Moi!
Joskus nuorempana olen reissannut hieman, lähinnä pohjoismaissa ja euroopassa.
Asuntolainojen yms.seurauksena matkustelu jäi pitkäksi aikaa, lasten kanssa emme reissuja ole juurikaan tehneet, poikkeuksena viime syksy, jolloin kävimme sukulaisten luona teneriffalla.
Nyt on matkakuume syttynyt, ja olemme varanneet matkan egyptiin ensi syksyksi.Olen ajatellut, että lapsillekin on antoisaa päästä katselemaan uusia maita ja kulttuureita.
Emme todellakaan ole mitenkään varakkaita, mutta säästämällä kovasti onnistumme haalimaan matkarahat kokoon.
Kun olen maininnut suunitelmistamme tutuille, vastaan tulee jatkuvasti tämä ihmettelevä kysymys:"kuinka teilläon varaa matkusteluun". Ja perään tulee kommentit siitä, kuinka ulkomailla voi sairastua mitä erilaisimpiin tauteihin ja joutua vaikkapa terrorismin uhriksi.
Sinänsä nämä kommentit eivät minua hetkauta suuntaan jos toiseenkaan. Olen sanonut ihmettelijöille että no, jotkut satsaavat toisenlaisiin asioihin, esim.sisustukseen, autoihin yms. meille matkustelu tuntuu nyt omalta jutulta.
Kysyisin teiltä muilta reissaajilta, oletteko törmänneet samanlaisiin kommentteihin?Pidetäänkö matkailua lähipiirissänne jonkinlaisena turhuutena tai jopa pröystäilynä?
Joskus nuorempana olen reissannut hieman, lähinnä pohjoismaissa ja euroopassa.
Asuntolainojen yms.seurauksena matkustelu jäi pitkäksi aikaa, lasten kanssa emme reissuja ole juurikaan tehneet, poikkeuksena viime syksy, jolloin kävimme sukulaisten luona teneriffalla.
Nyt on matkakuume syttynyt, ja olemme varanneet matkan egyptiin ensi syksyksi.Olen ajatellut, että lapsillekin on antoisaa päästä katselemaan uusia maita ja kulttuureita.
Emme todellakaan ole mitenkään varakkaita, mutta säästämällä kovasti onnistumme haalimaan matkarahat kokoon.
Kun olen maininnut suunitelmistamme tutuille, vastaan tulee jatkuvasti tämä ihmettelevä kysymys:"kuinka teilläon varaa matkusteluun". Ja perään tulee kommentit siitä, kuinka ulkomailla voi sairastua mitä erilaisimpiin tauteihin ja joutua vaikkapa terrorismin uhriksi.
Sinänsä nämä kommentit eivät minua hetkauta suuntaan jos toiseenkaan. Olen sanonut ihmettelijöille että no, jotkut satsaavat toisenlaisiin asioihin, esim.sisustukseen, autoihin yms. meille matkustelu tuntuu nyt omalta jutulta.
Kysyisin teiltä muilta reissaajilta, oletteko törmänneet samanlaisiin kommentteihin?Pidetäänkö matkailua lähipiirissänne jonkinlaisena turhuutena tai jopa pröystäilynä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei kiinnosta mitä muut ajattelee/sanoo..
Yleisin saamani kommentti on "helppohan se on matkustaa kun osaa kieliä ja on varaa". Olen pienipalkkaisessa työssä ja maksan yksin asuntolainaa, en varmasti kuulu niihin joilla on paljon ylimääräistä... Katson mitä ostan ja säästän vähitellen, sillä sitä reissuun pääsee. Joku muu ostaa mieluummin auton, minä lähden Etelä-Amerikkaan. Ja monessa maassa mun kielitaidolla ei tehdä yhtään mitään. Osaan erittäin hyvin englantia, mutta jos keskustelukumppani ei osaa sanaakaan, mitäs siitä mun kielitaidosta siinä on apua... Olen tosin huomannut monen käyttävän kielitaidottomuutta tekosyynä kun ei saa aikaiseksi säästää matkarahoja.
Köyhästi aloitimme.
Penskat olivat 5 ja 7-vuotiaita tehdessämme ensimmäisen auto/telttareisun Tanskaan. 2-viikkoa.
OK oli saatuvalmiiksi kahta vuotta aiemmin ja talovelat olivat niskassa.
Sen jälkeen kaikki lomat autolla Euroopassa.
Pian jätimme teltan pois ja käytimme leirintäalueiden kiinteitä asuntovaunuja.
Sitten mökkejä. Seuraavaksi zimmereutä ja hostaleja.
Penskojen tipahdettua kyydistä pois siirryimme vaimon kanssa Ranskassa pikkukaupunkien halpishotelleihin, saksankielisellä alueella Gashofeihin.
Balkanilla mitä vastaan tuli ja Unkarissa aiemmilla automatkoilla tutuksi tulleisiin ihmisiin.
Vaimo oli vuosikausia kotona lasten kanssa ilman muuta tuloa kuin lapsilisät.
Itselläni oli hieman parempi palkka.
Yhteensä olemme tähän mennessä tehneet yli 70kpl vähintään viikon matkaa Skandinavian ja Baltiaan ulkopuolelle.
Yhteiskesto yli 3-vuotta.
Kertaakaan ei kukaan ole kysynyt varaa siihen.
Elämme silmin nähden köyhää elämää = ei ole tarvetta todistella ympäristölle mitään.
Joten luultavasti tuttavamme ymmärtävät mihin vähät pennosemme ovaat menneet.
Meitä pidetään itsekkäinä koska emme haali omaisuutta ympärillemme eikä meillä ole lapsia. Kaikki ylimääräisen tuhlaamme matkailuun ja siitä saadaan kyllä kuulla tuon tuostakin. Matkailua pidetään tuhlaamisena turhuuteen. Kukaan ei kuitenkaan huomaa kuinka paljon se antaa ja jokainen matka muutta ihmistä aina hieman suvaitsevammaksi ihmiseksi. Osaamme nyt katsoa asioita muustakin kuin omasta suunnasta ja asioita oppii ajattelemaan globaalisti. Tiedämme kuinka suuri tämä maapalloksi kutsuttu planeettamme on ja olemme saaneet kunnian tutustua sen eri puolilla oleviin mielenkiintoisiin kulttuureihin ja ihmisiin.
Suosittelen vastaavaa elämäntyyliä ihan kaikille. Yhteenvetona: Matkailu antaa enempi mitä ottaa. Rahaa ei hautaan mukaansa saa joten käyttäkää se jo eläessänne ja tehkää itsestänne parempia ihmisiä.
totuus on että elämä karkaa mutta velat ei,siksi matkustelen ja kivaa on
että ihmiset ihmettelevät kuinka teillä on varaa?? Se oli jokin aikaa sitten kun velimies ihmetteli mikä pakkomielle / terve teillä on kokoajan matkustaa. Me matkustamme vaimon kanssa 2-3 kertaa vuodessa, tänävuonna 2 kaukomatkaa ja työmatkat päälle. Mutta kivaa on ollut aina reissun päällä. Suosittelen tutustumaan erilaisiin kulttuureihin.
Kyllä minä sen ymmärrän, että ihmiset pitävät eri asioita tärkeänä-sehän on rikkaus tässä elämässä.Jos joku haluaa sisustaa kotiaan (niin kyllä minäkin haluan) ymmärrän hyvin, että siitä saa nautintoa ja että ihminen haluaa kaunista ympärilleen. Ymmärrän hyvin, että jokin harrastus on kovin rakas, että siihen haluaa satsata rahallisesti. Ymmärrän senki, että rahaa ei kertakaikkiaan ole-ei sitten penniäkään. Olen yksinhuoltajaperheestä, ja muistan kyllä, kun monasti ei ollut tietoa, mistä rahat seuraavan viikon/kuukauden ruokaan.
Silti en ymmärrä töksäyttelyä. itse en koskaan menisi kysymään "millä hitolla sulla on varaa sisustaa/ matkustella/ostaa uusi auto"...Minulle se on aivan yksi lysti niin kauan, kuin omia rahojaan käyttelevät.
Hullua minusta on se, että jos istuisin baarissa muutaman kerran viikossa kaljalla, ostelisin paljon uusia vaatteita, polttaisin tupakkaa kukaan tuskin kysyisi millä minulla on varaa moiseen.Kuitenkin tupakkaa saa taatusti menemään vuodessa jo niin paljon rahaa, että sillä summalla tekisi reissun.
Olen ajatellut, että lapsille onmyös jonkinlainen henkinen pääoma, että saavat nähdä maailmaa.
Lapsemme, 30 , kulkivat mukanamme tuonne 15 - 16 vuotiaiksi.
"Vaellusvietti" on jäänyt heillä päälle, ajankäytön mahdollisuuksien mukaan.
Omaksuivat ilmeisesti meidän asenteemme: Elämyksiä ja kokemuksia ei kukaan rystä eikä ruoste raiskaa!
"Näkymättömään", päivittäiseen kulutukseen saattaa kulua hämmästyttävän paljon rahaa ilman että siitä jäisi mitään "käteen".
Keskituloisina työntekijöinä emme ole istuneet pubeissa, ei ole tuntunut tarpeelliselta.
Tupakoinnin lopetin 26-vuotta sitten.
Auton uusin noin 15-vuoden välein.
Vaatetuksessa emme juokse muoti-ilmiöiden perässä vaan hankimme ajatonta, laadukasta ja kestävää.
Ulkoa päin katsoen elämme niukkaa, vaatimatonta elämää.
Ei ole tarvetta hakea materialla muiden hyväksyntää.
Matkustelu on heikkoutemme josta emme ole vieläkään parantuneet.
4 - 7 matkaa/vuosi.
1vko - 1kk / kerta.
Mutta kukaan ei ole kysynyt varaa.
Ehkä ovat katsoneet että nuo ressukat panevat jokaisen euronsa siihen.
En ihan alvariinsa ole matkoilla, mutta olen tässä viime vuosina kyllä tiivistänyt ja tehnyt pitkiä matkoja, kerännyt lomia vartavasten ja sitten häipynyt kuukausiksi, kerran jopa vuodeksi, reissuun. Koskaan ei kukaan ole ihmetellyt miten minulla on varaa (salaisuus on siinä miten siellä lomalla asuu ja elää), joku tietysti on ehkä ollut hiukan kateellinenkin, selvä se ja ymmärrän, kukapa ei haluaisi matkustella, mutta kun aina ei ole mahdollisuutta, perheen työn tms. syyn takia. Yleensä porukka on ollut kiinnostunut, vaikka olisi uskonut että minun etukäteishöpinäni olisivat käyneet hermoille.
Taas olen lähdössä kuukaudeksi, edellisestä reissustani (vuosi Etelä-Amerikassa) on kulunut 5 kuukautta...
Moi! Voi, minun haaveeni on aina ollut lähteä reppu selässä kiertelemään maailmaa, olla reissun päällä vaikka useampi kuukausi! Tuolla Pallontallaajissa käyn lueskelemassa juttuja juuri sellaisista pitkistä reissuista.Luulenpa, että sinäkin tunnet tuon mainion foorumin.
Mulla on lapset ylä-aste ikäisiä, koulu vähän rajoittaa tuota matkustelua; ).Haluan kuitenkin matkustella nimenomaan lasten kanssa, koska olen saanut sellaisen päähänpinttymän, että se on heillekin ihan kehittävää touhua.Mutta sitten kun olen mummoikäinentaidan repäistä, ja lähteä kunnon reppureissulle(juu, luit oikein. Nimimerkistäni huolimatta olen naispuoleinen ihminen, en vaan hätäpäissäni keksinyt muuta nimimerkkiä).
Oletko sinä matkustellut aina-eli oletko saanut kipinän matkailuun jo lapsena-esim.perheen matkoilla, vai onko innostus tullut vasta myöhemmin?Oletko käynyt koskaan Egyptissä? Meillä on matka varattu sinne syksyksi, sinne "pommien ja tautien sekaan".
Sanoit suluissa oleellisen.
Varojamme ei ole kukaan ääneen tiedustellut mutta: Kuinka te jaksatte? Kaksi viikkoa ottaa koville! Jne.
Olen yrittänyt selittää ettei kuukautta, saati kolmea jaksa, eikä halua rällätä viinan kanssa aamuyöhön.
Ei mene jakeluun.
Esimerkiksi kuukauden reisulla otan "löysät pois" muutamana alkupäivänä.
Kotimaassa olen täysraitis.
Sen jälkeen elämme tavallista elämää uudessa ympäristössä tutustuen uusiin asioihin ja ihmisiin.
Kolmen kuukauden reisulla muodostuu jo rutiineja.
Poislähtö on hiton haikeaa.
Nämä siis lomamatkoja vaimon kanssa.
Työmatkat ovaat asia erikseen.
Ne ovat takana päin.
tota samaa. Meidän perhe on lähdössä kk:n kuluttua viikon lomareissulle enkä vieläkään ole uskaltanut kertoa äidilleni, vaikka olen jo nelikymppinen. Saa aina viileän vastaanoton, kun kertoo lähtevänsä kesälomareissulle. Mulle se ei suoraan sano, mutta jos tutut reissaa niin johan kuluu sama virsi "että mikäs siinä kun on varaa....." En oiken osaa iloita näistä reissuista kun on huono omatunto.
siis käytyjä maita. Rahaa olen perheeni kanssa käyttänyt yhteensä matkustamiseen vähintään 500 000 euroa n. 40 vuoden aikana. Juuri pääsin eläkkeelle palkkatyöstä eikä ole ollut suuria perintöjä eikä muutakaan rikkautta. Oli mulla kyllä hyvä ammatti, mutta paljon on tehtykin.
Aluksi reissattiin autolla Eurooppa, sitten vietiin sellainen auto Jenkkeihin, minkä keräilijät välttämättä halus ostaa ja sillä maksettiin 10 000 km rannikolta rannikolle matka ja kaikki kulut. Matkailuautoja on vuokrattu kaukaisissa kohteissa kuten USA,Afrikka, Australia ja Uusi Seelanti. 3 maailmanympärimatkaa on suunniteltu ja järkätty itse (kustannukset n. 40% valmiina ostetuista) ja viivytty parikin kuukautta.
Siperian junalla on menty 3 kertaa Mongoliaan, Kiinaan ja Japaniin. Viimeisen 5 vuoden aikana käyty mm. Kuubassa,Egyptissä,Sri Lankalla,Brasiliassa Riossa,Tiibetissä,Pohjois-Koreassa,Australiassa 3. kerta, Japanissa,Kampotsassa ja Vietnamissa, Mongoliassa, Etelä Afrikassa, Zimbabwessa ja Sambiassa, Kenian safarilla ym.
Aika koppavaa kehumista ehkä joidenkin mielestä? Ei meille ole kukaan enää 20 vuoteen tullut asiasta huomauttamaan. Matkustaminen sellaisiin kohteisiin, missä pääsee tutustumaan vieraisiin kulttuureihin on niiin antoisaa, että mitkään tavarat ei sitä voi korvata. Liikutaan myös Suomessa, mm. Lapissa matkailuautolla ainakin pari kertaa vuodessa.
Kaikki mitä ihminen eläissään todellisuudessa saa, löytyy korvien välistä. Vaikka olisi kuinka hieno auto tai sohvakalusto ja talo hienostoalueella, niin mitä niistä muistelee vanhana kiikkustuolissa? Katsooko niiden kuvia niinkuin kuvaa siitä kun kiipesi Ayers Rockin huipulle tai nokeentui pahan päiväisesti Papua Uuden Guinean ihmissyöjä- alkuasukkaiden majassa. Vain ihmissuhteet ja kokemukset ovat pysyviä ja merkittäviä.
Eihän kukaan lue pitkiä tarinoita.Kait sulla on aikaa ku oot eläkkeellä, mut taidat olla pudonnu vauhdista. Täällähän jokainen haluaa vaan patsastella omilla mielippiteillään ja sit siirtyä taas uusiin mielikuvitus maisemiin. Ei näillä keskustella tai kerrota nii et joku olis oikeesti kiinnostunnu eikä nää ihmiset edes oikeesti matkusta ku Bulgariaan -unelmissaan.
Elämä on erilaisia valintoja täynnä. Jokainenhan valitsee mihin rahansa laittaa, mielelläni minä valitsen esim. ne 40€ maksavat farkut enkä niitä 100€ maksavia...tulipahan taas säästettyä 1vrk:n hinta majoitukseen matkalla. Minusta ainakin on erittäin mukava lukea myös pitkiä matkajuttuja, missä kukakin on käynyt, millaista on ollut yms. Matkailu avartaa se on totta, eiväthän kaikki edes halua matkustaa vaikka olisi mahdollistakin sekin on niitä valintoja. Lisää matkailuun liittyviä juttuja ja kaikille matkustavaisille hyvää matkaa! :) Matkailu ei ole pröystäilyä vaan elämänkokemuksia täynnä.