Puiden latvukset vaienneina
maa vaipuneena uneen
tuskin pimeys herätä ehtii
kun jo
ulappa taivaan välkkyy kultaa.
Ajatukset paenneina koloihinsa,
luomilla värjyy uni.
Tunnen kätesi
poskeani piirtävän
sillan uneen.
maa vaipuneena uneen
tuskin pimeys herätä ehtii
kun jo
ulappa taivaan välkkyy kultaa.
Ajatukset paenneina koloihinsa,
luomilla värjyy uni.
Tunnen kätesi
poskeani piirtävän
sillan uneen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uni ja todellisuus
missä menee raja
vai meneekö ollenkaan
Herkkänä siinä hetkessä
ja siinä - totuus
Heräillään nyt kuitenkin tähän pvään
ja tehdään siitä hyvä kaikille,,! :þ
Vaikeaa on toisinaan todellakin vetää rajaa unen
ja todellisuuden välille, niin se menee.
Jotain hieman positiivisempaa kuitenkin tänään
ajattelin vaihteeksi tuolta levyltäni kahlata,
ettei mene pelkäksi itkuvirsien kirjottamisiksi
nämä runoni.
Juups, heränny jo 6:lta, mutta hittaasti taas jo-
tenkin pääsen vauhtiin tänään. Hommia olis vaikka
muille jakaa, ei sulla olis ylmäärästä aikaa
tulla avittaa, heh.
No leikki leikkinä, gyl mää niistä selviin, jahka
saan startattua itseni.
Kiitos ja ole sinäkin ah-ke-ra-na !
Ainiin, tietty hyvää kaikillen :)
Runon maailmassa nyt sä kuljet
ajatukset lentää vain
runon riveihin sä itses suljet
mieli pirteä on sulla ain
Mukavaa päivää toivottelee ec
luulen, että oma mielesi on hyvin paljon
pirteämpi todellisuudessa kuin omani, vaikka
olenkin perusluonteeltani positiivinen.
Vaivun iän myötä yhä useammin syviin vesiin,
mutta aina olen porskutellut ainakin
toistaiseksi vielä pinnalle.
Lämpöisesti kättäsi puristan ja silmiisi katson,
kiitän niiaten,
t. Rellu
Sitä nyt kaipaisin!!!
Väsyttää niin kuin voisin nukkua viikon yhtä soittoa...:[
"tuskin pimeys herätä ehtii
kun jo
ulappa taivaan välkkyy kultaa."
Toi on niin totta - ja aika ihanaa muuten... ;D
Päivänjatkoja, Rellu!
siinä nukkumisessakin, kuka ny viikkoo nukkus ei
ainakaan tämmösenä aikana, kun linnut laulaa ja
aurinko luo kultiaan.
Hei, ymmärrän kyllä mitä tarkotit, kunhan
veistelen, kuten kai jo minua tunteneena tiedät.
Juups, mikäpäs sen ihanampaa, kun vaan olis se
kaikki tähtien kulta ym, ym ...
Runoissa kaikki on mahdollista, elämässä ei.
Mutta toivoaan ei pitäisi koskaan päästää
käsistään karkuun. Laittaa vaikka hiljasesti ne
toiveensa paperille/koneelle.
Josko kaikki joskus, joskus ...
Huomenta kai sulle nyt sitten pitää sanoo vai
liekkö iltoo, en tiijä.
Mutta kiittääpi Rellu kuitenkin ja heipähei taas
Mysimysi. Tuli muuten mieleen tuosta - noh, enpä
sanokkaan mitä * naur *
Runonsa laulamaan.
Musiikiksi soimaan.
Sieluun väräjämään.
Iltasoittoa koskelle.
Ystäväiseni
Mustarastaan
punarinnan
monen, monen muunkin
pienen lentäjän laulu
sekoittuu kosken pauhintaan.
Sumu
vetää verhojaan sivuun
auringon alla
on uuden päivän koitto.
Kiitos Margitta.