TEIDÄN sille asettamia unelmia.
Eli miten on, vieläkö tämän saarnan jälkeen tekee mieli jälkikasvua ja tuntee selviävänsä siitä? Jos vastaus on kyllä, niin lykkyä pyttyyn sitten, itsestäni olen täysin varma etten pystyisi täyttämään omia ihanteitani ja olenkin sitä mieltä, että lasten hankinta pitäisi jotenkin saada jonkin virallisen tahon valvomaksi etuoikeudeksi joka on ansaittava, jotta saataisiin kaiken maailman sosiaalitapaukset siistittyä pois jo silloin kun sen saisi tehtyä kaikkein inhimillisimmin.
Olen sitä mieltä että lasten hankkiminen on suuri virhe, koska liian montaa lasta odottaa aika vittumainen elämä tulevaisuudessa. Maailma on meinaan muuttumassa sellaiseksi. Sitä paitsi, oletteko koskaan miettineet miksi tänne pitäisi syntyä vain kuolemaan joku päivä, koska sitähän elämä lopulta vain on. Valmentautumista kuolemaan ja useimmille se tulee vielä aika karmealla tavalla.
Kun te haaveilette siitä perheenlisäyksestä, oletteko ajatelleet sitä tenavaakin? Missä se joutuu elämään ja miten jos se esimerkiksi ei kykene itsenäistymäänkään syystä tai toisesta siinä yhteiskunnan asettamassa, täysin keinotekoisessa 18, tai viimeistään 21 vuoden aikarajassa? Oletteko valmiita sietämään esimerkiksi vammaista lasta, tai kotona loisivaa, henkisesti rikkonaista syrjäytynyttä näköpiirissänne, jos esimerkiksi koulu- ja työelämä ottaa silkkaa vittumaisuuttaan hommakseen nussia pikkuenkelinne niin seinänrakoon, ettei se sieltä ikinä nouse pois, vaan saattaapa jopa sortua päihdehelvettiin ja pahimmassa tapauksessa tehdä näyttävän itsemurhan. Oletteko lisäksi panneet merkille että maailma tulee kokemaan tulevaisuudessa varmasti hyvin kovia mullistuksia joiden myötä monelle, aiemmin etuoikeutetussa asemassa olleelle tulee kovat ajat? Venäjä on alkanut uhoamaan jälleen, enkä yllättyisi jos sieltä alkaisi taas vihamielinen liikehdintä tännekin päin, näin Viron viime tapahtumien valossa. Miettikääpä miltä kuulostaisi sota lapsiperheen näkökulmasta.
Entäpä sitten kasvihuoneilmiö? Ilmaston lämpiäminen joka on muuttava koko maailmaa, valitettavasti negatiivisempaan suuntaan köyhyyden ja pulien muodossa kun erilaiset luonnonmullistukset lisääntyvät ja voimistuvat niin hurjiin mittasuhteisiin että mm. ruoantuotanto ja talouselämä alkavat siitä kärsiä, mihin ihmiskunta ei ole selvästikään silti valmistautunut, tokko edes halunnutkaan kun siinä pitäisi luopua omista eduistaan. Mikä tuokin meidät aiheeseen inhimillinen itsekkyys ja suoranainen pahuus.
Mikä saa esimerkiksi sinut, lukijan vakuuttuneeksi siitä, että juuri teidän perheellenne ja tenavallenne käy hyvin? Voitte aivan hyvin joutua olosuhteiden ja toisten ihmisten vittumaisuuden uhreiksi. Ovatko raha-asianne kunnossa, jottei tarvitse tulla riippuvaiseksi toisista, koska kukaan ei teitä auta, se on saletti. Se on tämän päivän tapa. Talvisodan henkeä ei tunneta enää. Onko työelämänne vakaalla pohjalla, jottei leipä pöydästänne otakin ja karkaa Kiinaan tai Intiaan? Onko puoliso uskollinen, jottei mahdollinen uskottomuustapaus revi perhettä hajalle ja synnytä vanhempien katkeruuden keskellä elävää yksinhuoltajan tenavaa? Joko te vanhemmat olette opetelleet pois siitä bile-elämästä, jottei se jatkuvalla viihteellä oleminen synnytäkin alkoholistiperhettä, jossa eläminen onkin kuulkaa sitten todella vittumaista.
Sellainen elämä ei nimittäin opeta muuta kuin sen katkeruuden. Ja vaikka sellaisista oloista tulleet ihmiset voivatkin olla hyvin vahvoja ja itsenäisiä, on näiden ihmisten päällimäinen luonteenpiirre aina se kovan elämän jättämä katkeruus, joka on pilaava sen lapsen elämän vielä aikuisenakin mm. epäonnisina parisuhteina ja mahdollisesti vaikeuksina sopeutua työelämän ilmapiiriin.
Lasten hankinta ei ole mikään pikkujuttu ja useimmat ovatkin siihen hommaan täysin kelvottomia. Onko sinulla, lukija, valmiudet? Oletko valmis uhraamaan aivan kaiken sen pikku enkelisi eteen, kaiken rahasta terveyteesi saakka jos niikseen tulee? Tarvittaessa vaikka sinne vanhuusikään asti? Koska sitä vanhemmuus on. Se on viime kädessä aina oma päätöksenne/mokanne ja täysin pyyteetöntä työtä ja uhreja koko loppuikä ja jos väität vastaan tälle tosiseikalle, olet jo lähtökohtaisesti liikkeellä väärällä asenteella. Vanhemmuus on elinikäistä, se ei pääty maagisesti johonkin keinotekoiseen ikärajaan eikä varsinkaan siihen jos tenava ei täytäkään TEIDÄN sille asettamia unelmia.
Eli miten on, vieläkö tämän saarnan jälkeen tekee mieli jälkikasvua ja tuntee selviävänsä siitä? Jos vastaus on kyllä, niin lykkyä pyttyyn sitten, itsestäni olen täysin varma etten pystyisi täyttämään omia ihanteitani ja olenkin sitä mieltä, että lasten hankinta pitäisi jotenkin saada jonkin virallisen tahon valvomaksi etuoikeudeksi joka on ansaittava, jotta saataisiin kaiken maailman sosiaalitapaukset siistittyä pois jo silloin kun sen saisi tehtyä kaikkein inhimillisimmin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taisi olla sellainen itsenäistymiskriisissä oleva nuori aikuinen joka edellisen viestin kirjoitti. Tiesitkö ettei kaikilla mene huonosti ja löytyy hyviäkin vanhempia ja rakastavia perheitä? Aina on elämä mennyt eteenpäin vaikeuksista huolimatta. On ollut sotia ennenkin, nälänhätää, sairauksia, köyhyyttä, rikollisuutta... Ikinä ei ole maailma ollut täydellinen, täynnä täydellisiä ihmisiä ja perheitä, tuskin sitä koskaan tulee olemaankaan. Ei ole olemassa täydellistä, virheetöntä ihmistä, täydellistä kaikkivoipaa vanhempaa tai täydellistä lasta.
Luulen ettet ole vielä henkisesti kypsä ja siksi kirjoittelet tällaisia juttuja lapsettomuus palstalle. Oletko kenties kokenut lähipiirissäsi ikäviä asioita, huonoja kokemuksia? Lapsettomuus ei todellakaan ole siunaus, mutta ehkä se sinunlaisesi tapauksessa on sitä. Jos on täydellinen uskonpuute ja pessimisti luonne, ei ehkä lapselle löydy elämästä paikkaa. Silloin parempi keskittyä johonkin muuhun, vaikka puntaroimaan maailman pahuutta ja ihmisten itsekkyyttä. Mutta saatko asenteellasi kuitenkaan mitään positiivista aikaiseksi vaan teetkö vain asiat hankalemmiksi, itsellesi?
Olet fiksu leikkimään sanoilla, mutta ehkä voisit kanavoida sen jotenkin muuten, jonnekkin muualle. Lapsettomuus palstat eivät taida olla sinua varten. Miksi kääntää puukkoa haavassa? Ehkä kannattaisi katsoa ensin peiliin ja vasta sitten arvostella ihmisten pahuutta..
Tuosta vuodatuksesta tulee mieleen, että yrität jotenkin vakuuttavasti perustella itsellesi, miksi et halua lapsia. Totuus on, että lapsia saa olla haluamatta ihan ilman mitään perusteluja. Jotkut eivät vain pidä lapsista, eikä heidän tarvitse niitä hankkia.
Mutta mielestäni on epäkohteliasta, että tulet perustelemaan kantaasi palstalle, jota käyttävät pääasiassa ne, jotka ovat lapsettomia tahtomattaan. Vaikka kantasi on ehkä perusteltu, jonkinlaista kohteliaisuutta on syytä noudattaa. Tuokin kyllä osoittaa, että olet hieman kypsymätön.
"Onko sinulla, lukija, valmiudet? Oletko valmis uhraamaan aivan kaiken sen pikku enkelisi eteen, kaiken rahasta terveyteesi saakka jos niikseen tulee? Tarvittaessa vaikka sinne vanhuusikään asti?"
Mitäs luulisit? Oletko lukenut lainkaan tätä palstaa, vai päätitkö tulla tänne vain avautumaan? Oletko huomannut, mihin ihmiset ovat valmiita jo pelkän lapsen alkuunsaamisen vuoksi?
"Eli miten on, vieläkö tämän saarnan jälkeen tekee mieli jälkikasvua ja tuntee selviävänsä siitä?"
Aika kovat oli odotukset omasta avauksesta. Lapsettomuuspalsta ei ehkä ole aivan oikea osasto tälle, vaikka siunauksena lapsettomuutta pidätkin. Ja kyllä, tuolla ei ollut tippaakaan vaikutusta vauvahaaveisiini. Uskon, että lapsettomuuspalstalaisilla on huomattavasti suurempi motivaatio lasten huolenpitoon, kasvattamiseen, yms. kuin niillä, joille lapset tulee esim. vahingossa.
Jokainen saa olla pessimisti ja kantaa kaunaa maailmalle, jos haluaa.
...palsta sitten on? Ota huomioon että termiin lapsettomuus liittyy se toinenkin puoli ja merkitys, se että se on meille toisille vapaaehtoinen valinta. Ei tätä palstaa tietääkseni ole pyhitetty yksinoikeudella keskusteluille hedelmöityshoidoista (vaikka ne edustavatkin enemmistöä), kun koko osasto käsittelee yleisesti vanhemmuutta ja perhettä. Miksei siis myös sen perustamatta jättämistä?
Myönnän olleeni aika kovasanainen, siitä anteeksipyyntö. Arvaan kyllä mikä elämän ja kuoleman kysymys lapsettomuus on monille.
Mutta kun olen seurannut miten helvetin väärin niin moni tämän vanhemmuushommelin hoitaa, tein jo kauan sitten periaatepäätöksen ettei minusta tule jatkoa niille tolkuttoman lukuisille nyyhkytarinoille jotka olisivat lopulta olleet niin helposti vältettävissä. Usko ihmiskuntaan mennyt jo muutenkin...
ettimään sitä parempaa palstaa aiheen Yhteiskunta alta. Täällä ei varmaan kovin montaa sellaista pyöri, jotka ovat "vapaaehtoisesti" lapsettomia?
Itsekin mietin nuorempana, etten koskaan "tee" omaa lasta (sehän on nähty, ettei niitä tuosta vaan tehdä) - maailmassa on vanhemmattomia lapsia yllinkyllin ja paha maailma ei lisää lapsia kaipaa. Mutta jotenkin kummassa se biologia tekee tehtävänsä...
"Sitä paitsi, oletteko koskaan miettineet miksi tänne pitäisi syntyä vain kuolemaan joku päivä, koska sitähän elämä lopulta vain on."
No oletkos sinä koskaan miettinyt, että mitä tässä kuolemaa odotellessaan pitäisi tehdä? No LISÄÄNTYÄ tietysti! Sitähän elämä ja evoluutio ovat: synnytään, lisäännytään ja kuollaan, ihan normaalia kiertokulkua siis.
...kyllästyttää tämän saman turmiota aiheuttavan syklin jatkaminen.
No mutta sittenhän asia on pihvi, eli eihän sinun kannate edes miettiä lapsen saamista, kun et sitä edes halua. Voisitko vaikka poistua johonkin yleiseen palstaan tmv. spekuloimaan sitä ettet halua lapsia. Lapsettomuuspalsta on todellakin väärä paikka sinulle. Kiitos.
Onko elämän todellinen tarkoitus mielestäsi lisääntyminen!?
Mitä jos et syystä tai toisesta voi saada lasta? Onko elämäsi tarkoitus valunut hukkaan?
Aika köyhää!
Kärsin itsekin lapsettomuudesta ja käymme hoidoissa, mutta en todellakaan suostu ajattelemaan, että elän täällä vain lisääntyäkseni. Haloo!
sen että minulla ei ole syntymästäni asti ollut kohtua ja munatorvia,vaikka kuinka paljon haluankin sen toivomani suurperheen 6lasta, 3-4 koiraa, omakotitalon.
tää ei ole provo vaan tosi.
Olet oikeassa ja ymmärrän näkemyksesi. Olen itse lapseton mutta toivon että meille annettaisiin edes yksi lapsi, useampi jos Luoja vain suo. Kun luin kirjoitustasi huomasin pessimismisi vaikuttavan minuun positiivisesti; TOTTA HELVETISSÄ HALUAN LAPSEN! Lasta ei vielä ole mutta olen tietoinen kaikista mahdollisista ongelmista mutta se riski on vain otettava. On vain tehtävä kaikkensa vanhempana ja aikuisena lapsen hyväksi, lapsen hankinta ei saa olla parisuhteen täyte tai yksinäisyyden lääke.
on vaikea ymmärtää, että lapsettomuus voisi olla siunaus. Uskon, että kaikella on tässä maailmassa tarkoituksensa, mutta silti kapinoin ja vihaan, että meille sitä lasta ei kuulu. Se on kuitenkin "osa elämää" ja elämään kiertokulkuun kuuluvaa. Minä ainakin koko sydämeni pohjasta toivon, että minä ja kaikki tämän palstan muutkin naiset pääsisivät äideiksi.
monet kerrat edes takasin ja joskus ollut sun kanssa samalla linjallakin.
Loppujen lopuksi kuitenkin elämä on mitä on ja elämää ei voi alkaa pelätä jos sitä meinaa elää.
Vastaan tulee mitä vastaan tulee. Toisille käy hyvin ja toisille huonosti. Parhaansa kun yrittää ei muutakaan voi.
Pessimistinen asenne syö loppujen lopuksi vain itseltä kaiken ilon ja elämisen halun. Miksi murehtia kaikkea tuota,kun elämä on edessä ja elettävänä sellaisenaan kun se vastaan tulee.
Voimia sulle!