Oon tällä hetkellä yövuorossa töissä ja siis valvon yksin. Äsken vain rupesin vähän maistelemaan työtovereidenkin eväitä ja päädyin pöntön reunalle...TÖISSÄ. eikö tää ikinä lopu vaikka kuinka päättää aina ettei ikinä enää... tätä on jatkunut jo kohta 9 vuotta sairastuin siinä yläaste ikäsenä. nyt vain pysähyin miettimään että miten siit on jo niin kauan aikaa kun tää kaikki alkoi. välillä se on semmosta että se on viedä voimat koko elämiseltä välillä se on jopa viikkoja ettei sitä ole eikä edes muista...
Eikö ikinä eroon
tärähtänyt
2339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuli tos jälkikäteen muuten mieleen että en tiedä/tunne ketään bulimiaa sairastavaa tutuissani ja tietämissäni ihmisissä, paitsi olen kuullut et joillakin julkkiksilla ois ollu. tuntuu niin helvetin mielisairaalta jo ja siltä että mä oon ainoo joka sikailee näin paljon ruualla.
Itse sairastanut miaa 8 vuotta ja vasta 2kk sitte hain apua ..olen vajonnut ongelmieni kanssa jo niin alas että on vaikea uskoa että ikinä parantuisin mutta aioin käyttää kaikki voimavarani siihen! Joskus on päiviä jolloin en edes halua tulla terveeksi koska pelkään lihoavani enkä tiedä kuka olen jos syömiseen liittyvät pakko-oireet otetaan pois.
Olen kuitenkin valinnut elämän!
Voimia sinulle :)