Jos jollakin on sellainen sairaus, henkinen tai fyysinen minkä vuoksi ei ole hyvä olla raskaana jatkuvasti eikä ole hyvä ottaa tietoisia riskejä, niin miten ehkäisyyn päädytään? Keskustellaanko ehkäisyasiasta useamman vl:n kesken ja sitten jotkut ns.myöntävät luvan käyttää ehkäisyä?
Ainakin avioerotapauksissa vl:t usein juttelevat eri vl-ihmisten kanssa ja saavat tavallaan hyväksynnän avioerolleen juteltuaan ja käsiteltyään sitä yhdessä joidenkin muiden kanssa.
Ainakin avioerotapauksissa vl:t usein juttelevat eri vl-ihmisten kanssa ja saavat tavallaan hyväksynnän avioerolleen juteltuaan ja käsiteltyään sitä yhdessä joidenkin muiden kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloitus tuntuu uskomattomalta soopalta, eiköhän nykyaikana jokainen ihminen itsenäisesti päätä omista asioistaan. Mitä se kenellekään kuuluu, käyttääkö joku ehkäisyä, asuuko avoliitossa ja ottaako avioeron. Mitä sitä toisilta lupaa kysymään. Omasta elämästä jokainen saa päättää itse 18 vuotta täytettyään eikä ole kenenkään holhouksen alla. Ei pidä alistua toisten määräiltäväksi. Ehkäisyasiat jutellaan lääkärin kanssa, ei naapureitten.
vaimo uupunut joten estämme mahdollisuuden tulla raskaaksi välttämällä yhdyntää muulloin kuin ns. varmoina päivinä
seksiä on tietty harvemmin, mutta sitten sitäkin antoisampaa
uupumisesta. Täällä kohtlotoveri. joka aamu mietin miten selviän tästä päivästä. En näe elämässäni tällä hetkellä muuta mahdollisuutta kuin ehkäistä. Minä ne lapsetkin hoidan suurimmaksi osaksi joten minun mielestä minulla on oikeus myös kieltätyä lasten saannilta. Mieluummin otan vaikka kuulan kalloon. Päätöstäni eivät tule horjuttamaan mitkään toisten mielipiteet. Itse tunnen voimani ja voimattomuuteni.
Tällä hetkellä myös mietin kun tyttöjä on kasvamassa liuta, että miten minä puhun tytöille oman itsensä kuuntelemisesta ja hoitamisesta. Ettei heti leimattaisi epäuskoiseksi.
Lapsia tuli niin tiuhaan, hän oli synnytysten jälkeen hyvin masentunutkin
Tilanteen ollessa sellainen seksihalut katosivat niin häneltä kuin minultakin
Miehenä en voinut kuvitellakkaan käyttäväni vaimoani hänen tahtoaan vastaan seksiobjektina omien halujeni tyydyttämiseen
Nykyään seksihaluja löytyy -kummaltakaan- vain sellaisina päivinä kuukausittain, kun raskauden alkaminen on hyvin epätodennäköistä.
Niin se meillä menee, luonnollisesti. Harvemmin seksiä, mutta sitäkin antoisampaa sitten.
Emme koe tekevämme asiassa sen kummempaa syntiä. Kun ei pysty niin ei pysty. Jo se riittää pidättäytymiseen kun vaimo ei pysty.
Ei seksiä voi harjoittaa siten, että toinen antautuu toiselle toistuvasti tahtoaan vasten. Sellaista kutsutaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.
Onko vaimosi jo toipumaan päin? Miten olette selvinneet? Onko ollut lääkitystä käytössä?Murehdin lapsiani joille haluaisin olla parempi äiti. Parhaani joka päivä teen. Se ei vain isossa perheessä tunnu aina riittävän. Työtä riittäisi vaikka kolmelle kellon ympäri. Mukava kuulla etten ole ainoa "huono" ja "heikko" tallaaja ;). On muitakin sitä ei vain ääneen sanota.
ratkaiseva käänne tapahtui kun ainainen raskauden pelko väistyi jokapäiväisestä elämästä