Mua kalvaa syvä tunne asiasta, jota tahtoisin, mutta en voi saada. Olen silmiäni myöten ihastunut erääseen tyttöön. Olen siis itse 15 vuotias poika. Tunnen olevani bi. Luulin viime kesään asti olevani hetero, mutta silmäi aukenivat kun silloin tajusin olevani ihastunut erääseen poikaan, johon en tosin enää ole. Pidän sekä tytöistä, että pojista. Olen tyypiltäni semmoinen, joka ei välitä tulla isketyksi, vaan iseken itse (siis seksuaalisessa mielessä). Yleisesti mua kiinnostaa alistuvat tyttömäisemmät homot, sekä tytöt itse. miehekkyys ei jostakin syystä kiinnosta. olen itse luonteeltani mielestäni melko miesmäinen, vaikken ehkä yhtälailla kuin jotkin muut. Pidän erityisesti cs.ssästä, ja kaikki kaverini ovat poikia.
Ongelmani on juuri se, että mun sisimmässäni kalvaa suuri hinku saada tutustua erääseen tyttöön, mutta en usko sen onnistuvan, sillä koulussamme eräät tyypit pitävät minua homona. Se lähti siitä kun olin ehkä hiukan ihastunut erääseen poikaan, mutta hän huomasi sen jotenkin, ja levitti sitten sanaa koko kaveri porukalleen. Huomenna on koulussamme tanssiaiset ja ajatuksissani pyörii kokoajan se että pääsisin tanssimaan samaisen tytön kanssa. Mutta jos nämä pojat jotka pitävät minua homona näkisivät tilanteen, he tulisivat todennäköisesti väliin, sillä eihän "homo voi tanssia vastakkaisen sukupuolen kanssa".
Mielessäni on liikkunut välillä runsaastikin epätoivontunteita, ja itsemurha ajatuksia. En saa olla oma itseni, vaan pitäisi ikäänkuin valita olla joko homo tai hetero, mutta en mitenkäään tunne kuuluvani kumpaakaan. minun tapauksessani on kuitenkin minulla jo selvä homon maine, joten en voi kuin katsella sitä pimua sivusta. Olisi todellakin helpompaa jos olisin pelkkä homo, tai hetero. olisi ehkä helpointa vain tappaa itseni. minut on ikäänkuin lokeroitu homo-lokeroon, ja siksi minulla ei ole mahdollisuutta olla täysin oma itseni.
Ongelmani on juuri se, että mun sisimmässäni kalvaa suuri hinku saada tutustua erääseen tyttöön, mutta en usko sen onnistuvan, sillä koulussamme eräät tyypit pitävät minua homona. Se lähti siitä kun olin ehkä hiukan ihastunut erääseen poikaan, mutta hän huomasi sen jotenkin, ja levitti sitten sanaa koko kaveri porukalleen. Huomenna on koulussamme tanssiaiset ja ajatuksissani pyörii kokoajan se että pääsisin tanssimaan samaisen tytön kanssa. Mutta jos nämä pojat jotka pitävät minua homona näkisivät tilanteen, he tulisivat todennäköisesti väliin, sillä eihän "homo voi tanssia vastakkaisen sukupuolen kanssa".
Mielessäni on liikkunut välillä runsaastikin epätoivontunteita, ja itsemurha ajatuksia. En saa olla oma itseni, vaan pitäisi ikäänkuin valita olla joko homo tai hetero, mutta en mitenkäään tunne kuuluvani kumpaakaan. minun tapauksessani on kuitenkin minulla jo selvä homon maine, joten en voi kuin katsella sitä pimua sivusta. Olisi todellakin helpompaa jos olisin pelkkä homo, tai hetero. olisi ehkä helpointa vain tappaa itseni. minut on ikäänkuin lokeroitu homo-lokeroon, ja siksi minulla ei ole mahdollisuutta olla täysin oma itseni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet sen verran nuori, vaikkei itsestäsi ehkä siltä tunnukaan, mutta asiat saa toisenlaisia perspektiivejä vielä, kun lisää vanhenet. Missään nimessä älä anna kenenkään toisten mielipiteitten vaikuttaa siihen, mitä elämältäsi haluat ja mikä olet. Loppujen lopuksi on ihan sama, mitä muut ihmiset ajattelevat tai sanovat, kunhan itse tiedät kuka olet ja mitä haluat. Varmaan pääset tulevaisuudessasi vaihtamaan ympyröitä muuallekin ehkä, missä sinua ei välttämättä tunneta vielä, eikä ole väliä vaikka tunnettaisiinkin. Ja yksi asia kannattaa aina muistaa, siis AINA: älä edes leikilläsi puhu itsesi tappamisesta! Kukaan toinen ihminen tai kenenkään sanomiset tai mielipiteet eivät ole koskaan sen arvoisia. SINÄ olet arvokas. Pidä siitä kiinni!
Ensinnäkin heti tollaiset itsemurha höpinät pois. Itsemurha ei niitä sun ongelmia ratkaise. Se lopettaa sun ainutlaatuisen elämän liian aikaisin ja jättää kaikki sulle rakkaat ihmiset ihan hirveän tuskan ja itsesyytösten keskelle.
Sä olet vielä mahdottoman nuori ja on ihan normaalia että painiskelet noiden isojen identiteettikriisien keskellä. On varmasti vaikeaa kun ei oikein itsekään tiedä millainen on, varsinkin kun ulkopuoliset olisivat kovasti halukkaita lokeroimaan sinut johonkin tiettyyn kastiin. Sellaisia ne ihmiset ovat. Meillä kaikilla on tarve luokitella ihmiset tiettyihin kategorioihin, se pitää tämän maailman mielessämme jonkinlaisessa järjestyksessä. Varmasti se on vielä korostuneempaa teini-iässä kun haetaan sitä omaa paikkaa tässä maailmassa.
Tässäpä kuitenkin helpottava uutinen sinulle; ei sinun tarvitse mahtua kenenkään muun valamaan muottiin! Harvalla meistä identiteett ylipäätään mahtuu johonkin tiettyyn kategoriaan, me ihmiset kun onneksi olemme paljon monitahoisempia;). Mutta omana itsenään oleminen vaatii takuuvarmasti rohkeutta. Täytyy olla vahva ettei pääsy elämään muiden määrittelemän mallin mukaan. Täytyy uskaltaa kuunnella omaa itseään ja ajatella että minä ja vain minä tunnen itseni ja sen mikä minulle on parasta.
Ilmeisesti teidän(kin) koululla on oma homofobiaa kärsivä joukko jonka silmätikuksi nyt olet joutunut. Se on tosiaankin perseestä mutta ei varmasti viimeinen kerta kun siihen tulet törmäämään. Kuitenkin se on vain muutaman älyllisesti rajoittuneen yksilön mielipide. Sä voit aivan vapaasti olla oma ihana itsesi ja ne joille se on liikaa voi sitten ihan omassa mitäänsanomattomassa elämässään asian kanssa painiskella. Tottakait pyydät sitä tyttöä tanssimaan. Se lähtee tai ei lähde, sittenhän sen näkee mutta olet ainakin yrittänyt etkä joudu jälkikäteen jossittelemaan. Ja jos nyt joku sattuisikin teidän tanssimiseen puuttumaan niin mitä sitten. Mikä on pahinta mitä voi sattua? Että ne keskenkasvuiset idiootit tuo oman typeryytensä esille? Että se tyttö säikähtää? Ensimmäinen vaihtoehto ei ole sulta mitään pois ja jälkimmäisessäkin tapauksessa on vain hyvä jos tulee heti alussa esille.
Kun olet aidosti oma itsesi ja arvostat itse itseäsi sellaisena kuin olet niin ei ulkopuolisten mielipiteet loppujen lopuksi ole minkään arvoisia. Täytyy uskoa siihen että minä olen arvokas tällaisena kuin olen ja jos joku ei sitä ymmärrä niin oma on häpeänsä.
älähän nyt hätäile ja hukkaat nyt täysin noi itsemurha-ajatukset, ne ei auta ketään. tiedän osittain miltä susta tuntuu ja voin kuvitella tilanteen.
tärkeintähän on mitä sä tunnet sisälläs, ei se mitä muut sanoo, eikä sun tarvi elää niinkuin muut sanoo tai olettaa, varsinkaan jos niiden oletukset on vääriä. sä elät sun elämää, ei kukaan muu ja sä määräät siitä. ja jos sä oot ihastunut johonkin tyttöön niin kyllä sä voit olla sitä ihan avoimesti. jos sä alat nyplään pitsiä sen takia et olisit vielä homomaisempi ja täyttäisit niiden irvailijoiden odotukset, niin sit se olis vielä vaikeampaa lähestyä tyttöjä.
mieti sä oot 15 ja jos oot aina pitänyt itseäsi heterona, kerran ihastunut poikaan, niin luulis, että se tyttöön ihastuminen ei olis niin iso juttu, sehän oli sulle normaalia vielä viime vuoteen asti.
ja ne jotka sua haukkuu on kyllä itse epävarmempia omista miehuudestaan ja varmasti pelkää, että he itse olisivat homoja, ehkä jotkut niistä onkin, mutta ei pysty myöntään sitä. on varmasti tosi vaikee pitää puoliaan jos ne tyypit tulee jotain selittään, mutta se on vaan pakko, sä et ole homo, niin ei sun tarvi myöskään käyttäytyä kuin homo ja pakottaa itses ihastumaan vain poikiin jos kerran tykkäät tytöistäkin ja vielä jostain aivan erityisesti. ei sun kannata välittää yhtään tollasista tyypeistä, sä oot paljon rohkeampi kun uskallat myöntää että oot ollut poikaan ihastunut ja tulla avautuun tänne, niillä on varmasti jotain ongelmia itsensä kanssa mut sulla on munaa :)
ja sen sanon vielä, että olet vielä nuori ja tuossa iässä on normaalia vähän ihastuakin samaan sukupuoleen, mutta jos todella olet bi, niin se on hieno asia. ei se ole helppoa olla siellä välissä, mutta kyllä siihen tottuu, täytyy vaan opetella tuntemaan itseään, ei se ole ollenkaan niin pahaa miltä nyt saattaa tuntua, se on oikeastaan tosi kivaa kun on paljon valinnanvaraa :)
mä toivon sulle tsemppiä ja ole rohkeasti oma itsesi, sillä mitä muut sanoo ei ole mitään merkitystä, ne ei elä sun elämää, sä elät sitä. ja eiköhän ne homon maineet siitä unohdu kun tosiaan oot ihan oma itses, ei kannata vähentää onneaan asettumalla johonkin lokeroon johon ei kuulu, siitä seuraa vaan hankaluuksia, joten rohkeasti vaan koittamaan onneasi sen tytön kanssa, toivottavasti tärppää :)
Ööh, ymmärsinkö nyt oikein, et sä olet homo ja sun pitää myös olla homo, koska muut sanovat niin? Hei, mistä lähtien muut ovat määritelleet sun seksuaalisuutes? Ymmärrän toki, että murkkuiässä ollaan kiinnostuneita siitä, mitä muut ja erityisesti kaveripiiri ajattelee itsestä, mutta rajansa nyt kaikella.
Eikös se, että sä otat yhteyttä tähän kiinnostuksen kohteeseen, joka edustaa vastakkaista sukupuolta, ole selvä signaali siitä, että et ole homo? Tyttö tuskin pitää homottelua minään muuna kuin kateellisten vittuiluna, mikä ei taida muuten olla kovinkaan kaukana todellisuudesta, sillä sen verran homottelua kuulee joka paikassa.
Mitä taas tulee näihin entisen ihastuksen kertomisiin, niin eipä se ole ensimmäinen kerta, että juoruja levitellään tästä aiheesta; senkus kohautat niille olkiasi ja teet kuten lystäät. Kuittaa muut puheet pelkkänä toiveajatteluna... Sun ongelma ei ole sun identiteettis, vaan se, että olet heikkotahtoinen ja toisten vietävissä. Oikea "miehekkyys" merkitsee oman päänsä pitämistä juuri tällaisissa asioissa.
Sama aikuinen kaappihomo joka kirjoittelee aina välillä tuonne gay-puolelle 15 kesäisenä. Haluais olla hetero tai vähintään bi.
aloittaja on.
Et ole yksin tässä maailmasse,et todellakaan ja ei sinun sitä asiaa kannata silleen kauheen vakavana ottaa,elämä kyllä näyttää miten tunnepuoli menee mutta sulla taitaa tosiaan mielessä velloa kaikki nämä asiat,ja sitä ei mahda helpottaa maailman kuva tuputtaen seksii joka paikasta.!
Et ole epänormaali etkä mitenkään poikkeava ihminen,sillä varmasti moniaat ihmiset ajattelee mielensä syövereissä ihan mitä vain.Kannattaa olla sopivan avoin ja rohkea,mutta tietää kummiskin se raja että ei ihan ole avoin kuin kirja,ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?
Se että sua pidetään homona ei ole oikein silleen haukkua vaikka kuinka olisivat "mukamas"" tietäviä,sinun sitä ei ole pakko paljastaa eikä tunnustaa,sillä siitä se ongelma vasta tuleekin,Ja tuo on hankala kun sitten tuolleen mennään juoruamaan asioista jotka voisi olla sitten ihan muuta mitä tarkoittannut esim...Ja Katse ei tee homoksi,ei varmasti se tee eikä mitkään muutkaan kun osaa olla tietyn rajan sisällä.!!
Kouluyhteisö on se kaikkein vaarallisin just mitä susta luin,nimittäin itse olen saanut kokea sen koulukiusaamis kierteen ala-asteelta ihan armeijaan asti,kun samat henkilöt oli ympäristössä..Joten se jatkumo ainakin pienemmillä paikkakunnilla voi olla aika tuhoisaa =(
Mutta ennenkaikkea ei saa luovuttaa,puhu vaikka oettajalle,tai jollekkin vanhemmalle ihmiselle,sillä et saa syyttää asiasta ihteesi,mene joskus sen tytön juttusille ja kerro että luulevat ihan muuta mitä olen,ja kysy että tahtoisikko hän tanssia sun kaa.Ei niillä jätkillä ole tarvista tulla sanomaan mitään sillä se on kunnian loukkaus mutta Varo kummiskin alkuun sanomasta bi,sillä kaikki tytöt yms ei sitä hyväksy sinussa..
Kyllä mä uskon että sun koulu ja muukin elämä tulee onnistumaan kunhan et masennu etkä syyllistä ihteesi yhtään enempää,itse asiassa meissä kaikissa asuu minimaallinen bi, =)
Hyvää kevättä ja kesän tuloja sulle
Se oman elämäsi valta määritellä itse itsesi ja vaikka uudelleenkin kokonaan on vain sinulla. Riemuitse elämästä.
Nythän ne tanssiaiset ovat jo olleet ja olis kiva kuulla, onnistiko sua. Jos onnisti ja pääsit tanssimaan haluamasi tytön kanssa, olet varmaan nyt onnellinen. Jos sinulla ei silloin ollut onnea, niin varmaan jonain päivänä on.
Olet 15-vuotias ja koulu kestää enää muutaman vuoden. Tiedän, että sinun iässäsi kolme vuotta on ihan hirveän pitkän tuntuinen aika, mutta jos sen kuitenkin jaksat, niin sen jälkeen sulla on paljon vapaampi olo, kun sinua homoksi nimittelevät jäävät elämästäsi pois. Koulun loputtua sulle tulee ihan uudet kuviot ja voit muokata elämäsi sellaiseksi kuin itse haluat. Helppo tietenkin sanoa, että ei kannata antaa muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa omiin asioihin, jokaisella on oma elämä ja on tärkeä, että teet elämästäsi sinulle mieluisan ja keskityt niihin ihmisiin, jotka ovat sinulle todella tärkeitä.
Älä nyt ainakaan mieti itsesi tappamista. Menettäisit siinä paljon, paljon ihanaa, mikä sinulla on vielä edessäsi ja sen lisäksi aiheuttaisit sinua rakastaville lähiomaisillesi paljon tuskaa ja syyllisyydentunteita. Jos tuntuu niin pahalta, että sinulla on sellaisia ajatuksia, ota vaikka nuorison kriisipalveluun yhteyttä, se on olemassa nimenomaan nuorten ihmisten ahdistavia tilanteita varten.
Toivotan sulle jaksamista näiden pohtimiesi asioiden kanssa ja masennuksestasi huolimatta onnellista ja iloista kesää.
sinne tanssimaan. Ei sitä homottelua kukaan vakavasti ota koska se on jätkillä niin perus settii. Mee pyytää tyttöö ja osota kiinnostukses niin se kyl tajuu et et oo homo :D tsemppii!