Onko kellään kokemusta laihduttamisesta entisenä syömishäiriöisenä? Onnistuuko vai lähteekö mopo käsistä? Itse olen entinen anorektikko/bulimikko ja parin viime vuoden aikana syönyt itseni palloksi. Tajusin tilani hiljattain, mutta laihduttaminen mietityttää. Pelottaa ettei homma pysy hanskassa vaan päädyn taas joko ahmimaan tai sitten lopetan syömisen "kokonaan". En ehkä ole kaikkeista tervein, BMI on ihan normaali, mutta peilikuva tökkii, ja pahasti.
Haluaisin hieman laihtua, mutta todella vain hieman..
Haluaisin hieman laihtua, mutta todella vain hieman..
Vastaukset 4
Vanhimmat
minä laihdutan parhaillaan entisenä anorektikkona. olin aikoinani tosi pahassa kunnossa, 170cm/39kg, nykyään 70kg ja tajusin myös miten olen paisunut. minullakin bmi siis normaali mutta peilikuva tökkii ja pahasti. ja tämä on TODELLA vaikeaa. on päiviä jolloin en salli itseni syödä mitään, sitten on taas päiviä kun syön kokoajan, vaikkakin ihan tervellisiä asioita. Joskus päätän syödä yhden ruisleivän kurkulla ja sitten niitä menee kahdeksan jne... mutta pitää vain yrittää pitää päänsä. kyl se siitä :) tsemii.
En ehkä oo oikea ihminen vastaamaan, kun mulla on edelleen bulimia, mutta olin saamassa sen hallintaan, en oksentanut ollenkaan, söin normaalisti, lihoin vähän ja sit se alko, oli pakko alkaa laihduttamaan, ja taas päivittäistä oksentamista, mutta mmä teen virheen siinä, että kaikki pitää mennä äärimmilleen, pitää laihtuu nopeesti ja on kauhee kiire ja ahdistus päällä.
Joten jos teet järkevän laihdutus suunnitelman tyyliin kilo pois viikossa, nii se vois onnistua, mutta onhan se aika iso riski, jos kaikki alkaa taas alusta, kun sulla noin hyvin on kuitenki mennyt...ehkä sinuna opettelisin vaan painon hallintaa, enkä lähtis laihduttamaan, koska oot kuitenki normaali painonen, se mieli on se pahin vihollinen...
Itsellänikin on jonkin asteinen syömishäiriö ollut ja sama ongelma bmi vielä normaali mutta peilikuva tökkii joinakin päivinä paljon ja bmi alkaa olla ylärajoissa. Mutta pelkään ihan sikana että jos tässä alan oikeesti laihuttaa ees sitä kolmee neljää kiloo mitkä haluan pois niin mopo karkaa käsistä siinä vaiheessa kun huomaa laihtuneensa. Kauhulla odotan sitä että jossain vaiheessa lähden opiskelemaan ja sit kukaan ei vahdikaan mun syömistä. Mä koetan sanoo että mieluummin vähän liikaa kun liian vähän kiloja, mutta sit sitä silti vihaa itteensä. Mutta mä en uskalla ainakaan itse kovin pahasti alkaa laihuttaa, vaikka tuntuu etten itteeni tällaisenakaan kestä ja ahmin liikaa ruokaa.
Hei,
Olen entinen syömishäiriöinen ja omalta osaltani voin kertoa, että laihdutus onnistuu. Se vain vaatii mielestäni suurempaa itsekuria kuin "tavallisten ihmisten" laihdutus. Itse pidin tarkoituksella taukoa laihduttamisesta 3 vuotta, ennen kuin uskalsin yrittää uudestaan. Koska itselläni oli itsekuriongelmia (saatoin syödä koko päivän viisaasti, harrastaa liikuntaa ja sortua illalla juuri ennen nukkumaan menoa irtokarkkeihin oikein kunnolla), valitsin laihdutustavakseni kaloreiden laskemisen. Punnitsen ja lasken kaiken mitä suuhuni laitan. Toki repsahduksia sattuu vieläkin ja morkkis on silloin todella paha, mutta kaloreiden laskemisen avulla saan itseni pysymään suurimmaksi osaksi kurissa. Sallin itselleni viikonloppuisin vapaata laskemisesta, jottei homma mene liian totiseksi. Perheeni on tapani hyväksynyt ja työkaverit katsovat uteliaana, että mitä olen laittanut itselleni syötäväksi.