En ole ihan varma kuuluuko tämä tänne mutta laitan kuitenkin :)
Elikkäs.. Olen 3 lapsen (tytöt 12 ja 13v, poika 16v) yh-äiti, lapset ovat ihan kilttejä ja hyväkäytöksisiä eikä heistä ole mitään isompaa huolta. He eivät juo, polta, lintsaa, tulevat kotiin sovitusti eivätkä tykkää itsekkään "pyöriä" ulkona iltaisin. Eli siis meillä on ihan leppoisaa perhe-elämää jota värittää lievät normaalit pikkuriidat harvoin. Minä juon itse harvoin ja kotiin en tuo alkoholia pulloakaan eikä lapset ole nähnyt minua ikinä minkään tason humalassa, myöskään miehet ei meillä pyöri. Me emme ole silti uskovaisia :)
Ongelmaksi on nyt tullut pojan ammattikouluun meno. Hän haluaa mennä kavereidensa kanssa toiselle paikkakunnalle, jossa asuimme ennen, yli 100km päähän kouluun. Jos hän menee sinne niin isänsä vaatii ehdottomasti, että poika muuttaa hänen luokseen.
Ongelma on, että isänsä juo reippaasti, vähintään sikspäkki illassa ja 2-? päivänä viikossa kunnon humalan. Siellä on myös isän naisystävä lastensa kanssa silloin tällöin ja/tai asuu siellä. Nämä ovat riitainen pariskunta joissa kummatkin juo yhtäpaljon ja tappelevat kännipäissään. He myöskin pettävät toisiaan, aiheuttaen lisää riitaa ja ovat eronneet ainakin 50 kertaa 5 vuoden aikana. Tavaroita on kannettu ulos/sisään kymmeniä kertoja ja tällä hetkellä naisystävä asuu taas omassa asunnossa mutta ovat kuitenkin sen verran väleissä että naisystävä "pyörii" taas pojan isän talolla. Tämä, ollaan yhdessä, ei olla yhdessä -tilanne muuttuu todellakin 2 viikossa, hyvässä lykyssä pariin kertaan. Naisystävän vanhin lapsi sai 18v itsekkin lapsen ja 14v poika on jäänyt ryyppäämisestä kiinni. Poika ei tykkää/arvosta naisystävää eikä kaveeraa paljoa niiden lasten kanssa.
Eli siis, hyvin epävaakata toimintaa joka ei herätä minun luottamusta mitenkään eikä myöskään pojan. Hän itsekkin epäilee miten jaksaa siellä koska täällä meillä ei ole totuttu tuollaiseen menoon ja poika on oikeasti keskimääräistä kiltimpi, ujompi yms. Isä ei luonnollisestikaan näe mitään outoa heidän perhe-elämässään ja suuttuisi loppuelämäksi pojalle, jos hän kieltäytyisi menemästä sinne ja menisi vaikka asuntolaan.
Olenkin ahdistuneena miettinyt mitä tässä tekisi..
-Muutettaisiinko me kaikki sinne, toiselle tytölle ihan sama, toinen ei välttämättä haluaisi. Minulle sopisi muuten mutta rahaa ei ole vuokravakuuksiin yms. Poika toivoo, että me muutettaisiin sinne.
-Pitääkö poika vaan päästää sinne ja toivoa, että meillä opitut neuvot pysyy mielessä eikä hän muutu samanlaiseksi tai kärsi liikaa siitä touhusta.
Mitähän minun kannattaisi tehdä?
-Kannattaisiko väkisin etsiä rahat muuttoon vai toivoa parasta.. vai mitä?
Elikkäs.. Olen 3 lapsen (tytöt 12 ja 13v, poika 16v) yh-äiti, lapset ovat ihan kilttejä ja hyväkäytöksisiä eikä heistä ole mitään isompaa huolta. He eivät juo, polta, lintsaa, tulevat kotiin sovitusti eivätkä tykkää itsekkään "pyöriä" ulkona iltaisin. Eli siis meillä on ihan leppoisaa perhe-elämää jota värittää lievät normaalit pikkuriidat harvoin. Minä juon itse harvoin ja kotiin en tuo alkoholia pulloakaan eikä lapset ole nähnyt minua ikinä minkään tason humalassa, myöskään miehet ei meillä pyöri. Me emme ole silti uskovaisia :)
Ongelmaksi on nyt tullut pojan ammattikouluun meno. Hän haluaa mennä kavereidensa kanssa toiselle paikkakunnalle, jossa asuimme ennen, yli 100km päähän kouluun. Jos hän menee sinne niin isänsä vaatii ehdottomasti, että poika muuttaa hänen luokseen.
Ongelma on, että isänsä juo reippaasti, vähintään sikspäkki illassa ja 2-? päivänä viikossa kunnon humalan. Siellä on myös isän naisystävä lastensa kanssa silloin tällöin ja/tai asuu siellä. Nämä ovat riitainen pariskunta joissa kummatkin juo yhtäpaljon ja tappelevat kännipäissään. He myöskin pettävät toisiaan, aiheuttaen lisää riitaa ja ovat eronneet ainakin 50 kertaa 5 vuoden aikana. Tavaroita on kannettu ulos/sisään kymmeniä kertoja ja tällä hetkellä naisystävä asuu taas omassa asunnossa mutta ovat kuitenkin sen verran väleissä että naisystävä "pyörii" taas pojan isän talolla. Tämä, ollaan yhdessä, ei olla yhdessä -tilanne muuttuu todellakin 2 viikossa, hyvässä lykyssä pariin kertaan. Naisystävän vanhin lapsi sai 18v itsekkin lapsen ja 14v poika on jäänyt ryyppäämisestä kiinni. Poika ei tykkää/arvosta naisystävää eikä kaveeraa paljoa niiden lasten kanssa.
Eli siis, hyvin epävaakata toimintaa joka ei herätä minun luottamusta mitenkään eikä myöskään pojan. Hän itsekkin epäilee miten jaksaa siellä koska täällä meillä ei ole totuttu tuollaiseen menoon ja poika on oikeasti keskimääräistä kiltimpi, ujompi yms. Isä ei luonnollisestikaan näe mitään outoa heidän perhe-elämässään ja suuttuisi loppuelämäksi pojalle, jos hän kieltäytyisi menemästä sinne ja menisi vaikka asuntolaan.
Olenkin ahdistuneena miettinyt mitä tässä tekisi..
-Muutettaisiinko me kaikki sinne, toiselle tytölle ihan sama, toinen ei välttämättä haluaisi. Minulle sopisi muuten mutta rahaa ei ole vuokravakuuksiin yms. Poika toivoo, että me muutettaisiin sinne.
-Pitääkö poika vaan päästää sinne ja toivoa, että meillä opitut neuvot pysyy mielessä eikä hän muutu samanlaiseksi tai kärsi liikaa siitä touhusta.
Mitähän minun kannattaisi tehdä?
-Kannattaisiko väkisin etsiä rahat muuttoon vai toivoa parasta.. vai mitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos sulla on yksinhuoltajuus, niin ensin pitäisi huoltajuus vaihtaa yhteishuolloksi, JOS poika menee isällensä asumaan. Jos taas teillä on yhteishuoltajuus, niin isä voi periaatteessa vaatia lasta itselleen. Tosin taitaa olla aika heikot perusteet siihenkin.
Mutta siis, onhan se iso mutos muutenkin opintojen aloittaminen. Vaikka poika ei "oppisikaan" huonoille tavoille, niin ei siinä voi lukurauhasta puhua ja kyllä ne välit menisi siinäkin huonoiksi. Kaksi vuotta, ennen kuin on siis 18v, on tosi pitkä aika ja olettaisin pojan kärsivän siitä. Pahimmassa tapauksessa aloitta koulun ja perhetilanteen takia jättää sen kesken.
Sinuna miettisin koko perheen muuttoa tai sitten, jos pojan pään saa käännettyä, että lähempää löytyisi samanlainen koulutus.
Voisikohan poika esim. asua kesällä vähän aikaa isällänsä, niin se päätöskin tuntuisi konkreettisemmalta?
osa-yhteishuoltajuus eli oikeuden vahvistama päätös, että minä vastaan yksin lasten koulua ja terveyttä koskevat asiat muissa sitten yhteishuoltajuus. Sitäkään minä en tiedä miten koulun alettua noi raha-asiat menee, jos poika muuttaa sinne, kun esim elatustuki tulee kaupungilta, isä ei ole ikinä maksanut suoraan minulle.
Lapset rakastaa isäänsä ja käyvät joka toinen viikonloppu siellä mutta siitä touhusta siellä he eivät tykkää. Sitä kokemusta on heille jo kertynyt niin paljon, että sillä se poikakin ei usko kestävänsä sitä touhua pysyvästi. Mielellään he käyvät siellä mutta haluaisivat illalla takaisin meidän kotiin ennenkuin kekkerit pahenee.
Kyllähän se muutto vahvin ratkaisu olisi mutta raha-asiat on heikoissa kantimissa, että sen mukaan ihan tuosta vaan ei pystyisi lähteen. Mutta kyllä minä sen järjestäisin jos vaan tietäisin olisiko pojalle niin suurta haittaa siellä, että kannattaa meidän lähteä sinne, vastahakoinen tyttö on lahjottavissa myötämieliseksi :)
Heidän on tarkoitus olla siellä nyt kesällä hiukan normaalia enemmän mutta päätöksen kanssa alkaa oleen kiire koska koulut alkaa jo heinäkuun lopussa joten viimeistään elokuun alussa pitäisi meidänkin siellä sitten jo olla.
"tai sitten, jos pojan pään saa käännettyä, että lähempää löytyisi samanlainen koulutus."
-Me ollaan 3 vuotta asuttu täällä ja hän on silti pitänyt kiinteät yhteydet vanhoihin kavereihin ja ovat yhdessä sopineet minnekkä menee nyt. Eli poika on odottanut sitä varmaan sen 3 vuotta joten en usko että hän mieltään muuttaa vaan menee vaikka väkisin minkälaiseen paikkaan hyvänsä, että sinne pääsee.
Olisikohan se mahdollista, että poika muuttaa isänsä luokse vähäksi aikaa ja kuitenkin sovit jo valmiiksi asuntolapaikan? Selität teidän koti/isä-tilanteen ja jos (kun) meno menee sietämättömäksi, niin poika voi muuttaa asuntolaan? Siinä tilanteessa isäkään ei voi enää suuttua tyhjästä, kun ollaan aluksi kokeiltu yhdessä asumista eikä se sitten onnistunutkaan.
Vaikean paikan eteen olet kyllä joutunut!
Miksei poika voi mennä ihan paikalliseen amikseen siellä?
että poika muuttaa ensin isän luo/asuntolaan kuukaudeksi tai pariksi, ja muutatte sitten tytöissä myöhemmin, kun olet saanut vuokratakuurahat kasaan.
Entäs jo poika ottaisi asuntolapaikan opiskelupaikkakunnaltaan. Ammattikoululaisille asuntola on yleensä ilmainen ja siellä on valvojat, jotka pitävät nuoria silmällä. Kaveritkin varmaan muuttaa samaan asuntolaan. Asuntolassa poika pääsee itsenäistymään ja ei joudu katselemaan isän menoa päivittäin. Poikahan voi vierailla isänsä luona niin usein haluaa (vaikka päivittäin).
Pojan edunhan pitäisi kuitenkin mennä isän edun edelle (pojan etu= rauhallinen paikka opiskella ja nukkua, mahdollisuus olla kavereiden kanssa, mahdollisuus tavata isää. isän etu = Poika "kotona", isän "valvonnassa", Isä saa pojasta elatusmaksun tai kunnan elatustuen)
Tuollaisen isän luokse muutto ei ole hyvä ratkaisu. Poika tulee kärsimään ja samoin koulunkäynti. Eikö ole muuta asuinpaikka ratkaisua. Isän luokse EI!
..siihen juopporumbaan on paha puuttua,mutta selkeämpää olisi pojan olla siellä asuntolassa. Sais olla kavereitten kanssa ja se pitäs riittää isälle. Selitätte yhessä nätisti, että " sun elintilanne ei le paras mahdollinen opiskelun kannalta..."
Jos suuttuu, iso mies,niin oma on häppeensä.
"joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy"
Ota vaik yhteyttä vielä paikall. lastenvalvojaan ja kysy sieltä!
Olisin ehdottomasti asuntolan kannalla.Voihan poika sitten viikonloppuna käydä isällään tai tuulla teidän luoksenne.Jotenkin olisi surku ajatella,että muuttaisitte kaikki pojan kanssa ja nuorempien koulut ja kaverit jäisivät.Joskus ne lapset lähtee kuitenkin kokonaan pois,eikö olisi selkeintä,että vanhin nyt muuttaa koulun perässä ja te jäätte paikoillenne.Tavatahan sitten voi niin paljon kuin ehtii ja onnistuu.
kundi asuntolaan vaan, eikö ollu titse myös sitä mieltä ettei kestäis sitä isänsä kämpän meininkiä?? mä uskon että jos on noin hyvät välit suhun (vielä tossa iässä varsinkin-wau!) niin voi luottaa siihen että osaa hoitaa koulun itsenäisesti ja tavallaan asua itsekseen myös. yleensä asuntoloissa on valvontaa ainakin jonkun verran, ja se hyvä puoli niissä on, että samanhenkisiä kavereita on ihan lähellä koko ajan ts. ei tarvitse olla yksin. jos isänsä asuu siinä lähellä, niin kundihan näkee sitä vaikka joka päivä jos siltä tuntuu, ja jos mies siitä loukkaantuu että muksu ei halua muuttaa sen luokse, herää kysymys mikä syy on alunperin ollut vaatimukseen että sen sinne haluaa. tietysti varsinkin alkoholiongelmaisen(?) on vaikea myöntää tosiasioita ennenkuin ne iskevät päin näköä-jos silloinkaan. kuten joku jo aikaisemmin sanoi, on kundin etu kaikista tärkein, piste.en lähtisi muuttamaan koko perhettä ainakaan tässä vaiheessa sinne, matka ei ole kilometreissä pitkä käymään, ja jos näyttää siltä että pitää myöhemmin katsoa asioita uusiks, voit sitten muuttaa perästä. kuulostaa teidän perhe tosi hyvältä muuten, en tiedä miten olet lasten kanssa noin hyvin osannut tehdä, mutta jatka samaan malliin, tuntuvat olevan tosi ihania!!(niillä taitaa olla hyvä mamma!!) tsemppiä!!
Intuitio sanoo heti: älä päästä poikaa isänsä luo asumaan (=turhaa kärsimystä). Asuntolakin voi olla parempi vaihtoehto. Teidän muuttonne samalle paikkakunnalle ei ehkä olisi helppo. Tytöt tuskin tykkäisivät. Voimia sinulle!