Auttakaa, mitä minun pitäis tehä...?
Oon kohta seittämäntoista ja mulla on ihan hirvee vauvakuume. Mun poika kaveri kenen kanssa ollaan seurusteltu puoli vuotta kerto mulle vappuna kännissä että se haluaa minun kanssa vauvan. (kännisellä tosi puheet..?)
Ite olin miettiny asiaa kans jo aikasemmin, mutta ei sitä voinu ottaa todellisena ku ajatteli että ollaan niin nuoria,opiskelut kesken ja kaikkee. Mutta ku kuulin kultani ajatukset,ni en minä enään muuta voi ajatellakkaan ku et haluan sen vauvan! Katon kaikkia vauva juttuja joka paikasta ja nään vauva unia. Sisustin mielessäni huoneeniki et siellä olis vauvan tarvikkeet yms. Kertokaa onko "teini" äiteys paha asia ja selviääkö siitä onnellisena, ettei kadu myöhemmin tekojaan? Kokemuksia? Haluan lapsen,Haluan lapsen minun kullan kanssa nyt, en jaksa odottaa ettenkö saisi kantaa iso masua ja kertoo kaikille kuinka onnellinen olen. Miten kerron kullalle asiasta että en saa enään vauva kuumetta pois mielestäni? :o Auttakaa minua...
Oon kohta seittämäntoista ja mulla on ihan hirvee vauvakuume. Mun poika kaveri kenen kanssa ollaan seurusteltu puoli vuotta kerto mulle vappuna kännissä että se haluaa minun kanssa vauvan. (kännisellä tosi puheet..?)
Ite olin miettiny asiaa kans jo aikasemmin, mutta ei sitä voinu ottaa todellisena ku ajatteli että ollaan niin nuoria,opiskelut kesken ja kaikkee. Mutta ku kuulin kultani ajatukset,ni en minä enään muuta voi ajatellakkaan ku et haluan sen vauvan! Katon kaikkia vauva juttuja joka paikasta ja nään vauva unia. Sisustin mielessäni huoneeniki et siellä olis vauvan tarvikkeet yms. Kertokaa onko "teini" äiteys paha asia ja selviääkö siitä onnellisena, ettei kadu myöhemmin tekojaan? Kokemuksia? Haluan lapsen,Haluan lapsen minun kullan kanssa nyt, en jaksa odottaa ettenkö saisi kantaa iso masua ja kertoo kaikille kuinka onnellinen olen. Miten kerron kullalle asiasta että en saa enään vauva kuumetta pois mielestäni? :o Auttakaa minua...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet todellakin liian nuori ja mitä ihmettä?!?!?!?! Olette seurustelleet puoli vuotta ja haluatte jo nyt yhteisen lapsen?
Jos teidän lapseksenne joutuisin niin varmaan kuolisin
ikä ei niinkään ole se este vaan tuo aika minkä olette yhdessä olleet.puoli vuotta on liian lyhyt aika tedän ikäisille.suosittelen odottamaan vielä ja katsomaan vasta kun olette olleet jo sen verran yhdessä että tiedätte. ja tiedän muuten kokemuksesta mitä puhun!!!
määrite hyvään vanhemmuuteen. Mutta teinä odottelisin vielä lapsen saantia.
Siihen kun kuuluu niin paljon muutakin kuin tuo huoneen sisustus ja masun kantaminen ylpeänä.
Sieltä kun joku päivä tulee se oikea lapsikin joka verottaa äitiä ja isää niin fyysiseti kuin henkisestikin. Toki lapsi antaa myös paljon rakkautta ja lämpöä.
Odotelkaa siis rauhassa vielä, tutustukaa toisiinne ja nauttikaa olostanne kahdenkesken!
Ottakaa joku sukulaislapsi hoitoon vaikka viikoksi.
Teidän tulisi poikakaverin kanssa puhua asiasta lisää. Ja niin ETTÄ POIKAKAVERI ON SELVIN PÄIN. Kännissä tulee joristua ummet lammet.
Myös seuraavista asioista:
Lapseen liittyen
valvomiset -> jaksaminen
lapsella voi olla koliikki ->jaksaminen
synnynnäiset periytyvät/periytymättömät sairaudet, miten suhtaudutte
kehityshäiriä ->suhtautuminen
kustannukset: vaatteet, tarvikkeet, elatus
teidän asuminen - isompi asunto? sen kustannukset?
mitä tukia saisitte?
tukiverkko , vanhemmista apua
varautukaa ystäväpiirin muutoksen, menevät sinkut "unohtaa" teidät
onko poikakaverisi minkä ikäinen? valmis henkisesti isäksi?
teidän opiskelut? jne. jne.
oli joskus 16 vuotiaana hirveä vauvakuume tai siis se nyt on ollut jo paljon aikaisemminkin mutta meinasin tehdä elämäni virheen joskus tossa iässä elikkä olin seurustellut vuoden "elämäni miehen" kanssa ja tulin raskaaksi vanhempani painostivat minut väkisin aborttiin vaikken sitä olisi halunnut tehdä! puoli vuotta myöhemmin alkoi tämän kyseisen pojan kanssa kuitenkin mennä sukset hanakasti ristiin ja sainkin noin 5-7 kertaa turpaani häneltä niin että päädyin ihan sairaalaan! en nyt tarkota että sulla näin kävis mutta siinä sulle esimerkki kuinka unelmien suhde voi muuttua silmänräpäyksessä painajaiseksi! nyt odotan ensimmäistä lastani ja olen 19 koulut on käyty ja aviomies vierellä nyt on mielestäni oikea aika lapsen teolle, jos katson taakseppäin kaksi vuotta ja kuvittelen siihen elämän tilanteeseen lapsen niin hui olisi ollut itsekästä mielestäni silloin tehdä lapsi sillä en olisi pystynyt kaikkia hänen tarpeita täyttämään..muista ikä on viisautta ja jos pari vuotta tai enemmänkin odotat ei se ole ainakaan pahitteeksi...nauti nuoruudestas
-hemulivaanEIniinVANHA-
myös se asia, että jos jäätkin lapsen kanssa yksin. Nykyaikana se on enemmän kuin mahdollista. Jaksatko silloin? Vaikka nyt poikaystäväsi voi olla varma halustaan isäksi, mutta totuus voi lyödä vasten kasvoja pahemman kerran ja jätkä ottaa jalat alleen, kun vastuun hetki koittaisi.
Tosiaan lapsi on niin paljon muutakin kuin se masun kantaminen ja sisustaminen.
Mutta jos TODELLA olet realistisesti asiaa miettinyt ja edelleen uskot olevasi valmis, niin ei muutakuin anna mennä, mutta muistat vaan sen että lapsi verottaa paljon, mutta antaa myös paljon. Lapsi ei ole mikään heittopusssi sitten, mikä tuupataan isovanhemmille hoitoon, kun ite halutaan mennä. Se on iänikuinen vastuu ja huoli.
Kerro tästä vauvakuumeesta sille sille kullallesi, kun hän joskus on sattumalta selvin päin ja mittaa sekuntikellolla aikaa, kuinka nopeasti kultapieni häipyy horisontin taa ...
pisti silmään kun kirjotit että haluat vauvan..mun muutamat nuoremmat kaverit on tehny lapsen kun on niin kovasti halunnut vauvan! pidä järki päässä ja muista että se on kovin pienen ajan vauva...mulla aina ottaa toi silmään ku joku sanoo tahtovansa vauvan ja mielestäni vauva tehdään silloin kun osataan sanoa että haluan lapsen if juu nou vat ai miiiin! meni monimutkaseks
mutta muista huolehtiakin hänestä!
Tuskimpa sinun tuota kannattaa muilta kysyä, päätöksenhän teet kuitenkin itse. Ei täällä kukaan voi tietää, kuinka valmis olisit äidiksi. Ja niinkuin muutkin ovat sanoneet, jutelkaa poikasi kanssa siitä rehellisesti ja avoimesti. Minullakin oli tässä joku aika sitten aika kovakin vauvakuume, ja tuntui että poikaystävällänikin oli vähäsen. :) Mutta pitkään sitä mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että voimme odottaa vielä muutaman vuoden. (olen siis 17) Meillä on kuitenkin koko yhteinen elämämme vielä edessä.
Kirjoituksestasi paistaa kilometrien päähän,että et todellakaan ole valmis äidiksi! Sisustaisit huoneesi vauvalle sopivaksi!? Mitä jos hankkisit ensin itse elantosi,muuttaisit pois lapsuuden kodista ja sitten miettisit uudestaan. Haluavatkohan vanhempasi vauvan? Heidän hoidettavakseen se kuitenkin jäisi,kun kotona vielä asut. Ja olette seurustelleet puoli vuotta!? Siinä ajassa et ole oppinut tuntemaan poikaystävääsi kuin pintapuolisesti.
Minun poikaystäväni sanoi minulle (kännissä),että haluaa kanssani lapsen. Vahingossa sitten tulin raskaaksi ja mitäs poikaystäväni teki!? Pakotti aborttiin ja jätti minut! Luulin,että menemme naimisiin ja luulin tosiaan tuntevani hänet hyvin. Eipä näin ollut. Olimme silloin 16 vuotiaita ja olimme seurustelleet kaksi vuotta.
Sain itse ensimmäisen lapseni 18 vuotiaana. Ammatti ja työpaikka oli ja avomies halusi lasta yhtä paljon,kuin minä itse. Nyt asumme omassa omakotitalossa kahden yhteisen lapsemme kanssa.
Jätä lapsen teko,keskity olemaan lapsi,kun vielä voit. Asu vanhempiesi luona ja opiskele ammatti. Et varmasti kadu myöhemmin,jos odotat vielä pari vuotta.
Terv.20v äiti
Kaikki edellä vastanneet ovat puhuneet ihan täyttä asiaa, joten tosiaan harkitse vielä ennenkuin lasta vakavasti suunnittelet maailmaan tulevaksi! Lapsesta on tosiaan iso vastuu niin henkisesti kuin ns. rahallisestikin! Itse olin 17 v. kun esikoiseni syntyi, enkä ole päivääkään sitä kyllä katunutkaan, ihana vauva oli ja nyttemmin kohta 25 v. fiksu nainen! MUTTA kaikilla ei ole samanlainen tilanne kuin meillä oli silloin, anoppi otti "siipien suojiin" ja muutkin isovanhemmat auttoivat kaikin tavoin. Olimme etuoikeutetussa asemassa... Melko varma olen vain siitä, että jos olisimme yhteiselämämme aloittaneet silloin täysin kahden ja sittemmin kolmin, olisimme eronneet aikoja sitten, tai sitten olisi toisinpäin.. Mies kun on luottanut siihen, että äiti tai vaimo hoitaa asiat kun asiat... Mutta kehoitan silti siirtämään vauvan tekoa myöhempään, nauti nuoruudestasi vastuista vapaana! Opiskele itsellesi ammatti, mene rauhassa diskoon tai ravintolaan, kun olet täyttänyt 18 v. miettimättä äidillistä syyllisyyttä, että olisit jättänyt lapsen jollekin taas hoitoon! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin ottaa äidin roolin ja kunnollisen isän mukaan vastuuseen!
aloittamani ketjun tuolta ylhäältä. En huomannutkaan, että samasta aiheesta oli täällä keskustelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000371&posting=22000000026275972
Älä usko poikaystäväsi juttuja...harmi, että pojat ja miehet eivät tajua pitää suutansa kiinni. Se, että sanoo haluavansa vauvan kun ei näet tarkoita sitä, että haluaisi sen oikeasti nyt tai lähimpään 10 vuoteen - vaikak olisikin selvinpäin.
Vauvakuume on ihan luonnollista hyvässä tai hyvältä vaikuttavassa suhteessa siinä alkuaikana, mutta se on vain mielen tekemiä tepposia. Se ei tarkoita, että kumpikaan teistä oikeasti haluaisi vauva. Se kuume voi mennä sinultakin ohi parissa kuukaudessa ja poikaystävältäsi vielä nopeammin, jos sitä nyt on ollutkaan. Ei siis kannata tehdä vauvoja tuolta pohjalta. Sitä paitsi ihmiseen tutustumien vie ainakin sen vuoden yhdessä asuttua aikaa, joten tutustu nyt hyvä ihminen ensin edes isäehdokkaaseen kunnolla. Se voi olla maailman ihanin tai kamalin ihminen. Lisäksi asia on niin, että nuorneparin pitäisi nyt vähän ehtiä yhdessä hulluttelemaan ja kirmailemaan laitumilla ennen kuin lapsia alkavat vääntämään, tai pitemmän päälle parisuhde ja LAPSI voivat alkaa tuntua pallolta jalassa.
Kokeilkaapa ensiksi vaikka naimisiinmenoa. Se on huomattavasti pienempi askel kuin vauva hankkiminen ja toimii jonkinlaisena aikuisuus- ja sitoutumistestinä sekin.
*niin, ehkä on mainitsemisen arvoista, että tämä on miesnäkökulma asiaan.
muista että olet vasta teini!!! kasva ensin aikuiseksi!