minua vaivaa liian usein täysmasennus,mikään ei huvita,itkua vaan tulee.
henkisesti ottaa koville joka päiväiset epäonnistumiset yksityiselämässä.
olen luonteeltani sulkeutunut ihminen,voiko paha oloni johtua siitä että en osaa tai en halua puhua omista ongelmistani kellekään?
koska luulen että ketään ei kiinnosta mun ongelmat,joten en kerro niitä.
en seurustele,koska en pysty rakastaa miestä,olen niin monta kertaa pettynyt.
kertokaa omia kokemuksia ja auttakaa.
en tahtoisi kärsiä enää yksin.
henkisesti ottaa koville joka päiväiset epäonnistumiset yksityiselämässä.
olen luonteeltani sulkeutunut ihminen,voiko paha oloni johtua siitä että en osaa tai en halua puhua omista ongelmistani kellekään?
koska luulen että ketään ei kiinnosta mun ongelmat,joten en kerro niitä.
en seurustele,koska en pysty rakastaa miestä,olen niin monta kertaa pettynyt.
kertokaa omia kokemuksia ja auttakaa.
en tahtoisi kärsiä enää yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhuminen on paras lääke. Olen itse kärsinyt masennuksesta jo vuosia ja talvisin se vielä pahenee. Olen kokeillut kaikenlaisia mielialalääkkeitä, mutta tuntui ettei niistä saanut kuin uneliaan olon. Mielestäni parhaimman avun olen saanut keskusteluista terapeutin kanssa, sillä toisen ihmisen kanssa pystyy näkemään asiat laajemmin kuin "hautomalla" niitä omassa mielessään. Jos haluat keskustella kanssani niin mailaile minulle. [email protected]
Sun juttus näyttää melkein siltä että olisin itse kirjottanut sen,mutta itse oon kihloissa...Ja masennukseni,ahdistukseni ja hermostuneisuuteni johtuu ehkä osittain myös poikaystäväni ja mun välisestä suhteesta...Mielestäni näemme liian usein (joka päivä) eikä kuitenkaan tehdä mitään mielenkiintoista eikä keskustella tarpeeksi asioista. Olen kaikenlisäksi todella nuori joten haluaisin enemmän omaa aikaa kavereitten kanssa sekä itseni...JOskus tuntuu että en halua seurustella mutta en osaisi elää ilmankaan kultaani... Haluaisitko sä taas jonkun joka olis sun tukena ja rakastais sua? Mutta sä sanot että et osaa rakastaa...Mielestäni jokainen ihminen osaa rakastaa kunhan oikea ihminen osuu kohdalle...Eikä sitä voi etsimällä etsiä,se tulee silloin kun on sen aika...Mä haluisin päästä pois näistä iljettävistä tunteista ja tietää mistä ne todella johtuvat... Toivottavasti sua ei kyllästytä liikaa tää mun stoori, mut haluisin vielä et kertoisit minkälaisia tunteita/tuntemuksia sulla on kun kerroit "sairastavasi" masennusta? Itselläni on niin kuin äsken jo mainitsin ahdistuneisuutta,hermostuneisuutta,kovia Sydämentykytyksiä,itkua enkä nauti asioista mitä teen...innottomuutta... Vastaile jos viitsit,olisi kiva kuulla sun mielipiteitä =)
ei ne muut arvosta, jos ei itse
ole itselleen kaveri ja osta
kukkia, koska on tärkeä henkilö
sitten kun on itselleen kaveri
löytää myös muut, ei ne välitä susta
jos sulla on heikko itsetunto
Keskustelut, tunnin - puolen tunnin kävelyretket, ympärillä asioita joista nauttii.
Musta jokaisella pitäis olla joku jolle uskaltaa puhua asioitaan. Ne asiat pakkaa muuttumaan kun niistä puhuu - vuorovaikutuksessa osa toisen mielipiteestä siirtyy osaksi omaa mielipidettä. Ei mitään jatkuvaa valitusta aina kun näkee vaan asioista jotka tosiaan tuntuu vaivaavan.