http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000026082806
en voi tekee tälläisen ehdotuksen...
"Onhan niitä uskonnollisia yhteisöjä muitakin jonka säännöt ovat muokattavissa aivan oman mielen mukaisiksi ja taivaaseenhan hekin ovat menossa,liity hys hys johonkin niistä,pääsisit paljon helpommalla."
Jumalan valtakuntaa ei voi kukaan muokata mielesiekseen. Se ei ole ihmisten milelipiteitten varassa. Jumalan valtakunta ei ole ajallinen ydistys eikä yhteisö. Vl (ajallisen yhteisön) yksimielisyys niin uskossa kuin opissa on näennäistä. Se on monellakin ylhäältä ihmisiltä annettua ja ulkoa opittua. Se on monille tapakultuurin noudattamista uskon merkkinä ja mittana. Se on myös kasvatuskysymys. Kun lapsella ei ole oikeutta ajatella toisin hän kasvaa yhteen ainoaan totuuteen.
En voi tuo kiinnostavan näkökulman esille..
"Nythän on niin että kaikkiin yhdistyksiin ja järjestöihin kuuluu jonkinmoiset säännöt jonka mukaan ne joko hyväksytään ja eletään niiden mukaan tai hylätään ja jätetään koko yhteisö,siinä asian ydin."
Ei Jumalan valtakuntaa ja ajallista yhteisöä voi näin sekoitaa keskenään. Jos en hyväkys tapakultuurin noudattamista uskon ehtona voin toki hylätä ajallisen yhteisön mutten Jumalan valtakuntaa joka taas on eriasia kuin tuo yhteisö.
Ymmärän jollain tasolla sen että osa vl kieltäytyy näkemästä sen mikä vl on raamatun vastaista. Ja se menee raamatun vastaiseksi silloin kun uskovaisuudelle ja armolle aletaan asettamaan ehtoja. Silloin kun menemme lakiuskontoon jossa jokaisen on täytettävä oppi viimeistä kirjainta myöten. Silloin kun kilvoittelemme siinä - mitä muut minusta ajattelevat, missä muiden mielestä olen vikaan joutunut. Silloin kun alamme kilpailla sisatrten ja veljien silmissä siitä kuinka täytämme sen - me uskovaiset emme halua sitä tätä ja tuota. Palvomme ihmissilmää emme Jumalaa.
On totta että vähän tulee kirjoitettua niitä positiivisia komenteja. Toisaalta ajattelen että SRK omalta puolestaa käsittelee asioita ylitöpositiivisesti. Joten minun ei tarvitse siihen alkaa. Se kertoo yksipuolisesti vain sen mikä on ihanaa poisitiivista ja kaunista. Kaikki päätyy toisin kuin tosielämässä evankeliumin saarnaan.
Kyllä minä oikeasti jäin miettimään kuin puhetta taas kuuntelin että jos kaikki asiat sovitaan "suorilta" evankeliumin saarnalla kuten puhuja neuvoi aviopareja tekemään -- kuinka asiat oikesti selviävät? Ajattelevatko usovaiset yleisestikkin niin että anteekisannolla kuitataan kaikki kielteiset tunteet ja niiden on lakattava olemasta? Jos aisia unohdetaan anteeksi pyynnöllä mikään ei muutu. Vaan aina vain samassa kohdassa samasta asiasta rikotaan toinen toistaan vastaan. Anteeksipyyntö ilman "synnin" tuntoa ja parannusaijetta on kuollut.
en voi tekee tälläisen ehdotuksen...
"Onhan niitä uskonnollisia yhteisöjä muitakin jonka säännöt ovat muokattavissa aivan oman mielen mukaisiksi ja taivaaseenhan hekin ovat menossa,liity hys hys johonkin niistä,pääsisit paljon helpommalla."
Jumalan valtakuntaa ei voi kukaan muokata mielesiekseen. Se ei ole ihmisten milelipiteitten varassa. Jumalan valtakunta ei ole ajallinen ydistys eikä yhteisö. Vl (ajallisen yhteisön) yksimielisyys niin uskossa kuin opissa on näennäistä. Se on monellakin ylhäältä ihmisiltä annettua ja ulkoa opittua. Se on monille tapakultuurin noudattamista uskon merkkinä ja mittana. Se on myös kasvatuskysymys. Kun lapsella ei ole oikeutta ajatella toisin hän kasvaa yhteen ainoaan totuuteen.
En voi tuo kiinnostavan näkökulman esille..
"Nythän on niin että kaikkiin yhdistyksiin ja järjestöihin kuuluu jonkinmoiset säännöt jonka mukaan ne joko hyväksytään ja eletään niiden mukaan tai hylätään ja jätetään koko yhteisö,siinä asian ydin."
Ei Jumalan valtakuntaa ja ajallista yhteisöä voi näin sekoitaa keskenään. Jos en hyväkys tapakultuurin noudattamista uskon ehtona voin toki hylätä ajallisen yhteisön mutten Jumalan valtakuntaa joka taas on eriasia kuin tuo yhteisö.
Ymmärän jollain tasolla sen että osa vl kieltäytyy näkemästä sen mikä vl on raamatun vastaista. Ja se menee raamatun vastaiseksi silloin kun uskovaisuudelle ja armolle aletaan asettamaan ehtoja. Silloin kun menemme lakiuskontoon jossa jokaisen on täytettävä oppi viimeistä kirjainta myöten. Silloin kun kilvoittelemme siinä - mitä muut minusta ajattelevat, missä muiden mielestä olen vikaan joutunut. Silloin kun alamme kilpailla sisatrten ja veljien silmissä siitä kuinka täytämme sen - me uskovaiset emme halua sitä tätä ja tuota. Palvomme ihmissilmää emme Jumalaa.
On totta että vähän tulee kirjoitettua niitä positiivisia komenteja. Toisaalta ajattelen että SRK omalta puolestaa käsittelee asioita ylitöpositiivisesti. Joten minun ei tarvitse siihen alkaa. Se kertoo yksipuolisesti vain sen mikä on ihanaa poisitiivista ja kaunista. Kaikki päätyy toisin kuin tosielämässä evankeliumin saarnaan.
Kyllä minä oikeasti jäin miettimään kuin puhetta taas kuuntelin että jos kaikki asiat sovitaan "suorilta" evankeliumin saarnalla kuten puhuja neuvoi aviopareja tekemään -- kuinka asiat oikesti selviävät? Ajattelevatko usovaiset yleisestikkin niin että anteekisannolla kuitataan kaikki kielteiset tunteet ja niiden on lakattava olemasta? Jos aisia unohdetaan anteeksi pyynnöllä mikään ei muutu. Vaan aina vain samassa kohdassa samasta asiasta rikotaan toinen toistaan vastaan. Anteeksipyyntö ilman "synnin" tuntoa ja parannusaijetta on kuollut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joihin pyydän sinua vastaamaan.
Voiko iso joukko ihmisiä uskoa jumalaan, jollaista ei olekaan, tai muuten vääriin oppeihin ja pyhiin kirjoituksiin, ja että ne silti tuntuvat näistä ihmisistä varmalta totuudelta? Ajattelen joitakin pakanoiden uskontoja.
Jos vastsit äsken kyllä, niin voisiko myös vl:t olla sellainen erehtynyt ihmisjoukko?
Pako on sanoa ensimmäiseen kysymykseen että kyllä.
Ja toiseen kysymykseen pitää myös vastata että kyllä se voi olla mutta onko se on sitten toinen kysymys johon en voi hyvällä omalla tunolla vastata kyllä tai ei. Kuitenkin tuomiovalta tässä asiassa jää yksin Jumalalle.
Jos luemme raamattua ja otamme sieltä vaikka sen kertomuksen jossa Jumala hukutti kaikki muut paitsi Nooan ja hänen perheensä emme voi vastata noihin kysymyksiin toisin kuin vastasin.
Eli iso joukko voi erehtyä seuraamaan Jumalan sijasta ihmistä. Palvelemaan väärää Jumalaa ja saarnaamaan ehdollistettua armoa.
on selvää, että kaikki jumalia ja Jumalaa palvelevat ihmisjoukot ovat erehtyneet. Koen yhtä varmasti kuin aurinko nousee taas huomenna, että maailma on tyhjä jumalista, eikä kuoleman jälkeen ole mitään.
Ei tuomiota, ei kadotusta, ei armoa, ei taivasta, on vain ilon ja surun hetket tämän lyhyen elämän aikana.
Päivänpolttava kysymys minulta. Mistä voi varmasti teitää, että olen oikeasti uskomassa?
Seurapuheessa viimeksi tuli tämä asia esille, mutta puhuja ei tarpeeksi selittänyt, vaan se jäi minulle epäselväksi.
Puhuja vaan kertoi, ettei kaikki ole silti oikeasti uskomassa, vaikka seuroissa käyvätkin.
Onko jo se, että lukee ja kirjoittaa tällä palstalla, väärässä uskossa?
Joskus seurapuheet ei anna vastauksia, joita saattaa odottaa vuosikausiakin, että milloinkahan puhuja kertoisi ja selittäisi toivomani asian.
Minua tämä kysymys, ollakko oikealla tavalla uskomassa on vaivannut pitemmän aikaa.
Voiko olla niin, että vaikka kuinka uskoisin seuroissa yleisestä saarnasta synnit anteeksi, niin siltikin voisi olla niin, etten olisi oikealla tavalla uskomassa.
Kun ei olla oikealla tavalla uskomassa, niin voisiko joku lujasti uskossa oleva kertoa, mitkä ovat ne tuntomerkit, ettei ole oikeasti uskomassa.
Täällä on puhuttu paljon menneitten aikojen hoitokokouksista. Ymmärrän ne niin, ettei jotkut olleet oikealla tavalla uskomassa ja heitä yritettiin johdattaa oikean ukson tielle.
Nyt ei enää ketään ohjata oikealla tavalla uskomiseen, vaan jokaisen on se itse tiedettävä.
Mitkä olivat hoitokokousaikojen yleisimmät uskomisen erheet, ja mitkä nykypäivinä?
Synnin päästö vai Kristus? Tämä kysymys nousi tuosta sinun viestistäsi.
Jeesus itse kertoo, minkälainen on oikea paimen: Ja näin tätä asiaa on minulle keskustelujen kautta avattu.
Joh. 10: 2 Se, joka menee portista, on lampaiden paimen.
Tämä on ihan tuttua, eli täytyy parannuksen kautta tulla sisälle "lammashuoneeseen" ja vain oikealle "paimenelle" Pyhä Henki avaa sanansa.
Johannes jatkaa
3 "Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle".
4 "Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.
5 Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne
eivät tunne vieraan ääntä."
Kun "Jeesuksen lammas" kuulee saarnattavan, niin tapahtuu aivan niin kuin Jeesus sanoo: " koska ne tuntevat hänen äänensä".
Eli vaikka saarna olisi kuinka ystävällinen ja täynnä inhimillistä rakkautta, niin ei Jeesuksen "lammas" tule sillä ravituksi!
Miksi? Eikö sen takia, että me haluamme juoda "elävää vettä" joka kuohumaa iankaikkiseen elämään.
Kuolematon sielumme haluaa, että Pyhä Henki avaa "portin" ja selittää meille Jumalansanaa.
Kun me kuulemme Pyhän Hengen puhuvan, niin puhe käy läpi meidän sydämen ja tunnemme, että Jumala muistaa meidät "nimeltä", me olemme Hänelle tuttu, mutta myös Hänen "armohelmassaan" ja turvassa siellä.
Kun seuraat tätä hyvän paimenen ääntä tiedät että olet oikein uskomassa.