Ajatukseni viipyy sinussa
aamuauringon ensisäteistä
iltaan
Pilvivarjojen kiitävään pakoon
yli niityn
odottamattomaan yhteyteen
taivaan ja maan
Katseeni lepäävä matka
horisontin taa
Tuskalliseen muistutukseen
siitä
kun annoin sinun mennä
aamuauringon ensisäteistä
iltaan
Pilvivarjojen kiitävään pakoon
yli niityn
odottamattomaan yhteyteen
taivaan ja maan
Katseeni lepäävä matka
horisontin taa
Tuskalliseen muistutukseen
siitä
kun annoin sinun mennä
Vastaukset 6
Vanhimmat
on tässä runossasi.
Hiljaista, kaunista ikävää jossa ajatus kulkee
taivaan ja maan välillä. Pieni ihminen suurine
pienine murheineen mittaa taivaan ja maan väli-
matkaa, hakee lohtua näkymättömältä, joka Korke-
uksissa asuu. Tietäen tai tietoisesti, mutta niin
se vaan usein miten on.
Mielestäni tämä runo on ihmisen ikävää toisen
luo, enkä muuttaisi mitään, usko pois.
Kiitos postista, olin melko lailla jo huolestunu-
nut.
sitähän yritin runollani sanoa, "ihmisen ikävä toisen luo" niinkuin osuvasti sen tulkitsit
Tää mun kone vähän oikuttelee taas mutta toivon tämän menevän perille.
Kiitos palautteestasi/Liona
Tässä oli herkkyyttä!
Kuvittelin sen lausuttavan hiljaa
kiireettä, vähän niin kuin todeten vaan..
Kaunis!
Ja kaunista pvää toivon, Liona ! :)
sanoistasi, täällä on sateista mutta eiköhän se siitä kirkastu mutta nyt kuljen sateenvarjon alla
Aurinkoa ja iloista päivänjatkoa sinnepäin/Liona
Ajatukseni viipyy sinun runossa
sointaa niin upeasti
ammusta iltaan asti
Hyvää jatkoa toivottelee ec
Mukava saada vastaus vakavalta pitkästä aikaa/Liona