Meillä on 7kk ikäinen pentu jossa on mm, saksanpaimenkoiraa.
Koulutuksesta ei tule mitään! Koira varastaa kaiken pöydiltä,pissaa ja kakkaa sisälle joka yö ja puree ja repii kaiken minkä löytää. Mitta on ihan täys.
Koiralla on paljon virikkeitä ja saa juosta pihalla vapaana mielin määrin,mutta jos joutuu jäämään puoleksikin tunniksi yksin tuhoaa kämpän.
Onko meillä enää mitään toivoa vai annanko koiramme parempiin käsiin vai piikille...? Tälläisenä meno ei voi jatkua!
Koulutuksesta ei tule mitään! Koira varastaa kaiken pöydiltä,pissaa ja kakkaa sisälle joka yö ja puree ja repii kaiken minkä löytää. Mitta on ihan täys.
Koiralla on paljon virikkeitä ja saa juosta pihalla vapaana mielin määrin,mutta jos joutuu jäämään puoleksikin tunniksi yksin tuhoaa kämpän.
Onko meillä enää mitään toivoa vai annanko koiramme parempiin käsiin vai piikille...? Tälläisenä meno ei voi jatkua!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kannattaa ihan oikeesti ruveta etsimään uutta kotia koiralle. Koiran opettaminen ja kouluttaminen on pitkäjänteistä puuhaa ja sinulla ei näköjään ole kärsivällisyyttä koirasi kouluttamiseen. KAIKKI koirat pitää kouluttaa ainakin perustottelevaisuuden osalta.
Kerro uudelle kodille rehellisesti, että et osaa kouluttaa koiraasi, siksi luovut.
Oletteko kokeilleet rajata asuntoa niin että koira on vain pienessä osassa asuntoa esim. kylppäri? Sinne vaan peti ja ruokakupit. Pöydältä varastamiseen varastaako kun olette paikalla? Jos niin silloin vaan julmasti niskasta kiinni ja "ei". Jos taas salaa niin hommaa itkuhälyttimet ja mene kytikseen johonkin mistä näet pöydän mutta niin ettei koira älyä sinua ja sitten sen kautta komennat sitä silloin se tajuaa että joku vahtii sitä aina. :) Ja Oletko kokeillut kun jätät yksin että jätät sille radion vaikka auki? Meillä toimi se kun talo ei jäänyt ihan hiljaiseksi. :) Hermoja vaaditaan!
Heippa!
Varastaa silloinki jos olen näköetäisyydellä,mutta ei jos olen vierellä.
Ottaa jopa lapsilta lautaselta. Olen aina komentanut ja nykyään en anna mennä keittiöön ollenkaan vaan saa ruoan muualla.
Olen yrittönyt rajata koiran pelkkään eteiseen ja se on auttanut vähän. Koira ei jää yksin vaan sillä on kaverina toinen uros joka ei paikkoja sotke.
kurittomia koiria,on vain ihmisiä jotka eivät osaa kasvattaa koiria?
Koira on ilmeisesti ensimmäinen koiranne? Koira on vielä pentu ja se täytyy "sosiaalistaa",eli pennulle opetetaan tapoja,itsestään se ei niitä opi.Koiranpennun koulutus on pitkäjänteistä (ja väliin hermoja vaativaa)"työtä".
Viimeistään nyt kannattaa ottaa mukaan määrätietoisuus,eli selvät säännöt mitä koira saa/ei saa tehdä ja joita sääntöjä jokainen perheenjäsen noudattaa.Koiralle huutaminen,raivoaminen,kiljuminen,lyöminen tms.kannattaa unohtaa,ne vain pahentavat asiaa.
Oletteko olleet lenkillä pennun kanssa ja kehuneet sitä sen tehtyä hätänsä lenkin aikana?Jos/kun koira tekee tarpeensa sisälle lammikko/läjä kannattaa siivota pois niin,että ei kiinnitä pentuun mitään huomiota,ei edes katso pentua siivouksen aikana.Pentu (vanhempikin)ymmärtää pikkuhiljaa mihin tarpeet saa tehdä.Läjän siivoamisen jälkeen pentua kannattaa huomioida(silitys,taputus tms.).
Totuttakaa pentu yksinoloon,ensin esim.puolen tunnin ajan ja pidentäkää aikaa pikkuhiljaa,tultuanne kehukaa pentua.Mikäli pentu on rikkonut jotain kannattaa pysyä kylmän rauhallisena.Todeta korkeintaan esim.revitty sohvatyyny käsissä,"ai eikö tää ollut sun mielestä hieno,kun revit sen",kuten mieheni totesi yhden koiramme(oli pentu)revittyä sohvatyyn.
Nyt kannattaisi hankkia pentuopas,josta saatte hyviä neuvoja koiran alkutaipaleelle ja myöhempää elämää varten,sekä ottaa yhteyttä paikkakuntanne koirakerhoon ja kysyä sieltä seuraavan pentukurssin alkamisajankohta.
Mikäli tuntuu että ei onnistu pennun kanssa,pentu kannattaa antaa mainitsemiisi "parempiin" käsiin,jollekin sellaiselle ihmiselle,jolle koiran kasvatus on jo tuttua.
Toivoa teillä on,mutta määrätietoisuus ja pitkäjänteisyys pennun kasvatuksessa on nyt hukassa.
Muistan miten itsekin olimme perheeni kanssa välillä "huuli pyöreänä" kun ensimmäinen koiramme(yli 20-v. sitten) oli pentu,eikä toiminutkaan ohjeen mukaan(ollut kuin aikuinen,koulutettu koira=helppo)? Silloin apunamme oli ammattitaitoinen kasvattaja,joka jaksoi neuvoa ja opastaa kun pennun kanssa oli ongelmia.Niinpä meistä vain tuli ensimmäisen koiran myötä koiraihmisiä.Tälläkin hetkellä on kaksi koirulia jaloissa pyörimässä.
Tämä on kolmas koiramme,mutta näin jästipäätä ei vielä ole vastaan tullut.
En usko siihenkään,että koirat ovat samanlaisia,mutta kasvattajat eivät. Olen yrittänyt kaikki kertomasi jutut ja vähän muutakin. Ja nyt tiedän pikku hiljaa joutuneeni väärälle polulle kasvatuksessa...
Tiedän,että hermoja ei saa menettää,mutta kun joskus ei jaksa!
Nyt yritänkin panostaa positiiviseen kasvatukseen ja muistan palkita kaikesta jota koira tekee oikein ja jättää huomiotta häiriökäyttäytymisen tai sanoa vain tiukan EIn.
Älä vielä luovuta! Koiranne on nyt juuri siinä iässä, että hermot on varmasti hyvin kireällä. Meillä oli tuossa iässä koiramme kanssa aivan samat ongelmat. Ja olen kuullut että koirista luovutaan eniten juuri siinä 7kk ja eteenpäin. Tosiaan kannattaa rajaa paikka, jossa koira ei voi tuhota mitään. Meillä tuo pissaaminen sisälle yksinollessa jäi ajan myötä pois. Koiramme nyt 8kk ja oppi sen vasta hetki sitten. Minäkin olin ihan toivoton, mutta kyllä se siitä alkoi oppia. Jos koira litkii vettä yksinollessaan paljon, kannattaa vesikuppi jättää pois näkyvistä. Tsemppiä!
Olen samaa mieltä Tsenin kanssa! Meillä on juuri 10 kk täyttävä sekarotuinen koira, jonka koko pentuaika on ollut meille suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Koira on mahdottoman energinen ja itsepäinen. Muutama kuukausi sitten olin vielä varma että saan hermoromahsuksen enkä jaksa enää. Kuitenkin kärsivällisellä työllä ja hampaiden kiristelemisellä olemme saaneet riiviötä kuriin. Aikaisemmin pissi/kakki sisälle mielenosoituksellisesti, söi kengät,tavarat,huonekalut, ja riehui jatkuvalla syötöllä.
Vieläkin toisinaan pissi pääsee sisälle jos on joutunut olemaan yksin pitkään ja sohvakin on saanut toisinaan kyytiä, mutta elämä on helpottunut huomattavasti ajan kanssa.
Älä siis ihmeessä luovuta vielä. Tuo aika meinaa viedä järjen, mutta se palkitsee myöhemmin!
Kannattaa viedä koira vaikka pitkälle juoksulenkille ennen kotoa lähtöä. Meillä ainakin auttoi, kun ylimääräiset höyryt oli päästelty ulos niin ei ollut enää sellaista vimmaa tuhota kaikkea.
Jaksamisia!
Nyt alkaa taas tuntua,että kyllä tämä tästä vielä.
Koiramme on kuitenkin erittäin sosiaalinen ja kiltti luonne. Yksin jääminen on vain se suurin ongelma.Heti jos lauma on poissa tulee paniikki.
Alan panostaa koulutukseen entistäkin enemmän ja luotan,että tämä on vain joku kausi.
tätä opetus tekniikkaa; Ilmoitatte koiralle, että sinä lähdet ulos. Menet ulko-ovesta ulos, mutta jäätkin odottamaan oven viereen, että alkaako koira murista tai tehdä pahoja. Jos niin käy, niin menet takaisin sisälle ja kiellät ja torut koiraa. Mutta jos koira oli kauniisti, niin kehut sitä maasta taivaisiin, ja annat vaikkapa sille makupalan.
Mutta on tietysti sekin vaihtoehto, että kun menette jonnekkin, niin laitatte koiran johonkin huoneeseen, missä sillä olisi juomapurkki, ruoka ja oma paikka.
Meillä oli saksanpaimenkoira, joka tuhosia ensimmäiset pari vuotta sängyn reunaa, sohvaa, asioita, jotka tuoksuivat meiltä. Jätimme sille omia leluja yms esille, mutta se jatkui aina tuonne lähemmäs parin vuoden ikää aina vaan vähentyen. Sisäsiistiksi koira oppi kyllä todella pian. Laitoimme paperit eteiseen koko lattialle aluksi, ja pienensimme aluetta pikku hiljaa ja ennakoiden koira vietiin ulos aina kun oletti pissan olevan tulossa (esim. ruoan jälkeen).
Nyt kiireesti ammttilaisen juttusille. Muuten on paljon pahempia ongelmia luvassa. Kuulostaa johtajuusongelmalta.
käypäs lukemassa koulutukseen liittyvistä asioista: www.koiraneuvola.fi
Itselläkin on ollut ongelmakoira, tai oikeammin olisi sanoa olleeni koiralleni ongelmaomistaja... Tuon sivuston kautta saanut apua ongelmiin. Ja nykyään kotona köllöttelee elämäänsä tyytyväinen, rauhallinen ja tottelevainen koira.
kaisa, jos vastauksesi oli nimimerkille pitkää pinnaa, niin kerrottakoon että omamme kuoli 12 vuoden ikäisenä, että apua ongelmaamme emme enää tarvi ja toisekseen tuon ensimmäisen 2 vuoden jälkeen mitään ongelmia ei enää ollut. Tuhoaminen vain hiipui pikku hiljaa. Siinä mielessä jännä, että varmasti meissä omistajissa todellakin on jotain vikaa, koska toisella koiralla pentuna oli samaa tuhoamisvimmaa, joka kylläkin kohdistui milloin minnekin. Mutta puuttumatta asioihin sen kummemmin mitenkään meni se siltäkin ohi, kylläkin huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisen kanssa. Toisaalta minusta tuntuu, että me osataan valita aina ne joukon omapäisimmät koirat, osin tietoisestikin. Seurataan mm. kuka porukasta osaa touhuta yksinäänkin, toisaalta porukassakin. Ja yleensäkin koiramme on ollut jotenkin pentulaumasta erottuva luonteeltaan. Että itse sitä on tosiaan osannut "kerjännyt verta nenästään". :)
Alkuperäiselle vastasin (unohdin mainita, sorry!).
Itsekin valitsin pennuista sen, joka rohkeimmin tuli luokse ja uskaltautui vähän kättä puremaan jne. Ja ongelmiahan siitä tuli, vaikka luultiin toimivamme määrätietoisesti ja johdonmukaisesti. Joillekin koirille ylitöpehmeä koulutustapa ei vain riitä. Tällä en tietenkään tarkoita, että pitäisi fyysisesti kurittaa tms, vaan sitä, että pennulle on alusta saakka selvää, kuka on pomo. Meillä suuri osa ongelmista johtui lähinnä siitä, että lällyteltiin koiraa sen omasta aloitteesta. Ilmiselviin pomotusyrityksiin osattiin suhtautua oikein, mutta koira osaa myös öykkäröidä vähemmän näkyvällä tavalla ja siihen ansaan me lankesimme.
Nykyään arki pelaa, kun muistaa, ettei mitään tehdä koiran aloitteesta, vaan rapsutuksia yms varten koira kutsutaan luokse.