No niin, sellainen olisi tässä edessä enkä vielä tiedä mitä tekisin lukion jälkeen. Tai no on mulla jotain haaveita, mutta en tiedä sitten ihan tosissaan että onko ne ihan realistisia.
Olen muunmuassa suunnitellut, että lähtisin opiskelemaan psykologiaa. Minun mielestäni on kuitenkin vähän kiusallista kertoa tästä haaveesta opolle, koska olen itse käynyt yläasteella psykologilla ja opo tietää sen. (sama opo oli meillä yläasteella.)
Tuntuu, että opo ajattelisi että en olisi tulevaisuudessa mahdollisesti sopiva toimimaan psykologina, koska itsellänikin on ollut tavallaan psyykkisiä ongelmia.
Kyllä kai se vähän hassulta kuulostaa.
Kannattaakohan minun haudata tuo haave kokonaan tai jättää ainakin kertomatta opolle koko jutusta?
Olen muunmuassa suunnitellut, että lähtisin opiskelemaan psykologiaa. Minun mielestäni on kuitenkin vähän kiusallista kertoa tästä haaveesta opolle, koska olen itse käynyt yläasteella psykologilla ja opo tietää sen. (sama opo oli meillä yläasteella.)
Tuntuu, että opo ajattelisi että en olisi tulevaisuudessa mahdollisesti sopiva toimimaan psykologina, koska itsellänikin on ollut tavallaan psyykkisiä ongelmia.
Kyllä kai se vähän hassulta kuulostaa.
Kannattaakohan minun haudata tuo haave kokonaan tai jättää ainakin kertomatta opolle koko jutusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
käymään psykologilla koulutuksensa aikana ja työssään myös, koska psykologin työ on rankkaa ja vaatii jatkuvaa "hoitoa", eli työnohjausta.
Ja on vanhastaan "tunnettua", että psykologiaa lähtevät lukemaan juuri ne, jotka myös itse sitä terapiaa kaipaavat. Siitähän se kiinnostus alalle usein lähtee.
Kerro siis opolle ihan rauhassa aikeistasi. Ei sillä opolla pitäisi olla tähän mahdolliseen ammatinvalintaasi mitään pahaa sanottavaa näillä perusteilla.
Moi!
Onko oposi sanonut sinulle suoraan tai muuten antanut ymmärtää, ettei sinun kannata pyrkiä opiskelemaan psykologiaa? Vai mistä sinulle on tullut sellainen tunne, että opo voisi suhtautua sinun haaveeseesi kielteisesti? Mitä se merkitsisi sinulle, vaikka opo olisikin psykologian opintojasi vastaan? Millainen merkitys ohjaajan mielipiteellä on sinulle?
Minun mielestä sinun kannattaa jutella opon kanssa rohkeasti ja avoimesti toiveistasi ja tulevaisuuden suunnitelmistasi. Minä koen, että ohjaajan tehtävänä ei ole hyväksyä tai paheksua sinun haaveitasi, vaan kunnioittaa niitä. Onhan kyse sinun haluista ja sinun tulevaisuudesta.
Minusta tuntuu, että sinun kannattaa kuitenkin miettiä opon kanssa, mitä mahdollisuuksia ja riskitekijöitä psykologian opiskelu voi tuoda sinun elämääsi.(Onhan totta, että psykologian opiskelu voi pahentaa joidenkin omaa psyykkistä oireilua. Toisaalta se on hyvin henkilökohtaista ja riippuu esimerkiksi siitä, miten vakavia psyykkisiä vaikeuksia yksilöllä on...) Mieti, mikä sinua kiinnostaa juuri psykologian opiskelussa. Voisiko samoja mielenkiintoa herättäviä asioita löytyä joiltakin muilta aloilta? Minun mielestäni ajatusten laajentaminen ja muiden vaihtoehtojen tutkiskelu on aina hyväksi, vaikka lopulta päätyisikin toteuttamaan alkuperäisen ajatuksen. Se auttaa ja vahvistaa päätöksentekoa.
Oli oposi mitä mieltä tahansa, muista että sinä olet lopulta se, joka tekee päätökset. On kyse sinun elämästäsi! :D
nyt niin ole väliä oletko itse käynyt psykologilla. Siitähän voi olla vain apua. Koska olet ollut molempina osapuolina, pystyt näkemään asiat molempien kantilta, esim. jos potilas ei välttämättä haluaisi puhua jostain asiasta. Se on erittäin hyvä jos pystyy omista vaikeuksistaan huolimatta auttamaan muitakin ihmisiä heidän vaikeuksissaan. Itselläni ei hermot ja kärsivällisyys riittäisi auttamaan muita jos omakin maailma tuntuu kaatuvan niskaan kovalla rytinällä.
Ajattelepas, jos kukaan lähihoitajan, sairaanhoitajan, lääkärin tai farmaseutin ammatista haaveileva ei olisi koskaan saanut itse olla sairaana.
Ihan rohkeasti vaan! Voin entisenä mielisairaanhoitajana kertoa että mielenterveyteen liittyvän ammatin taustalla on useinkin joku omakohtainen - oma tai läheisen - kokemus, joka on ajanut sille alalle. Ei se ole mikään häpeä, vaan sitä kutsutaan myös elämänkokemukseksi.