Minulla on 6 kk ikäinen vauva. Hänen ollessa 3 kk ikäinen hain neuvolan kautta apua masennukseeni. Säännöllisesti käyn juttelemassa psykologin kanssa ja se on auttanut.
Mietin vaan että onko asia vaikuttanut pikkuiseeni. Olen usein vieläkin vähän mietteissäni ja myös mielessäni vihainen. En kuitenkaan koskaan vauvalle ja hänen läsnäolonsa antaakin minulle voimaa.
Pikkuisen hymy tuli kuitenkin mielestäni melko myöhään. Ainakin myöhemmin kuin tuttava perheen vauvalle ja nauraminenkin on melko vähäistä.
Mielestäni hän on kyllä kuitenkin ihan perustyytyväisen oloinen. Viihtyy melko huonosti yksin esim. lattialla tai sitterissä, mutta rintarepusta tai sylistä katselee tyytyväisenä maailmaa ja kommunikoi kanssani ihan kivasti.
Että kuulostaako teistä asioiden olevan pikkuisella ihan ok ?
Mietin vaan että onko asia vaikuttanut pikkuiseeni. Olen usein vieläkin vähän mietteissäni ja myös mielessäni vihainen. En kuitenkaan koskaan vauvalle ja hänen läsnäolonsa antaakin minulle voimaa.
Pikkuisen hymy tuli kuitenkin mielestäni melko myöhään. Ainakin myöhemmin kuin tuttava perheen vauvalle ja nauraminenkin on melko vähäistä.
Mielestäni hän on kyllä kuitenkin ihan perustyytyväisen oloinen. Viihtyy melko huonosti yksin esim. lattialla tai sitterissä, mutta rintarepusta tai sylistä katselee tyytyväisenä maailmaa ja kommunikoi kanssani ihan kivasti.
Että kuulostaako teistä asioiden olevan pikkuisella ihan ok ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
on asiat. Älä turhaan tuhlaa aikaa huolestumiseen. Nauti sekin aika vauvastasi. Se että ei viihdy yksin kauan, on minusta vain positiivista siinä mielessä, että haluaa virikkeitä. On siis pirteä joskin ehkä vaativainen. Ei kannata kovin vertailla toisiin..
Myös se, että sanoit olevasi joskus hiukan vihainen, on myönteinen asia. Sanotaanhan että masennus osaltaan johtuu tukahdutetusta vihasta. On omaa kokemusta. Ilmeisesti pystyt purkamaan näitä asioita psykologin kanssa. Siellä käynti on hyvä juttu. On niin kiven takana nuo palvelut nykyään. Kiva kun olet saanut aikoja.
On äitejä, jotka joutuvat ihan sairaalahoitoon joksikin ajaksi. Silti lapsista kasvaa normaaleja ja tyytyväisiä. Emme koskaan saa lopulta tietää mikä vaikuttaa ja kuinka paljon. Jos asiat on hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla niin kuin on jaksettu ja osattu, mielestäni pohtimisen seurauksista voi jättää. Iloitse lapsestasi, ole mahdollisimman kokonaisesti läsnä silloin kun olet hänen kanssaan.
Kaikkea hyvää teille ♥
Heippa teille!
Olen 9kk lapsen äiti ja oma lapseni on saanut äidin sekä isin hymyjä kovastikin. Neiti on siltikin naama peruslukemilla aika usein. Osaa hymyillä, nauraa ja kikattaa, mutta ei tee sitä kovin helposti. Aina saa nähdä vaivaa, että hymyilee ja nauraa. (isi saa sen naurun helpommin) On kovasti äidin perään ja isikin on tärkeä, mutta nauru ei ole herkässä. Ensiksi mietin omaa osuuttani asiaan, vaikken olekaan masentunut, mutta sitten olen tullut siihen tulokseen, että vauvat ovat niin erilaisia! Ystävien lapset saattavat nauraa yksinäänkin lattialla, meidän neiti ei tod. On muuten tosi tyytyväinen ja helppo lapsi. Syö todella hyvin ja seurustelee, kiljuu, ilmeilee ja käsillään leikkii =) Onhan meissä aikuisissakin kikattelijoita, puheliaita, sosiaalisia ja sitten on näitä "ilopillereitä", jotka näyttää murhan tehneiltä (vaikka olisivatkin naama peruslukemilla).
Jo pikkuiset vauvat vaistovat äidistä ja isästä kaikenlaista ja voihan se olla, että pikkuinen on vaistonnut alakuloisuutesi, muttei se mielestäni mitään traumoja ole jättänyt, kun olet noin hienosti apua osannut hakea ja ottaa sitä vastaan! Nyt vaan keskityt lapseesi ja teidän kahden väliseen vuorovaikutukseen eli jutteluun, leikkiin, kirjojen lukuun, lauleskeluun ym., niin lapsesi saa mahdollisemman hyvän ja turvallisen kuvan sinusta.
Vierailin itse hyväntuulisena vuoden ajan isien ja äitien chatissa ja sain äideiltä palautteena
haistatteluja ja homotteluja.Eli aina ei posi-
tiivisuus kanna ansaittua hedelmää.Mutta kun
ajattelet lastasi,vauvaasi,muista että hän on
yksilö.Ja yksilöillä on tapana kehittyä eri
tavoin.Varmaan pikkuisesi lepertelee ja hy-
myilee,nauresjekee sinulle vielä ihan kylliksi ja
on kovasti terve pikku ihminen.Amma hänen
kehittyä omaa vauhtiaan ja omalla tavallaan.Suo
hänelle yksilöllisyytensä.Lahjaksi saat ihanan
ja rakkaan lapsen,joka varmaan tuo elämääsi aitoa ja todellista rakkautta.