Keski-ikäiset sisareni sekä serkkuni ovat työskennelleet vapaaehtoisina kehitystyössä ulkomailla useita vuosia. Viimeksi itäisessä Afrikassa.
Milloinkaan eivät ole törmänneet aliravitsemuksesta kroonisesti kärsivillä alueilla vastaaviin elintasosairauksiin (syömishäiriöt), joihin täällä hyvinvointivaltioissa tuntuu olevan "varaa".
Todellisten ongelmien (nälänhätä, sisällissota, yms.) puuttuessa meillä luodaan omia ongelmia (syömishäiriöt, ylivelkaantuminen, yms). Puhtaan juomaveden puutteesta kärsivä lapsi taikka aikuinen tuskin keksisi alkaa anorektikoksi, jos ravintoa olisi saatavilla. Heidänlaisensa osaisivat arvostaa sitä, mitä meillä on yllinkyllin.
Ehkäpä ei tarvitse Suomen olosuhteissakaan palata kovin kauas ajassa. Sotien jaloista 40-luvulla evakkoon paenneilla suomalaisilla oli todellisia ongelmia. Talvi- ja jatkosotaa seuranneesta pula-ajasta puhumattakaan. Missähän määrin näitä anoreksiaa ja bulimiaa sairastaneita tuolloin oli?
Syömishäiriöt ovat elintasosairauksia. Niitä esiintyy silloin, kun elämä on liian mukavaa.
Milloinkaan eivät ole törmänneet aliravitsemuksesta kroonisesti kärsivillä alueilla vastaaviin elintasosairauksiin (syömishäiriöt), joihin täällä hyvinvointivaltioissa tuntuu olevan "varaa".
Todellisten ongelmien (nälänhätä, sisällissota, yms.) puuttuessa meillä luodaan omia ongelmia (syömishäiriöt, ylivelkaantuminen, yms). Puhtaan juomaveden puutteesta kärsivä lapsi taikka aikuinen tuskin keksisi alkaa anorektikoksi, jos ravintoa olisi saatavilla. Heidänlaisensa osaisivat arvostaa sitä, mitä meillä on yllinkyllin.
Ehkäpä ei tarvitse Suomen olosuhteissakaan palata kovin kauas ajassa. Sotien jaloista 40-luvulla evakkoon paenneilla suomalaisilla oli todellisia ongelmia. Talvi- ja jatkosotaa seuranneesta pula-ajasta puhumattakaan. Missähän määrin näitä anoreksiaa ja bulimiaa sairastaneita tuolloin oli?
Syömishäiriöt ovat elintasosairauksia. Niitä esiintyy silloin, kun elämä on liian mukavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin tottahan se on, mutta miksi tulit sen tänne meille kertomaan?
Luulitko, että anoreksiaa sairastavat vain nirsoilevat ruuasta eivätkä syö sitä koska se on "yäk"? En ihan ymmärrä miksi yrität syyllistää meitä. Menisit puhumaan mielummin tästä tuonne lihavuus palstalle.
Totta kai syömishäiriöt liittyvät elintasoonkin... Mutta on hieman typerää todeta, että niitä esiintyy silloin kun elämä on liian mukavaa. Pitäisikö meidän siis olla surullisia siitä, että elämämme "on liian mukavaa" turvallisessa Suomessa / vauraissa länsimaissa? Ei tietenkään.
Kannattaa muistaa, että syömishäiriötä sairastavat nuoret (tai vanhemmat) eivät ole keksineet a) mukavaa elämää b) syömishäiriöitä. Eli nyt osuit vähän väärään paikkaan viestilläsi. Täällä keskustellaan syömishäiriöistä (joka ON todellinen ongelma, vaikka niin syntisessä vauraassa korkean elintason maassa asummekin), ei kulttuureista / maanosista / kehitysmaista / nälänhädästä / elintasosta tms. tms. tms.
totta joka sana, mutta minkäs teet! Eniten syömishäiriötä ilmenee ihmisillä joilla on yllinkyllin ruokaa, rakkautta tai aikaa. Nämä ihmiset ovat yleensä myös niitä nythetimulle-tyyppejä, joille rauhallinen ja terve laihdutus ei istu. ja sitten ne saa jonkun ihme diagnoosin. tässäkin ristiriita...
no haloo "keksisi alkaa anorektikoksi". ota asioista eka selvää ennen ku tuut tänne sönköttään! voi että suoraan sanottuna vituttaa ku ihmiset keksii omasta päästä noita juttuja anorektikoista.
ANOREKSIA ON SAIRAUS, ei laihdutuksen muoto sinänsä. laihuus on seuraus tästä sairaudesta. sille ei voi mtn.
ja harvapa edes TIEDOSTAA ITSE SAIRASTAVANSA tätä! luulee et on terve ku syö vaan omenan päivässä.
ku NOIN "fiksuu" tuut tännä selittään, nii voi nolo sua, mut omasta päästä oli noi anoreksia jutut. ota selvää, gooleta, ääliö!!!! :0
...oma näkemyshän on se ainut oikea. Jestas, jos joku "sönköttäjä" tai "ääliö" koittaa esittää eriävää mielipidettään lähtökohtaisesti objektiivisesti.
Alkusysäyksen syömishäiriölle taitavatkin luoda tekemisenpuute, laiskuus, putkiaivoajattelu ja huomionkipeys. Lopputulos voi olla sairaus ja vakava aliravitsemus.
taidat olla varmaan itse aika epätietoinen tosta sairaudesta, ja ehkä aika epäkypsä kommentoimaan tänne palstalle kun et ton asiallisemmin osaa vastata.. mutta joo... "anoreksia on sairaus, ei laihdutuksen muoto sinänsä.." No kelle on kelle ei, mutta itse pidin sitä laihdutus keinona kun sitä sairastin joskus kaksi vuotta sitten ( NIIN ja esim just mä silloin "KEKSIN ALKAA ANOREKTIKOKS" et kyllä ne ihmiset oikeesti kaikkee vaan keksii).. ei vaa yksinkertasesti jaksanu ku kaikki haukku läskiks enkä laihtunu vaikka kuinka noudatin terkkarin ja liikunnan open yms ohjeita.. ja toi anoreksia oli ihan hyvä juttu mulle, oon nyt vieläkin vähän alipainoinen enkä oikeen osaa enää lihoakkaan ja voin sanoo et näytän nyt UPEELTA.. en haluaisi olla tällä hetkellä enää laihempi, enkä yhtään lihavampikaan. ja vielä muuten sulle "aha...?" mä itseasiassa tiedostin sillon sairastavani anoreksiaa, mutta enpä antanut sen haitata (onneksi).. sanokaa mitä sanotte..
että ei tuo anoreksialta kuulosta jos oot KEKSINYT ALKAA SIIHEN! Ei se nii mee. Tää sairaus tulee pään sissään, hiljaa hiipien, ääntäkään pitämättä, kunnes joku päivä hyvällä tuurilla tajuu, et nyt ei oo kaikki OK.
oot pyöriny itsesäälissä, siinä kaikki. kyllä luulis sun tajuuvan (jos oot sitä sairastanu), että se ON SAIRAUS, ja olevan HIUKAN myötätuntoisempi. ja harvon tästä ilman apuu selvee.
ETTÄ IHAN OMASTA KOKEMUKSESTA SANON! EI SITÄ KEKSITÄ!
ei sitä voi keksiä et alampa nyt anorektikoksi... se ei onnistu jos siihen ei sairastu, siis sama ku joku sairastuu skitsofreniaan..
no nii juuri, aivan! ei sitä keksitä!
"hei, nyt keksin! alanpa psykopaatiksi tai vaikka diabeetikoksi!"