Kysymystä

Mun avomieheni oli vaan iloinen ja tyytyväinen, kun sai kuulla, että siitä tulee isä. Pitää kyllä kuitenkin ottaa huomioon, että meillä lapsi oli suunniteltu. Mies on pysyny tiukasti mun rinnalla ja tukenu mua, vaikka kaikki sanokin sillon joskus, että sit kun sille valkenee totuus arjesta, ni se lähtee kävelemään.. Vaan eipä ole niin käyny :)

Olin joskus aikasemminkin raskaana, mutta se meni kesken. Tämä raskaus oli silkka vahinko ja huolimattomuuden tulos. Kun kerroin siitä raskaudestakin niin ukko oli myös innoissaan ja sitten myöhemmin murheen murtama, kun se menikin kesken. Tämän tapahtuman jälkeen aloimmekin sitten puhumaan lasista ja niiden hankkimisesta. Vaikka eihän niitä tehdä vaan saadaan :)

Mulla oli alkuaikana kauheet pahoinvoinnit. Ne kesti 4 kuukautta enkä uskaltanu mennä muuta kun pieniin kauppoihin, kun ne huonot olot iski aina yllättäen. Ja ne ei ollu mitään aamupahoin vointeja vaan ihan koko päivän sai tehdä lähempää tuttavuutta vessanpytyn kanssa. Monesti en päässyt edes kouluun sen takia. Loppuvaiheessa mulle tuli kauheet närästykset ja selkää poltti, kun vatta alko painaa sen verta enemmän jo. Mulle kyllä sanottiin että tuo närästys johtui siitä että lapselle kasvoi hiukset, mut tiedä häntä :D

Niin ja sit mulla tuli koko raskauden ajan parin kuukauden välein kaks päivää aina sellasta niukkaa menkkamaista vuotoa..

Kuinkas pitkällä sä olet?

meillä mies on hyvinhyvin innoissan, eikä keskeyttämisestä edes puhuttu. yllätysraskaus tämäkin, mutta heti tervetullut, kun tulostaan ilmoitti:)

miulla oli alussa välillä pessimistinen suhtautuminen, ja mies sitä ihmetteli, mutta kun totesin siihen, että kun on koko päivän huono olo ja joutuu tekemään vessanpöntön kanssa usein tuttavuutta, voi välillä tuntua vähän pessimistiseltä.

nyt rv 10 3, ja onnellisia. :)