elämääni. N. puoli vuotta sitten erosin pitkäaikaisesta tyttöystävästäni, yhtenä syynä oli alkoholi. Sinkkuaikana olen kuluttanut alkoholia kolminkertaisesti sen määrän, minkä suomalainen keskimäärin juo vuodessa.
Kukaan ei huomaa ongelmaani, koska -paradoksaalista kyllä- urheilen hyvin paljon ja olen myös hyväkuntoisen näköinen ihminen. Ainoa mistä sen huomaa on, että tutut sanovat minua väsyneen näköiseksi.
En tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta pieni epätoivo on kylä läsnä. Olen nytkin pienessä jurrissa, tulin iltavuorosta ja aloitin ehti dokaamisen. Yliopston pääsykokeet on kesäkuun alussa ja valmistaumisajasta iso osa menee kaljoitteluun, nyt siemailen bourbonia jäillä. Krapulassa töihin meneminen on minulle enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. En tiedä mitä tekisin ilman alkoholia, se vain saa oloni hyväksi, mutta pelkään, että pilaan terveyteni. Toisekseen kaverinikin ovat alkaneet etääntyä minsta, koska olen alakanut olemaan omissa oloissani. Isä on minulle joskus sanonut, että jos yksin juot, niin se on selvä alkoholismin merkki. typerää kirjoittelua mutta jokin tässä ahdistaa. Mitä tekään nyt pystyisitte neuvomaan. Eikä tässä viestissä ole johdonmukaisuutta, eikä häntää. Lähden lähibupiin kohta, en pysty lopettamaan jos olen aloittanut. Tämän illan saldo: kolme bourbonpaukkua, kuusi pulloa bisseä tulevat baarijuomingit.
Kukaan ei huomaa ongelmaani, koska -paradoksaalista kyllä- urheilen hyvin paljon ja olen myös hyväkuntoisen näköinen ihminen. Ainoa mistä sen huomaa on, että tutut sanovat minua väsyneen näköiseksi.
En tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta pieni epätoivo on kylä läsnä. Olen nytkin pienessä jurrissa, tulin iltavuorosta ja aloitin ehti dokaamisen. Yliopston pääsykokeet on kesäkuun alussa ja valmistaumisajasta iso osa menee kaljoitteluun, nyt siemailen bourbonia jäillä. Krapulassa töihin meneminen on minulle enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. En tiedä mitä tekisin ilman alkoholia, se vain saa oloni hyväksi, mutta pelkään, että pilaan terveyteni. Toisekseen kaverinikin ovat alkaneet etääntyä minsta, koska olen alakanut olemaan omissa oloissani. Isä on minulle joskus sanonut, että jos yksin juot, niin se on selvä alkoholismin merkki. typerää kirjoittelua mutta jokin tässä ahdistaa. Mitä tekään nyt pystyisitte neuvomaan. Eikä tässä viestissä ole johdonmukaisuutta, eikä häntää. Lähden lähibupiin kohta, en pysty lopettamaan jos olen aloittanut. Tämän illan saldo: kolme bourbonpaukkua, kuusi pulloa bisseä tulevat baarijuomingit.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kynttiläsi palaa koko ajan molemmista päistä.
Liika juominen ei kuittaannu tai nollaudu urheilemalla, joten ei ihmekään, että muut huomaavat väsymyksen.
Työkin muodostuu rääkiksi, kun kerran useimmiten jo mennessä olet krapuloissa.
"En tiedä mitä tekisin ilman alkoholia, se vain saa oloni hyväksi,"
Se on satavarma että melko pian olet tilanteessa, että hyvää oloa ei enää tulekaan, vaan turtumus ja jatkuva pakko juoda.
Olet todellisen kuilun partaalla.
Tilanteessasi ei auta mikään muu, kuin kylmästi lyödä omalla päätöksellä hanat kiinni. Siinä sitten hermoilet ja olet kuin tulisilla hiilillä himoinesi useamman viikon, mutta sitten alkaa helpottamaan, ja mieli rauhoittuu.
Nykytyylilläsi et yliopistoa suorita, vaikka pääsisitkin. Tunnen useamman yliopistoihmisen, jotka tätä nykyä kiskovat viinaa päätoimisesti, kun hulvaton opiskelijaelämä vei mennessään, ja paperit jäi saamatta.
Hanat kiinni kylmästi vaikka riepookin, kun toisena vaihtoehtoehtona on vain omatoiminen elämäsi pilaaminen viinalla.
mutta voin kertoa kokemuksestani, että minulle alkoholista tuli tarpeeton aine liityttyäni AA:n toveriseuraan. Ilman alkoholia elän kutakuinkin "normaalia" elämää ja olen ystävystynyt monien raitistuneiden alkoholistien kanssa. Työ, perhe ja harrastukset muuttuivat antoisammiksi, ulkonäköni kohentui ja mieleni rauhoittui.